Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sain sitten syömishäiriön. Mites tästä eteenpäin, en halua jatkaa näin.

Vierailija
22.03.2008 |

Eli teinivuosien lievä anoreksia ja liikuntariippuvuus parani itsestään, mutta nyt elämäni suurimman stressin myötä anorektinen käyttäytyminen aktivoitui ja lisäksi tuli ahmimishäiriö. Tämä on kamalaa. Miten pääsen tästä eroon? Mistä saan apua ja millaista? En kerta kaikkiaan haluaisi myöntää kellekään, nolottaa ja hävettää...

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
23.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

siellä näkyy olevan paljon myös syömishäiriöisiä. moni heistä kokee että laskuri on hyvä apu jotta näkee selkeästi kuinka paljon on " normaali" syöminen.



tuo laskuri ei kyllä korvaa oikeita tukiryhmiä joita löytyy varmasti myös netistä mutta yksi apukeino voi olla.

Vierailija
2/7 |
23.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ehdottomasti olet oikealla tiellä kun olet asian jo huomannut. Toiset ei huomaa vasta kun joku siitä huomauttaa. =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
23.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli ihan ammattiapua. Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija
4/7 |
23.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

on?

Vierailija
5/7 |
23.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu vaan ihan mahdottomalta mennä puhumaan kellekään kun nolottaa niin paljon tämä. Ja ahdistaa kun tajusin että tämä ei olekaan hallinnassani enää vaan oikeasti sairaus, ja v*tuttaa miksi tämän piti tulla mulle....Luulin että edellinen syömissekoilu oli vaan joku teinivuosien vaihe, mutta mähän olen tän kanssa kuin joku alkoholisti joka ei ikinä parane :( Ja mulla on tytär vielä, mun täytyy päästä tästä eroon ennen kun se ymmärtää mitä mä teen!!!

Vierailija
6/7 |
23.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Tuntuu vaan ihan mahdottomalta mennä puhumaan kellekään kun nolottaa niin paljon tämä. Ja ahdistaa kun tajusin että tämä ei olekaan hallinnassani enää vaan oikeasti sairaus, ja v*tuttaa miksi tämän piti tulla mulle....Luulin että edellinen syömissekoilu oli vaan joku teinivuosien vaihe, mutta mähän olen tän kanssa kuin joku alkoholisti joka ei ikinä parane :( Ja mulla on tytär vielä, mun täytyy päästä tästä eroon ennen kun se ymmärtää mitä mä teen!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
23.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jossain lapsuudessa, olen alkoholistiperheestä. Tunteita tukahdutan syömällä ja syömättömyydellä tavoittelen varmaan elämänhallintaa tai jotain vaikka olen hakevinani optimaalista ruumiin muotoa.