KOTILOIDEN, eli 3. odottajien pino! :)

Olethan käynyt äitipolilla kertomassa että olet synnytyspelko-äiti?

Silloin suhtautuminen on erilaista synnärillä ja osaavat jo etukäteen varautua siihen että panikoit. Pelkopolilla tehdään sellainen synnytyssuunnitelma, jota sitten pyritään noudattamaan.



Viola

Täällä kanssa yksi joka on kehittänyt synnytyspelon itselleen tähän kolmanteen raskauteen. Aikaisemmissa raskauksissa en synnytyspelkoa ole kokenut, mutta kun aikaisemmat synnytyskokemukset eivät ole mitää onnistuneita (olen niistä joskus aikaisemmin kirjoittanutkin), niin nyt paniikki on päällä. Kävin synnytyspelko keskustelussa, joka ehkä hieman auttoi. Sovittiin että alakautta synnytän mutta herkemmin leikkaavat jos jotain tulee. Vielä rv 35 on lääkärin kokoarvio käynti, jossa vielä keskustellaan lääkärin kanssa tulevasta synnytyksestä.



ilonella 28+4

Heh... siis kohdunsuu alkaa olla täysin kypsä synnytykselle. Tämä sama tilanne oli kakkosesta vasta aivan synnytyspäivänä ja ekasta piti kypsytellä vielä vesien mentyäkin cytotecillä. Niin oli ekasta epäkypsä tilanne pitkään. Nyt on alhaalla lähtökuopissaan vauvan pää ja pehmeän löllö lyhyt kohdunkaula (painui täysin kasaan, joten varsinaista mittaa ei osannut sanoa) ja 2 senttiä auki, et voi lähteä syntymään milloin vaan. Tai sitten vasta kahden viikon päästä, tietysti!



No, olihan tällä järkyttävällä paineen tunteella sit jotain tekoa ollut ja nyt viikon olleilla kipeillä säännöllisillä harkkasuppareilla. Niitäkin ollut useamman tunnin joka päivä, joskus parikin kertaa päivässä. Maha löysänä jo jonkun päivän ja siihen vessassa ravailuun se viime yökin meni. Väsyttää jo todella paljon. Ainakin on toiveita, ettei mene enää kauan tähän hivuttautumiseen. Pitää lapsille laittaa kohta lastenohjelmia, että pääsis yrittämään vähän nukkumista. Miestäkin käy sääliksi, eipä se paljoa kerennut sekään nukkua viime yönä, kun ravailin milloin missäkin koko yön. Se vielä töihin joutui menemään.



t: Elina75 rv 38+2

Täytyy käydä hehkuttamassa¿



Parina iltana on supistellut säännöllisesti 10 min välein tunnin ja puolentoista ajan. Sellaisia kivuttomia, mutta tuntuvia kuitenkin. Tänä aamuna bongasin ¿limatulpan¿! Limaa on tullut jo vajaan viikon, mutta nyt muuttui veriseksi ja sitä on paljon. Alavatsaakin jomottelee, ja reisiin juilii ihmeellisesti. Saa nähdä¿ Huomenna olis se eka yliaikaiskontrolli, ja mietin tuossa että miten tuo limatulppa vaikuttaa asiaan, ajattelevatko että nyt on hyvä käynnistää vai että tulee pian itselläänkin. Onko kellään kokemusta? En siis edelleenkään usko, että tänään vielä mihinkään mennään. Mutta kai sitä sen verran pitäisi varautua, että muksuille pakkaisi mummulakassin valmiiksi. Mummula on onneksi niin lähellä, että hyvin voivat käydä kotoa vaatteita hakemassa, jos tarvetta on.



