KOTILOIDEN, eli 3. odottajien pino! :)
Heipä hei!
Ajattelin aloittaa uuden pinon. Hyvää Pääsiäistä vaan kaikille!
Kertokaapa muut äidit kuulumisianne. Itse olen lueskellut taustalla tuota suurperheisten pinoa, mutta en tohdi sinne pinoilla, kun ei kait tää touhu vielä niin ' suurta' meillä ole. ;)
Itse täällä kärvistelen jo loppuraskauden vaivoissa. Muutaman päivän on tullut jo aina välillä sarjoina kipeitä suppareita, tulee vaikka neljä-viisi tunnissa aina, useampi tuntikin saattaa tulla kerrallaan. Harjoitusta on vaan. Yöt ja aamupäivät saa onneksi olla ilman suurempia supparikipuja. Vaikka selkää kramppaa ja alamaha on kuumana, ei kipukaan ihan synnytystasoa vielä ole. Vielä varmaan se kolme tai neljäkin viikkoa tätä jatkuu, no, ei kyllä yli rv 41 jaksa uskoa, että kestää. Kun ovat nuo aiemmatkin tulleet aika pian sen rv 40 jälkeen. Odottavan aika on vaan taas pitkä, huokaus! Toisessakin raskaudessa oli loppupuolella ihan samaa. Ekassa odotuksessa harjoitussupparit eivät olleet kovin kipeitä muistaakseni. Ainut ' uusi' vaiva tässä raskaudessa on kohdunsuu jatkuva jomottaminen ja vihlominen. Aiemin sitä on ollut vähemmän ja satunnaisemmin, enempi vaan liikkumiseen liittyen. Tässä vihloo, vaikka vaan seisoo ja välillä vaikka istuu paikallaan.
Onko teillä lapset osoittaneet mustasukkaisuutta tai jotain erityistä käytöstä nyt kun odotatte uutta vauvaa? Meillä on esikoisen kanssa (5v) tullut nyt jotain ihme uhmariitaa helposti. Kuukauden ollut pahempana. Ehkä liittyy tähän omaan huonoon olooni ja liikuntavaikeuksiini (kun en yksink. kärsi paljoa seisoa tai kävellä), vai pelottaneeko häntä uusi vauva. Ei itse kerro mitään erityistä. Haluaisi vaan itse päättää niin vaan kaikesta. Alkaa uhmakiukkuilemaan ihan epäolennaisista ja mahdottomista asioita. Kiusaa enemmän pikkuveljeään. Aika mahdottomaksi muuttunut, iso tyttö! Kerroin aiemmassa pinossa, että lapset lähtisivät mummolaan ensi viikoksi... no eivät lähdä, kun tuo tyttö on nyt niin rähähdysherkkä. Ensin oli ihan innoissaan lähtemään sinne kylään ja sit alkoi kaikille kiukkuilemaan, että ei lähde. Ei sitten tietenkään tartte lähteä. Jonkinlaista eroahdistusta, vaikkei mitään eroa ole ollutkaan... tai tulevan pelkoa, kun vauvakin syntyy.
Lopettelen tältä erää! t: Elina75 rv 37 tasan
Kommentit (31)
[color=DarkMagenta] kesäkuisissa on tullut kirjoiteltua ahkerastikin, mutta tänne on turinat jääneet vähäisemmälle. Lueskellut olen kylläkin : )
Onko teistä kukaan käynyt noilla uusilla Vauvan nettisivuilla? Täytyykö sinne rekisteröityä uudelleen vai käyköhän vanhat tunnukset? Itse niitä äsken selailin, mutta ärsyttävän hitaat ovat... Samoin nekin että keskusteluihin voi osallistua ilman kirjautumista on kyllä hölmö systeemi. Kaikenlaiset hörhöt sitten eksyy mukaan.... : /
Pojat on poikia, ainakin meillä: eipä ole paljon vauvasta kiinnostuneista ilmaantunut ; ) Tosin ikääkin heillä vatsa vähän reilu 3 ja 1 vuotta joten sekin selittää¿
Synnytystä tulee mietittyä täälläkin, onhan jo kaksi takana ja tietää mitä suunnilleen tuleman pitää. Mutta en anna tuon suuremmin vaivata. Minulla on molemmat synnytykset käynnistetty, 41+viikoilla lapsivedenvähentymisen ja napanuoranvirtausten heikkenemisen vuoksi. Helpointa siinä on ollut se että olen saanut tuntea oloni turvalliseksi sairaalassa. Jotenkin olen nytkin sillä asenteella, että käynnistykseen mennään.
