Elämä ei tunnu enää miltään.
Olen kahden pienen lapsen yh. Tuntuu välillä liian raskaalta olla yksin vastuussa kaikesta. Exästä ei ole apua, eikä lastenhoitoapua ole muutenkaan.
Olen pienipalkkaisessa työssä. Miten saan hoidettua yksin koko talouden, miten saan rahat riittämään?
Päivät toistuu aina uudelleen ja uudelleen just samanlaisina, koska mihinkään ylimääräiseen kivaan ei ole varaa.
En pidä enää itsestäni. Harrastukset on jääneet ajan- ja rahanpuutteen vuoksi, painoakin on tullut ihan liikaa.
Ystäviinkään en jaksa enää pitää yhteyttä.
Varsinaisesti en kuitenkaan näkisi itseäni masentuneena, vaikka kirjoituksesta niin saattaa ymmärtää.
Olen saanut sotkettua kaiken ja tuntuu kuin elämänhallinta olisi pettämässä. En kuvitellut elämäni kulkevan näin. Suunnitelmat omalle elämälle nuorempana oli jotain ihan toista. Mistä päästä tätä pitäisi lähteä selvittämään?
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Kommentit (14)
ja voisitko saada lastenhoitoapua heiltä tai sukulaisilta, isonvanhemmilta jne? Meillä kaikilla tulee tälläisiä huonompia kausia mutta usko pois - paistaa se päivä vielä risukasaankin! Tsemppiä!
Ja ylipaino lähti kun ruokahalu katosi. Moni asia ehti liian pitkälle, tiedostamatta. Vaikeampaa niitä on nyt selvitellä ja setvimistä on vielä pitkään. Masennusta on vaikea tunnustaa ja tunnistaa, ylisuorittaminen on muka hienompaa. Onkohan? Onko se sen arvoista?
Miksei -aloituksesi mukaan- elämä tunnu miltään? Arkihan hallitsee meitä yleensäkin, haluttiin tai ei. Kerro.
Elämä on mennyt yhdeksi puuroksi. Aamulla lapset hoitoon, hoidat työt muka pirteänä, kauppaan, lapset kotiin hoidosta, ruuanlaittoa, pyykkäämistä jne.
Itsetunto mennyt niin alas etten varmaan osaisi enää käydä treffeilläkään, niinkuin joku ehdotti. Enkä jaksa tutustua uusiin ihmisiin, kun vanhoissakin on liikaa tekemistä. Ero oli liian rankka vaikka siitä on jo jokunen vuosi.
mukaan), piknikille ihailemaan kesää (sitten kun siis kesä on) tms.
Mäkin sanoisin että ystäviin yhteyksiä ja siitä se lähtee!
Saisit ainakin hetkellisesti talouden hiukan parempaan tilaan. Myös pienillä tuloilla voi tehdä jotain kivaa, ei kaikki viihdyke maksa maltaita.
kun tajusin ettei elämä mene niinkuin nuorena haaveili. Kai se on osa aikuistumis-prosessia? Sitä vaan ajatteli että kaikki on mahdollista, hyvä työ, ihana asunto, paljon matkustelua jne. mutta totuus on toinen;)
Mutta itselleni masennus oli siinä mielessä puhdistava kokemus, että vaikka oli ihan hilkulla etten tappanut itseäni, niin ymmärsin millä asioilla on oikeasti merkitystä.
Uusi koti?
Uusi ammatti?
Puoliso?
Harrastus ?
Sohva?
Ystäviä?
Ja mieti miten pääset tavoitteseen?
Monet asiat ovat mahdollisia, jos oikein kovasti haluaa.
Ei meiltä sinänsä mitään puutu, koska menoissa on karsittu, mutta mihinkään extraan ei ole varaa.
Ap
Ja lettukestit, piknik, retkeilyt yms... ei ne niin paljon maksa.
Telttaretki kesällä...
ettei tarvisi miettiä kaikkia hankintoja pitkään etukäteen. Esim. joku suunnittelematon risteily saisi budjetin aika sekaisin pariksi kuukaudeksi.
Oikeastaan eniten haluaisin löytää taas sen huolettoman minän joka joskus olin.
Ehkä tämä on sitten sitä aikuistumista niinkuin joku sanoi???
kyllä se siitä..