Viola, edellisessä raskaudessa minulla ei tainnut edes yliaikaiskontrolleissa olla kohdunsuulla tapahtunut yhtään mitään, ja silti poika tuli kolmessa tunnissa. Toisaalta taas tästä oli sormelle auki jo vkolla 38 ja sen jälkeen ei ole tutkittukaan. Tarkoitan, että toisaalta siitäkään ei kiireellisyyttä voi yhtään päätellä, mutta kai se suuntaa antaa. Tosiaan tuo lääkärin ehdotus kuulostaa aika kivalta, mutta kai sitä jokainen toivoisi että synnytys lähtisi itsekseen käyntiin. Ja musta tämä on toisaalta kivaa, kun ei yhtään tiedä milloin tapahtuu. Joko teit päätöksen?



Elina, minäkään en kestä sitä, että joku koskee muhun supistuksen aikana. Nyt viimeksi kyllä puristin täysillä miehen kättä, mutta mikään hieronta ei tule kysymykseenkään. Sen sijaan hieronta siinä supistusten välillä tekee tosi hyvää, ja saattaa olla että viimeksi poika tuli niin nopsaan ulos, koska selkä oli tosi kipeä jo ennestään ja mies hieroi jo kotona, ja siinä hieronnan aikana supistuksetkin alkoivat. Huilasin vain tuolia vasten supistuksissa niin kauan kuin kykenin siinä olemaan ja sitten taas hierontaa¿ Oli ihanaa ja leppoisaa yhdessäoloa kun esikoinen jo nukkui. Ja joo, mulla ainakin jomotus on nimenomaan tuolla alaselässä, mutta ei sitä välttämättä helposti menkkajomotukseksi tunnista. Mulla selkä on menkoista ollut kipeä viimeksi ennen esikoista, eli melkein 6 vuotta sitten, eihän sitä enää muista :) Vielä siitä kohdunsuusta, että voi mennä kauemminkin kuin kaksi viikkoa, mulla siis kohta 4 viikkoa ollut ¿löllö¿ ja sormelle auki¿ Toivotaan ettei sun tarvitse kärvistellä näin pitkään!



Pitäkää peukkuja, että huomenna musta ei kuulu mitään!! Olis kyllä ihan kiva illalla vielä saunoa ja sitten pikkuhiljaa lähteä synnärille¿ Nimittäin yöllähän nämä meidän lapset aina syntyy :)



Maaria 41+6

Edellinen päivä, sunnuntai tuli sitä limaa. Semmoista suht kiinteää ja semmoisia vaaleanpunertavia viiruja siinä oli. Ihan erilaista kuin muu aiemmin. Sit seuraavana yönä alkoi ne supistukset, Kipeitä siis kaikki, pikkuhikisuppareita. Maanantai aamulla käväsin synnärillä jo tarkistuksessa ja silloin oli se 2 cm auki ja vähän kaulaa jäljellä. Kotiin odottelemaan, asuttiin silloin ihan siinä sairaalan vieressä! Sit päivemmällä takaisin, kun kävi jo enempi kipeää. Sama 2 cm oli auki, mut pääsin saliin. Muutaman tunnin päästä, iltapäivällä viiden maissa sain epiduraalin ja kuuden tienoilla poika oli jo maailmassa. Siinä epiduraalin laitto ajalla oli auki vasta 2,5 cm, tarkistin noista papruista, kun antoivat niistä automaattisesti siellä osastolla kopiot. Toivottavasti Maaria olet jo synnyttämässä!! Hyvinkin voinut tuo lima enteillä synnytystä ja pikaista sellaista. Onhan nuo viikotkin jo pitkällä. Jihuu!



Omassa olossa ei mitään erikoisempaa. Järkyttävä vihlonta taas alapäässä ja se paine, jestas! Kypsyttää kypsyttää eli hyvä juttu varmaan. Tiedän kyllä, että ei tästä vielä synnytyspäivää voi päätellä, vaikka onkin jo kypsä kohdunsuu. Meillä ei vaan nuo lapset sinne ' yliajalle' ole menneet, siis sille oikealle yliajalle. Yli lasketun ovat kyllä kohdussa olleet, eli siinä 40+ viikolla syntyneet. En siksi sitä niin tosissani osaa ajatella, että ihan niin kauan (eli sinne 42 rv tienoille) tarviis enää kantaa vauvaa sisällään. Serkkuni, jolla on kolme lasta, on saanut kaikki 38+ viikolla, vieläpä siinä melko heti 38 täyteen tultua. Et niin ne vaihtelee, toiset kantaa kauemmin kuin toiset.



