Mies jätti. Nyt on takki tyhjä. ov

Vaikka tämä ei tällä hetkellä lohduta yhtään, niin seuraava päivä on aina helpompi... Osallistuuko mies lasten hoitoon?

noudata rutiineja ja elä arkea... pikkuhiljaa alkaa helpottamaan

kahden pienen lapsen äitinä olen huomannut sen surun jälkeen, että tämähän voi olla myös hyvä vaihtoehto minulle ja mahdollisuus johonkin parempaan, uuteen. Kun jotain menettää, tilalle tulee aina jotakin uutta. Selviät VARMASTI!Ja lapsethan varmaan jäävät sinulle? Nehän ne kuitenkin aina tärkeimmät, sinun perheesi ja perhe-elämä jatkuu heissä, mies " menettää" myös heidät.

-kahden lapsen yh vuodesta 2003

Puhu kaikille mahdollisille ja kirjoita tänne aina kun siltä tuntuu. Älä vello yksin niitä asioita, myötätunto on parasta lääkettä tuohon haavaan!

Ja yhä hengissä ollaan vaikka mies ei halua tavata edes lapsiakaan eikä maksaa elareita, saan kyllä sen minimin.

Itse olin yh 4 vuotta,nyt suunnitellaan häitä kesäksi 2009 uuden ja ihanan miehen kanssa.



Yksinolo teki hyvää;keskityin vain itseeni ja lapseeni. Kasvoin henkisesti,opin itsestäni uusia puolia ym.



Mulla oli vaan erossa se tilanne et mä potkaisin miehen pellolle..suhde oli kuollut jo ajat sitten,joten en sen ihmeemmin surenut. Mutta tunnen myötätuntoa sinua kohtaan.

Mutta nyt olen tilanteeseen tosi tyytyväinen. Nyt isäkin hoitaa lapsia joka toinen viikonloppu ja minä saan omaa aikaani.. Suhteessa minulla oli 4 lasta ja omaa aikaa ei koskaan.. 5.v erosta ja 3 lasta..

Jaksamisia!!

ja maksaa myös elareita. Riidoissa ei erota. Mies vaan on kasvanut musta erilleen. Välittävää rakkautta on edelleen ja toiveissa on myös, että voitais jatkossa elää kavereina. Ainakaan lapsista ei riidellä.



Nyt on vaan itse osattava päästää irti miehestä ja opeteltava tuntemaan itsensä paremmin.



17-vuotiaasta olen ollut mieheni kanssa yhdessä. Pian ois tullut 10 vuotta täyteen, joista 8 vuotta naimisissa.



Helppoa tää ei ole... :´(

Erilleen kasvaminen on musta vähän hämärä syy eroon. Itselläni parisuhde on kestänyt kymmenisen vuotta, ja siihen aikaan on kyllä mahtunut etääntymistä ja uudelleen lähentymistä. Mistä miehesi päättelee, ettei erilleen kasvamiselle ole tehtävissä mitään? Oletteko yrittäneet? Joskus etääntymisen jälkeen ihmiset lähentyvät uudestaan ja yhteiselo on entistä onnellisempaa.



Toisaalta olen sitä mieltä, että jokaisella on vain yksi elämä, eikä sitä tietenkään kannata viettää suhteessa, jossa ei enää tule onnelliseksi. Mutta toivottavasti hetkellinen huonompi vaihe ei teillä johda eroon, vaan asia on tarkkaan harkittu ja tosiaan ei korjattavissa.



Tsemppiä joka tapauksessa. Varmasti selviät, kävi niin tai näin.

a uutta elämääsi.



Mutta nyt: ota päivä kerrallaan, käy kaikki tunteet läpi sellaisina kuin ne tulevat ja muista, että ajatukset eivät voi vahingoittaa ketään.

Enpä osaa paljon neuvoa. Sanon vain että kolme viikkoa sitten meillä mies sanoi että hänpä ei tunne enää mitään ja tahtoo eron. Nyt olen hoitanut elämäni kasaan ja lähden heti kun saan uuden asunnon alle. (Tarjouksen olen jo tehnyt..) Meillä kolme alle 5-vuotiasta lasta, pienin vielä imeväisikäinen.



Meillä oli pohjalla pari kesto-ongelmaa jotka olisivat vaatineet mieheltä osallistumista niiden ratkaisuun. Lisäksi koko viime vuoden mies yritti savustaa henkisellä kiusaamisella mua tekemään ratkaisua ja lähtemään, tosin niin " hienovaraisesti" että jouduin vain henkisen uupumisen tilaan (en saanut enää ollenkaan unta, mielialat heitteli). Siinä kohtaa tein tilinpäätöksen suhteesta, mitä olisin voinut tehdä toisin, voinko vielä itse vaikuttaa suhteen palauttamiseksi jne. Sen työn tehtyäni pesin käteni tilanteesta, koska totesin, että minä olen kaikkeni tehnyt suhteen eteen, yksin vaan ei voi suhdetta ylläpitää ja hoitaa. Eli kun mies viimein sanoi nuo maagiset sanat (ja paljasti vielä päälle olevansa rakastunut toiseen) niin olin oikeastaan vain helpottunut. Tuon selvempää merkkiä ei voi antaa siitä että tämä suhde ei ole toiselle minkään väärti.



Mutta silti tuollainen päin naamaa hylkääminen kirpaisi ja otin asenteekseni puhua kenelle vain ketä tilanteen näki, ottaa apua vastaan keneltä tahansa kuka sitä tarjosi ja kirjottaa aina mieltä vaivaavat asiat ylös (riipustelin sekavia kynällä ja paprulla lasten päivälepoaikaan.)



Anna itsellesi lupa tuntea mitä vain, kerro lapsille mitä koet jos selvästi näkevät että olet pois tolaltasi. Jatka rutiineja, ne sujuvat luultavasti jostain selkäydinjatkeesta muutenkin, saa mieli työskennellä muissa asioissa.



Vielä, älä ajattele itseäsi uhrina, miehesi tekee aikuisena omia ratkaisujaan, sinä teet omia. Täytyy vain ottaa huomioon annetut olosuhteet ja tehdä parhaansa. Voinpa lyödä vetoa että tomun laskeuduttua voit pitää itseäsi voittajana tässäkin kurjassa tilanteessa.



Mä koitin laittaa pari nettilinkkiäkin, koska netti on täynnänsä hyödyllisiä sivustoja jotka auttaa. Mä pistän toiseen viestiin jos onnistun keksimään kiertoratkaisun, vielä ei oo onnannut.

laita tietty eteen 3xw ja sit osoitteeksi traumaterapiakeskus cee oo äm-päätteellä. Sieltä toiminta, ja tekstistä psyykkinen trauma linkistä, on siellä muitakin hyviä juttuja.



myös ao sivu auttaa.3xw ja sit osoitteeksi eroperhe netti-päätteellä.