Joo, mutta nyt pitää laittaa lapsia iltapesulle ja puurolle. Sopivasti esikoinenkin sai oikein kunnon raivarin jostain, joten kiva,kiva[/color]
[color=DeepPink]art rv 30+3[/color]
Olen täällä aivan matkafiiliksissä kun pääsen mieheni kanssa New Yorkiin lauantaina. Lapset ovat mummolassa viikon..
Nanna puheli noista kivuliaista supistuksista ja niiden synnytystä aloittelevien tunnistamisesta. Minulla kävi kakkosen kanssa niin, että marssin Jorviin ja supistukset näkyivät jo käyrilläkin. Olin melkein koko yön sairaalassa, mutta synnytys ei lopulta käynnistynyt. Ja kyllä ihan oikeasti olivat kipeitä supistuksia. No, hävetti tietenkin, kun kokeneena tuolla tavoin hötkyilin. Ja päätin, että seuraavaksi menen synnärille vasta kun pää näkyvissä ;=) Ja kontaten sitten tosi toimissa Jorviin saavuinkin. Nyt ehkä kolmannen kanssa en mene samaan halpaan kivuiliaiden harjoitussuppareiden kanssa. Tai sitten menen, eikä sekään maata kaada..
Nyt pitäis ruveta silittämään ja pakkailemaan. AIka helppoa tuo vaatteiden valitseminen, kun on vain suppea valikoima sopivia vaatteita..
Lyle 18+4
Olen taas näköjään ylikiireinen, kun en edes ehdi palstaa lukemaan... No onneksi on töitä ja kesken ne jää, kun pari kymmentä työpäivää jäljellä ennen kuin pidän talviloman ja siitä äitiyslomalle.
Meillä 5 ja 3 vuotiaat pojat juttelevat kilpaa päivittäin masulle. Aika hauskaa. Huomaan kyllä, että mustasukkaisuutta esiintyy siitä, että kumpi saa olla lähempänä mahaa.
Kukas teistä siitä kohdunsuusta kirjoittikaan...
Minulla kanssa kohdunsuunleikkauksen(kesä 2006) takia kohdunsuun heikkoutta epäillään. Aluksi oli 4,7cm kohdun suu(siis se tavallinen 3 cm ja tähän päälle lihas) ja nyt 3cm, mutta edelleen kuulemma hyvä ja ei tunneloitumista eli kohdunsuun avautumista kohdun puolelta niin kuin kartiomaisesti.
Itselläni synnytykset alkaneet vesien menolla. Onko muita joilla mennyt vedet molemmista? Nytkin voisi vedet mennä(kuulemma taipumuksesta voidaan puhua, kun 2 krt jo mennyt), niin sitten tietää, että laitokselle lähdettävä.
Synnytyksistä ei pahemmin ole jäänyt huonoa mieltä. Ihan piristyksesksi muillekin...
Eka kesti 8h17min ja toka 6h50min. Ekassa odotin epiduraalia 1,5 h ja kun sen sain olin jo aika kipeä ja kauaa ei itse ponnistamiseen ollutkaan sitten. Toisen kohdalla sanoin, että haluan epiduraalin sitten heti enkä odottelujen jälkeen. No kävikin niin etten saanut sitten epiduraalia ollenkaan, koska anastesialääkäri ei ehdi tulemaan paikalle(niin paljon muita potilaita). Siinä vaiheessa tuntui pahalta. No itse asiassa rohkaistuin käyttämään ilokaasua(mitä en ekassa synnytyksessä uskaltanut kokeilla, kun pelkäsin huonoa oloa) ja sen voimin poika sitten maailmaan tuli. Täytyy sanoa, että en sitä epiduraalia olisi tarvinnutkaan. Kolmannella kerralla menen ilokaasun voimin jos synnytys ei poikkea muuten sitten aiemmista, parempi tietty olla suunnittelematta.