Mies vaan sairastui just tänä iltana oksennustautiin tai sit on joku ruokamyrkytys. Siis viimeksi meidän perheessä ollut oksennustautia ehkä vuosi sitten ja just nyt! Ois pitänyt miehen huomenna olla pitkään töissä, mut ei nyt sit mene tietenkään. Sais todellakin pysyä vauva massussa ja koko muu perhe terveenä. Itse tässä istun sohvan laidalla yötä, taidan tässä nukkuakin. Se se ois jos itse sairastuisin, niin varmana lähtis syntymään tämä vauveli. Voin vain kuvitella miten siitä alkais supistuttamaan. Miestäkään varmaan eivät huolisi synnärille tuossa kunnossa, kuumeisena ja kipeänä.



Terkkuja kaikille teille!

t: Elina75 rv 38+4

[color=DarkMagenta]TSEMPPIÄ kaikille jotka ovat ihan loppumetreillä!!!! Itselläni vielä odottelua tunne kesänkynnykselle¿.



Tosiaankin erilaisia nuo ¿kantoajat¿ itse olen tällaista ¿pitkänkaavanmukaan¿ kantavaa eli pojat eivät ole osanneet itse tulla ulos, joten käynnistys on ollut 41+5 ja 41+4. Siskoni taas teki kaikki ¿ajallaan¿ ja ihan itse osasivat lähteä syntymään. Äitimme taas on kantanut kaikki neljä yliaikaisiksi ja käynnistelty sitten loppujenlopuksi¿



Aurinkoista päivää kaikille kotiloille,[/color]





[color=DeepPink]♥ art rv 31+3[/color]

Onko kuulolla muita 3. odottajia. Huomenna tulee täyteen 39 rv ja palstailuintoni on huimasti lisääntynyt viime aikoina. Hauska lukea kaikista, jotka odottavat innolla lähtöä vauvan hakuun. Tulee taustailtua kaikkia loppuviikkoisten pinoja. Itsekin alkaa tosiaan kuulostella suppareitaan enemmän ja enemmän. On tämä mieletöntä tää loppuajan jännitys! Melkein joka päivä tulee niin napakoina sarjoina suppareita, että vois vaikka olla synn. alkua, mut ei sit tietenkään vielä ole... Ihan kuin edellisessä raskaudessa loppuaikoina.



Pitää kirjoitella huomenna vaikka lisää. Taas on tässä illansuussa sen verran supistellut, että ei kauaa jaksa paikoillaan istua. Vaikka ei tämä nyt niin erityisen kipeää käy, niin paikallaan olokaan ei tunnu kivalta. Mahdoton paine.



t: Elina75

Meillä on nuo lapset sen verran isoja (7v ja 5v), että odottavat innolla vauvaa. Esikoinen varsinkin ja harmittelee, kun vauva ei koskaan potki kun hän yrittää tunnustella :-) Kuopuskin aina sanoo, ettei jaksa odottaa kesään asti kun vauva syntyy. Luulenpa kyllä, että mieli saattaa muuttua vauvan tultua... :-D Toinen on niin pitkään saanut olla se meidän pieni.



Mulla on alkanu yöt olla hankalia. En tahdo millään löytää hyvää asentoa ja heräilen yhtenään. Päivisin oonkin sitten enemmän ja vähemmän kärttyinen. Muuten onkin ollut suht vaivatonta vielä, paitsi että supistelee yhtenään. Tiistaina on eka kontrolli tuosta kohdunkaulan tilanteesta. Mulla kun kuopusta odottaessa todettiin kohdunkaulan heikkous. Jännittää ja hirvittää, mikä tuomio tulee olemaan :-/ Vuodelepoon jos käsketään jo nyt, niin mieluusti makoilisin kotona sairaalan sijaan.



Mutta nyt iltapalaa laittamaan...



myLove rv 24+4

Meillä on välillä aika hiljaista tän pinoutumisen suhteen. Itsekin tulee laiskana vaan aina vilkaistua että onko joku aloittanut pinon ja jos ei niin ei jaksa itsekään aina aloittaa. Pitäsi parantaa tapansa.



Meillä 10 v kyllä käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun äiti heikkona. Helposti alkaa pompottaa ja vaatii milloin mitäkin. Kun itse on kunnossa, poikakin on paremmalla päällä ja kaikki sujuu tosi hyvin. Hienosti on oppinut vaistoamaan milloin kannattaa kiukuta rahaa tai jotain muuta itselleen. Alle 2 v ei taida oikekin ymmärtää koko hommaa vaikka äitin masua aina taputtelee ja sanoo että siellä on vauva.



Olen nyt ollut sairaslomalla ja se jatkuu nyt sitten vielä ensi viikon, jonka jälkeen jään äitiyslomalle. Supistuksia tulee ainakin jos on tietokoneella liian pitkään. Kävely on jo aika hankalaa välillä, toisina päivinä taas on olo ihan ok. On se kummallista että se vaihtelee niin paljon. Aamulla ei voi tietää onko köpöttelypäivä vai onko sellainen että pystyy vaikka suursiivouksen tekemään.



Pelkopolilla olen nyt sitten juossut, kun pelottaa synnytys. Olenkin sitä mieltä että sektion haluan. Psykiatrille menen tän synnytyskammoni kanssa ensi viikolla ja käyn myös lääkärillä. Saapi nähdä pääseekö tästä pelosta koskaan eroon vai ei. Tuskin nyt ainakaan synnytykseen mennessä. Hyvä ne on kuitenkin saada mielestä.



Viola rv 34

Ei ole tullut kuukausiin kirjoiteltua tähän pinoon, mutta jos nyt ryhdistäytyisi.



Täällä eräpäivä on ollut ja mennyt, eikä minkäänlaisia tuntemuksia lähenevästä synnytyksestä. Aiemmat on tosin menneet 10 ja 17 päivää yli, joten en kyllä ihan kauheasti vielä lähtöä odottelekaan, kokemuksesta kun tiedän että ne viimeiset viikot on tooooodella pitkät. Toisaalta en nyt kyllä enää viikolla 42 suostu lähtemään kontrollista ilman käynnistystä, sen verran huonoon kuntoon ne viimeiset päivät viimeksi minut vei, synnytys ei niinkään, se oli ihana kokemus.



Meillä nuo lapset on juuri 2 ja melkein 5v. Vanhempi ei ainakaan myönnä jännittävänsä, ja kovasti odottelee vauvan tuloa. Olen koittanut olla realistinen tän asian suhteen, ja taitaa sillä jotain muistikuvia olla tuon kakkosen vauva-ajasta. Kaksivuotias on ihan tohkeissaan, puhuu joka päivä siitä kun käytiin sydänääniä kuuntelemassa ja silittää masua, tunkee nallea oman paidan alle ja sanoo; " nyt tää tyntyy!" ja vetäisee nallen pois. (Kun se käviskin noin helposti!) On siis sisäistänyt, että vauva on masussa ja se tulee sieltä poiskin, mutta ei tietenkään voi ymmärtää, mitä se tarkoittaa meidän arjessa. Molemmat on todella tempperamenttisia, joten en kyllä osaa sanoa vaikuttaako tämä jotenkin käytökseen. Sen olen isommalle sanonut, että ei ole sinun vikasi että äiti on niin pahalla päällä koko ajan.