Tulipas taas tekstiä, mutta hyvää viikonloppua!
Hanna rv 29+2
Nanna kyseli, että onko pitkä matka synnärille... no ei meillä onneksi. Ihan samassa kaupungissa on synnäri (LKS täällä Rovaniemellä), joten sen puoleen ei hätiä ole.
Tässä samalla tutkailen tästä netistä noita MLL:n hoitaja-asioita. Pitää soitella sinne vaikka ensi viikolla ja kysellä tarkemmin. Aiemmin ei ole hoitajia sieltä ollut, mutta nyt taidan varalta kysellä sopivia hoitajia, joilta hoitoapua kysellä tarpeen tullen. Vaikka sitten vauva-aikaa varten jo. Alustavasti vasta...
Tyttären kanssa saatiin vihdoinkin illalla juteltua ja selvisi se uhmatilanne mikä on jonkun aikaa vaivannut. Hän vähän arveli, ettei sitten vauvan synnyttyä pääse itse syliinkään enää koskaan ja kuulemma äiti saattaa jopa unohtaa isommat lapset, kun kuulemma vauvat on aina niin ihania. Voi voi! Ei kait tässä auta kuin joka päivä jutella asiasta lisää ja korostaa, että vaikka vauva varmasti pienenä äidin sylissä on paljon, ei isommat unohdu varmasti. Kasvaapa se pienikin siitä aika nopeasti sylivaiheesta ohi ja isommille kaveriksi. Että samanlaisia ja samanarvoisia rakkaita ovat varmasti kaikki lapset, pienet ja isot.
t: Elina75 rv 37+5
En muista oliko meissä kolmannen odottajissa ketä muita yhtä pitkällä, mutta synnytystoivotuksia kaikille, joilla vauva on jo valmis! Mulla itsellä tosiaan sais olla vielä viikon pari, että miehen työkiireet rauhottuu. Toki syntyy kun syntyy. Aiemmat ovat syntyneet sillä 40+ viikolla. Vauva sinänsä tuntuu jo aika valmiilta, ainakin itsestä tästä massun päältä... isolta tuntuu ja on kovasti virkeä tapaus! Ai juu, joku kyseli onko kellään muulla lähtenyt molemmat aiemmat synnytykset vesien menolla. No mulla on vaan se eka lähtenyt siitä vesien ryöpsähdyksestä. Toka lähti limatulpan menolla ja siitä n. vuorokauden sisällä alkaneilla säännöllisillä suppareilla. Ekassa en mokomaa limatulppaa nähnyt. Toisessa tuli ihan semmosia osittain vaaleanpunertavia kiinteitä limaklönttejä.. ihan outoja, näyttivät just semmoselta mitä oisin ajatellut limatulppa sanan perusteella olevankin.
Elina75
Lueskelin teidän muiden viestejä ja oli pakko tulla mukaan pinoon tarinoimaan. Odotan siis kolmatta, isommat muksut on jo 5v ja 7v.
Viikkoja on kasassa jo hyvin, ja tuleva synnytys pyörii mielessä kovasti. Tosi ihana oli lukeakin teidän muiden viestejä ja huomata, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Viimeksi eilen totesin miehelle, että olisin jo todella valmis siihen, että vauva tullee jo, mutta en ole yhtään asennoitunut siihen että minä päivänä tahansa voi joutua lähteä synnyttämään ;D. Muutama päivä sitten kun tuli yksittäinen melko tujakka supistus, tuli minullekin ajatus " ai niin, herranjestas, se on tätä -perutaan koko juttu, en halua synnyttää!" Ehkä se liittyy vaan siihen kun kolmatta kertaa asialla tietää jo varsin hyvin mitä tuleman pitää. Eka synnytys kesti reilut 15 tuntia ja oli todella uuvuttava, toinen oli upea kokemus ja lyhyt, 2½ tuntia. Mitään synnytyspelkoa ei kummastakaan ole jäänyt.
Supistuksia on ollut nyt huomattavasti enemmän kuin kahdessa aikaisemmassa raskaudessa. Aika satunnaisia ovat vielä olleet, välillä kuitenkin kipeitäkin ja painavat melko alas. Vauvan pää on jo asettunut melko syvälle lantioon ja sekin tuntuu aika mojovalta, kun supistelee ja vauva itseänsä samalla liikuttelee.