Jännä miten ihmiset suhtautuu niin eri tavalla synnytykseen. Mulla eka oli hankala, mutta ei onneksi pelkoja herättänyt. Tämä toinen taas oli ihan todella helppo, vaikkakin hirveän paljon kivuliaampi kuin ensimmäinen, mutta kipuihinhan saa helpotusta, joten sitä en sure. Mutta näillä kokemuksilla odotan synnytystä oikein innolla, ja haikeudellakin, kun tämä varmastikin jää meidän viimeiseksi.



Mutta nyt ulkoilemaan, siellä on ihana ilma!



Maaria 40+4

Pääsiäisen viimeistä päivää viedään ja huomenna pitkästä aikaa töihin. Minua on tämän raskauden aikana vaivanneet kaikki maailman pöpöt: influenssaa, flunssaa, yskää jne. Nyt viimeisin tauti kesti 1,5vk ja sain sitten lopulta antibiootit. PÄäsisäisenä olin onneksi jo terveenä ja nautimme mökkeilystä lasten kanssa.



Maaria2 ajatukset kuulostivat tutuilta. Meilläkin lapset 5 ja 2(kohta 3) ja innolla vauvaa odotellaan. Monesti leikeissä synnytetään tai imetetään, mikä on liikkistä. Kuopus on kyllä myös ilmoittanut,ettei hän aio leikkiä vauvan kanssa.



MInä odotan myös synnytystä ihmetellen ja innolla. Aiemmat kokemukset ovat hyviä ja tämä kolmas on varmasti jäämässä viimeiseksi. Tosin minulla myös mennyt pari viikkoa yli ajan molemmat ja niissä yliaikaiskontrolleissa olisin voinut miltei käydä kätilön kimppuun, kun hemmetti kotiin passittivat ;=)



Minulla on pian raskaus puolessa välissä. Ensi lauantaina lähden mieheni kanssa kaksin reissuun ja aion nauttia siitä täysin siemauksin. Viimeisestä yhteisestä reissusta kaksin onkin kuusi vuotta ja seuraava on varmaan pitkällä tulevassa sekin..



Mukavia viime hetken odotuksia teille pidemmällä porskuttaville.



Lyle 18+1

Viola71 minua jännittää synnytys kanssa kovasti. Alakautta olen tosin aina tehnyt ja samoin tämän kolmannenkin. Joku sanoi jossain pinossa, että vaikka tässä loppuraskaudessa kovasti jo haluaa vauvan syliinsä, aina kipeässä supparissa iskee myös pelko, että taasko sitä sinne synnärille ja joko tosiaan, et eikö vois perua... Tänään tuli kaksi semmosta supparia, jotka tunnistin synnytyksen alkupuolen suppareiden tapaisiksi. Hassua kun tässä kolmannessa odotuksessa näköjään voi noita tulla harjoitussuppareinakin. Semmosia suoliräjähtää (painetta kovasti) ja polttelee rautatankoina suppareita. Alkoi ihan itkettään, miten tämmösiä oikein voi jo tulla? Miten kauan harjoituksina tulee ja sit tietty tulee se oikea synnytys! Tätä tulee sit lisää ja kovempana. En sinänsä muuten pelkää synnytystä, aina on kivunlievitykset toimineet ihan ok:sti ja kätilöt olleet ihania. Mut ei näitä omia pelko/kipu valituksia ihan joka pinoon uskalla laittaa. En halua ketään pelotella. Jokaisella omanlaistansa. Itse ehkä kyttään liikaakin noita suppareita ja muita kipuja, just ton synnytyskipupelon vuoksi.



Kiva oli lukea miten teillä vanhemmat lapset odottavat uutta. Meilläkin ovat ihan innoissaan omien sanojensa mukaan uudesta vauvasta. Nuoremmalla (poika kohta 3v) voli joku uhmakausi kesällä ja syksyllä. Tytöllä (5v) ei ole ollut varsinaista uhmakautta aikoihin. Kova luonne on kyllä muuten, eli temperamenttinen on. Nyt tämä on jotain ihan kuin ' pienempien' uhmaa. Sen verran epäolennaisista alkaa raivoilemaan muutaman kerran päivässä. Enkä edes ole kovin äkäinen viime aikoina ollut itse, kivuista huolimatta. Arki ehkä vain hieman tylsää. En edes jaksa itse kovin huutaa, kun siitäkin tuntuu et supistaa.



t: Elina75 rv 37+1

Entisenä " Kotilona" käyn moikkaamassa teitä ja toivottamassa odottajille hyviä vointeja ja teille joilla synnytys edessä ihan justiinsa niin voimia koitokseen! Ihana palkinto odottaa!



Meidän kotilovauva täyttää nyt 10kk eli vuosi tulee täyteen Toukokuussa. Ja vauvakuume oli sen verta kova, että neljäs on tulossa rv 7+0 ;)



AIHA kera muksujen

Elina75: En minäkään jaksa noista synnytyksistä joka foorumissa toitottaa.



Laitan nyt sitten pikakertomuksen miksi synntytyksistä jäänyt pelkoa.



Mulla synnytykset vie voimat totaalisesti, ensin avautumisvaihe, jossa en avaudu vaikka melkein 10 h supistukset alle 5 min välein, kesto 30s-1 min yläkäyrällä. Kun voimat menneet, kalvojen puhkaisu, ei kivunlievitystä vaikka sitä vaadin, 2-3 h jätetty yksin ->kipushokki ->spinaali kun 10 cm auki, samantien ponnistus 5min ja 2 vrk nukkumista. Olen ollut niin väsynyt että en ole kyennyt kävelemään, peseytymään, hoitamaan vauvaa etc. Lisäksi edellisessä synnytyksessä kätilöllä ja lääkärillä jotain ongelmia keskenään. Lääkäri äksyili meillekin. Ei todellakaan luottamusta herättävää toimintaa.

Ekan synnytyksen jälkeen kävin pelkopolilla ja sovittiin tietyt toimintatavat ja olin tosi luottavainen synnytykseen mennessä. Mun pelkopolin synnytyssuunnitelmaa ei noudatettu ollenkaan.



En pysty luottamaan yhtään enää siihen että mua kuunneltaisiin tai että saisin kivun lievitystä.



Tiedän että mulla on varmaan ollut tosi huono tuuri, mutta koska näin on käynyt jo 2 kertaa en halua tai edes uskalla ottaa riskiä enää. Uskon että sektion jälkeen saan paremman kontaktin vauvaankin, koska fyysinen ja henkinen väsymys on huomattavasti pienempi. Kivut voivat tietysti olla aikamoiset, mutta eipä ehkä tarvitse montaa viikkoa itkeä synnytystraumaansa.



Anteeksi kaikille että tällaisia kauhutarinoita kirjoittelen juuri synnytykseen meneville, mutta ei sitten tarvitse kenenkään ihmetellä miten joku voi pelätä synnytystä.



Viola rv34+

Täällä jo odotellaan kunnon supistuksia. Laskettu aika tänään, vaikka se kyllä muutamalla päivällä heittää noin niinkuin luonnonlakien puolesta..



Mutta saattaa siis syntyä milloin vaan. On jo pari viikkoa ollut sellainen olo, että voisi syntyä. Eilen taas supisteli iltaa kohti, mutta ei vielä kipeästi, höh! Odottavan aika on pitkä. Toisaalta tosiaan kun muistaa sen kivun, niin miettii mihin sitä on taas ryhtynyt. Viime synnytys oli niin ihana, että jänskättää, miten tämä menee. Todella paljon kyllä riippuu kätilöstä ja ymmärrän niitäkin, joilla kaikki ei ole mennyt ihan niinkuin pitäisi. Kohdunkaulan vihlomista ollut täälläkin. pää ei ole kiinnittynyt ja tuntuu kuin pieni nyrkki liikkuisi välillä kohdunkaulan yli. Vihloo, kun tuntuu toispuoleisena eikä tasaisena paineena. Supistukset taas tuntuvat vain paineena, ei vielä yhtään kipeinä.