Mietityttää myös hieman, että osaako sitä lähteä ajoissa sairaalaan, kun viimeksikin vielä irtosi hymyä ja nauruakin, kun olin jo 8cm auki.
E. ja Vimpula 37+1
Nanna: Meillä ei ihan tuota tuntia mene, mutta kun edellinen syntyi 3 h vesien menosta ja siinä välissä suolikin tyhjeni, niin tuumattiin terkan kanssa että taitaa olla parempi että istun autossa p.t housuissa kuin synnytän siellä autossa¿ Mulla siis toinen alkanut vesien menolla, ja samaa toivon rajuudesta huolimatta nytkin.
Art, en ole käynyt uusilla sivuilla, mutta muistelen, että reilu 5 vuotta sitten esikoista odottaessani oli just noin, että voi kirjoitella kirjautumatta. Ja silloin kyllä jutut oli aika hurjia, vähän niin kuin tuolla av-palstalla tällä hetkellä. Toivottavasti tuo johtuu nyt vaan siitä, kun sivut ovat keskeneräiset.
Elina kuulostaa siltä että joku on vähän jutellut tyttärellesi, vai onko kuullut aikuisten keskusteluja? Hyvä kun saitte asian selväksi, helpotti varmasti molempien oloa. Juu ja kyllä täällä edelleen paksusti voidaan, ei kyllä jaksaisi enää. Supparit on vähän harventuneet, mutta muuttuneet kipeämmiksi ja selkääkin juilii, joten eiköhän se tästä. Terkka oli sitä mieltä, että viimeistään viikon päästä maanantaina käynnistetään, joten koitan ajatella että korkeintaan 9 päivää enää...
Viikonloppuja kaikille!
Maaria 41+1
...niin ja uusia kirjoittelijoita.
matkasta sairaalaan: meillä on jotain 2-3 km, joten matka ei ole ongelma. Mulla on kans ollut kivuliaita supistuksia päivittäin ja kuukautiskipu-jomotusta. Kuuluu varmaan asiaan kun raskauksia takana jo kaksi, sekä edellisestä synnytyksestä reilusti alle 2 v.
Jos minulla olisi pitkä matka kävisin joka viikko tarkastuttamassa äitipolilla kohdun suun tilanteen. Se helpottaisi sitä arviointia milloin kannattaa lähteä synnärille. Usein taitaa olla niin että mitä enemmän synnytyksiä takana, sitä helpommin synnytys alkaa vesien menolla, silloinhan tilanne on ihan selvä.
ON: kävin taas äitipolilla. Sain aika mielenkiintoisen ehdotuksen lääkäriltä. Sanoi että koska mulla kalvojen puhkasun jälkeen synnytys on lähtenyt rajusti etenemään, ja ponnistusvaihe vaan alle 5 min molemmissa ilman sen suurempia ponnisteluja, voitaisiin sopia pvm milloin synnytän. Menen synnärille. Laitetaan epiduraali, puhkaistaan kalvot ja sitten jos tarvetta lisätään epiduraalia aina tarvittaessa. Ensi viikolla teen sitten päätöksen mennäänkö tällä suunnitelmalla. Kuullostaa helpolta mutta epäilyttää kovasti.
Mitähän vielä piti kommentoida, en nyt muista.
Viola rv 34+
Enpä ole ennen tuollaisesta kuullut, mutta tosi järkevä juttu sellaiselle, jolla on jonkinmoinen synnytyspelko. Mulla itsellä on synnytykset heti epiduraalista ' loppuneet' , eli vauva sen noin tunnin päästä pihalla puudutuksesta. Heti aukee täysin auki ja ponnistus sen minuutin pari. Joten siinä mielessä olen ihan rauhallinen tulevan synnytyksen suhteen. Se on vaan se hemskatin synnytyskipu niiiin ikävää, ennen kuin saa ' luvan' puudutteeseen. Tokassa sainkin jo 2 cm auki tilanteessa!!. Tosin ehdin muutaman tunnin olla salissa ja ei auennut kovista suppareista huolimatta yhtään. Se on se mun panikoiva pää, joka estää avautumisen sit vissiin. Huoh!