Vanhempien lasten suhtautumisesta ollut puhetta. Meillä 5v oli peloissaan äidin sairaalaan lähtemisestä. Liittää sairaalaan osin aika ikäviä muistoja, koska läheisten ihmisten kuolemia jonkin aikaa sitten. Nyt rauhoittunut kun asiasta juteltu ja odottaa vauvaa jo innoissaan. Auttaa laittelemaan vauvan tavaroita ja odottaa myös, että saa olla kotona. Nuorempi vajaa 3v odottaa myös innolla. Lähinnä hoitaa omaa vauvanukkeansa. Mutta sairaalaan lähtö yritetään pitää mahdollisimman rauhalliasena, jottei vanhempi säikähdä. Mummo tai kaveriperheen äipät tulossa hoitamaan muksuja. Riippuen miten kiire tulee.



Eka synnytys 22½h ja toka 5½. Ammeeseen toivon todella pääseväni. Se auttoi tokassa todella paljon ja pehmensi paikkoja. Saa nähdä milloin ja miten kaikki menee. Synnytykset alkaneet molemmat illalla supistuksilla. Ja edellisenä iltana ja yönä ollut kipeitä supistuksia ennen varsinaista synnytystä. Jotenkin odottaa samaa kaavaa tässäkin, vaikka voihan se mennä ihan eri tavallakin.



-KenguRuu rv 40+0

Tänään oli sitten se äippäpolikäynti. Saatiin erittäin loistavia uutisia! Kohdunkaulan pituus on 5cm!!! :-) Olen ihan ekstaasissa suorastaan, koska pelkäsin pahinta. Edellisissä raskauksissa pituutta on näillä viikoilla ollut vaan 2cm ja vuodelepoon oon joutunut. Lääkäri tosin hiukan toppuutteli ja sanoi, että tilanne voi muuttua aika nopeastikin ja jos kivuliaita supistuksia alkaa tulla, niin päivystykseen näytille. Sikiön painoarvio oli 767g :-) Kyllä putosi suuri kivi sydämeltä, tuli tunne että nyt tästä raskaudesta uskaltaa nauttiakin jopa.



Mulla on nuo aiemmat synnytykset kestäneet 7,5h ja 3,5h. Jälkimmäinen oli kamalampi, koska kivunlievitys jäi puolitiehen ja ponnistusvaihe pitkittyi mun jalkaan iskeneen hermokivun (tms.) takia. En tahtonut saada ponnistettua, koska se kipu ylitti kaikki muut ja taju oli vähällä lähteä. Vielä ei ole tuleva synnytys alkanut pelottaa, mutta saattaa se pelko tuolta jostain vielä hiipiä :-/



myLove rv 24+6

Mie pelkäsin kanssa älyttömästi mein pikkukolmosen synnytystä. En käsitä mistä se johtui, kun edellisestä oli kulunut vaan reilu pari vuotta. Olin kanssa ihan varma, että sekoan ja näin kauheita painajaisia!

Miun edelliset synnytykset oli menny kyllä ihan hyvin, joten siksikään en ymmärtänyt mistä pelko johtui.

Mie rimpuilin sen pelon kanssa ihan loppuun asti yksin, kun en kehdannut kenellekään kertoa (en tiedä miksi.)

Loppua kohti kuitenkin tulin tavalliseen tapaan kärsimättömäksi, että syntyis jo, ja mein neiti syntyi 6.3. rv.38+3 Ihan luomusti ja synnytys meni hyvin. Näihin kolmeen verrattuna tää viiminen oli ehdottomasti ihanin, vaikka en mitään kivunlievitystä ehtinyt saadakaan.

Näin jälkikäteen voin siis todeta, että turhaan pelkäsin.

Tosi upeeta, että sie haet keskusteluapua, toivottavasti sie saat niistä apua ja siun pelko lieventyy.

Ymmärrän kyllä hyvin pelkosi. Jos minulla olisi toinen synnytys mennyt samalla tavalla kuin ensimmäinen, olisin varmasti aivan kauhuissani. Mutta onneksi nyt tiedän, että se voi olla jotain ihan muuta. Vaikka kaikessa rajuudessaan toinen olikin kivulias, niin sain puudutuksen ponnistusvaiheeseen ja silloin oli kivulta pahin terä poissa. Eka synnytys kesti 23 h ja menetin paljon verta, pitkään aikaan en jaksanut edes vessassa käydä enkä sängystä päässyt muutoinkaan. Toinen synnytys ei vienyt voimia, kesti vain 3 h mutta olin aivan puhki sen takia, kun en kahteen viimeiseen viikkoon juuri nukkunut selkä- ynnä muiden kipujen takia, 17 päivää meni yli lasketun. Siksipä nytkin suurin pelkoni koskee yliaikaisuutta; omaa väsymystä ja vauvan suurta kokoa.



Sinun tulisi kyllä noilla kokemuksilla jo saada kunnon kivunlievitykset ja vauhditukset, kun on ihan selvää ettei aivan omin voimin homma etene!



Ja eiköhän me kaikki täällä jo jotenkin tiedetä, mitä tuleman pitää! Ainakaan mua ei pysty pelottelemaan kuin sellaisilla kertomuksilla, joissa lopputulos on pahin mahdollinen.



Maaria 40+6

Tuli sellanen mieleen että onko täällä muita joilla on pitkä matka synnärille. Meillä matkaan menee noin tunti ja jos täytyy lapset viiä erikseen ni kauenminkin. Mun edelliset synnytykset on ollu nopeita ja viimeks jo terkkari sano että kannattaa heti lähtee kun on oireita. Mulla ei oo aiemmissa ollu ollenkaan kipeitä supistuksia ennen synnytystä. Nyt sellasta pientä jomotusta välillä. Siispä vähän jännittää että osaanko tunnistaa ne oikeet supistukset vai ehitäänkö ajeleen montakin kertaa turhaan.

Meilläkin 5 vuotias on innoissaan vauvasta ja tykkää silitellä massua ja tunnustella potkuja. Mutta jos kuopus (kohta 3) huomaa että maha on esillä ni se tulee ja vetäsee paijan päälle... Sillä on vielä aika niukka toi sana varasto joten se ei osaa tunteistaan kertoo, mutta jonkinlaista mustasukkasuuttahan toi varmaan on.



nanna rv31+2

Heips kaikille, en olekaan aiemmin teidän pinoon kirjoitellut.



meillä kolmas tulossa elokuussa, aiemmat lapset nyt neljä ja kaksi vuotiaat, edelliseen tulee tällä kaverilla ikäeroa 2v8kk.



rakenneultrassa käytiin tällä viikolla, ja kovasti pukkasi pesänrakennusviettiä, meillä kun on kaikki tavarat annettu kiertoon ja kaikki pitää hankkia uudestaan, ihan kuin esikoiselle olisi hankkimassa...



aikaisemmat synnytyksen on olleet 9h ja 5.5h, ja ihan hyvin ovat sujuneet, jännitystä peliin tuo vauvan koko, kun edellinen oli 4.4kg, 600g isompi kuin esikoinen, joten jännittää minkä kokoinen tämä tapaus haluaa olla...



eipä tänne muuta, 6 viikkoa kesäloman-äitiysloman alkuun, saan olla jo viikolta 27 asti kotona kun osuu nuo lomat niin sopivasti...sitä odottaa jo kovasti vaikka vointi onkin hyvä, jotenkin tuo sisäänpäin kääntyvä olotila on jo alkanut voimistua....



nyt puuron keittoon ja sitten aamuksi pihalle, illaksi sitten töihin...



mammeli ja pikkukolmonen