Juu, tästä kipu asiasta, että pari vuotta sitten leikattiin multa napatyrä ja ei siitä toipuminen nyt erityisen mahdotonta ollut. Kävi kipeää, mutta en missään nimessä tuntenut mitään paniikkia. Voi miksi voi miksi, menen siitä synn. kivusta paniikkiin, eikä kohdunsuu aukea sit enää ollenkaan ennen kunnon lääkitystä. Päänsä kun ymmärtäis tai jotenkin. Lämpö ei auta, hieronta ei auta, vaan ne suorastaan tuntuu ikäviltä siinä poltteessa. Suoraan sanon, et tältä osin oon hermoheikko ja pelkkä ajatus ' kivun kehittävästä' puolesta, tai hengitysharjoituksista yms. alkaa todella pelottamaan. En mää siinä osaa, hui!
Ja olen todella onnellinen kaikista positiivisista tarinoista ja kaikista naisista, joilla tää on helpompaa. Kunpa kenelläkään ei ois tuota paniikkia synnytyskivusta. Ekan synn. jälkeen en oikein tätä asiaa ees tajunnut, luulin, et kyllä se tästä. Että toisella kertaa varmana osaan paremmin suhtautua siihen tuleen. Samalla lailla meni, jopa huonommin, paniikki oli pahempaa.
Kukas sanoikaan tästä menkkajomotuksesta. Onko se teillä semmoista lämmintä kiristystä alaselässä ja kramppeja?
t: Elina75 rv 37+6
[color=DarkMagenta]Aurinkoisenpäiväniltaa kaikille : )
Viola71: Minäkin haluan tuollaisen ¿ehdotuksen¿¿ tosin melko varmasti myös itse menen käynnistykseen kun kaksi aiempaa ei ole tajunnut itse alkaa syntymään : ) Itse siis vastaisin ¿KYLLÄ¿ saisi järjestää kotiasiat kuntoon; lapsille hoitoa, miehelle vapaata jne. muutama stressi siis vähemmän¿
(.) kamalasti väsyttää nämä raksapäivät, vaikka en tee siellä juuri mitään. Aika ja voimat menee poikien vahtimiseen. Täällä kaksiossa kun ovat tuossa silmien alla, mutta siellä tilaa 170m2 verran¿ Ulkonakin olimme pariin kertaan, joten se riisuminen ja pukeminen käy kyllä kropalle : / Aikaisemmin olen ollut raskaana kesällä, joten tältä pukemisrumbalta olen välttynyt ¿ siis myös omalta, kengätkin pystyi vain sujauttamaan jalkaa : )
Mutta nyt painun kyllä nukkumaan, niin ja muistakaahan siirtää kelloja ETEENPÄIN : )[/color]
[color=DeepPink]art rv 30+5[/color]
Hauskaa kun meitä on eri vaiheissa odotusta olevia! Juu, ihan kuin joku teistä sanoikin, arvelen samoin, ettei meitä useamman jo tehneitä odottajia ihan helpolla peloteta synnytysjutuilla! Enemmän varmaan keskittyy siihen omaan tulevaan jokainen.
Omassa olotilassa ei kummempaa muutosta. Samaa jomotusta, vihlontaa ja suppareita. Mies vain on tämän viikon niin totaalisesti työhommissa, juuri tällä hetkellä toisella puolella Suomea vielä... pikkasen jänskättää vaikkei synnytys tällä viikolla todellakaan varmana ala. Oonkin vauvelille kuiskinut, et nyt sit massussa vielä ens viikolle, mut sit hanat auki ja vedet pihalle, milloin vaan haluat. Mahdottomat hormoonimylläkät mielessä silti pyörii, tuntuu, että asiasta kuin asiasta taas liikuttuu tai huolestuu. Siksi tuo miehen työreissu varmaan ahistaakin. Vielä ois ens kuun puolellakin yhden päivän reissu jossain vaiheessa.... ääh! Hihii, on tuolla kuitenkin äipälle varattuna illaksi pääsiäisnameja, niitä pupurakeita!
Elina75 rv 37+4