Lue keskustelun säännöt.
Mistäköhän mun ajoittainen kroppani häpeily johtuu?
22.03.2008 |
Jos olen lasten kanssa vaikka uimassa, ei mieleeni tule katsooko joku mua tai ei. En häpeile imetyksen riipauttamia onnettoman pieniä kärpäslätkiäni tai sellun ja raskausarpien muhkuroimaa takapuoltani.
Jos olen yksin uimassa tai työporukan saunaillassa, todella hävettää oma ruma kroppa. Miksi?
Kommentit (3)
Ei nuo miehetkään mitään adoniksia ole etenkään kalpeaihoisina talvisaikaan, mutta kuinka moni niistä viitsii kroppaansa häpeillä? Onneksi edes vähän harvempi vissiin kuin meistä naisista. Itselläni suurin itsesensuuri iski päälle parikymppisenä, vaikka silloin olin näin jälkikäteen ajatellen suorastaan unelmakroppainen... Kahden lapsen jälkeen mahanahka on venynyt ja raidallinen, tissit kutistuneet ja selluakin on kertynyt iän mukana. Kotona oloni on silti edelleen tosi superseksikäs, mutta jostain syystä myönnän vältteleväni juurikin noita ap:n mainitsemia tilanteita: yksin uimassa, työporukan kanssa saunomassa ja jopa kuntosalin suihkutila ahdistaa :-/ Ja siis edelleen olen sentään aika timmissä kunnossa, silti jostain kumpuaa tuo ihme tarve häpeillä omaa kroppaansa. Ärsyttävää!!
Ihailen naisia, jotka ovat mysö julkisissa tilanteissa alastominakin selkeästi sinut oman kroppansa kanssa, näyttipä se muiden silmissä mitlä tahansa. Ehkä minäkin vielä keski-ikäisenä sen opin, siihen on tosin enää kymmenisen vuotta aikaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua välillä hävettää kävellä ilman lastanikin ulkona, mutta lapsen kanssa ei hävetä mikään. vaikka se saa raikuvia raivareita aina (2,5 v) kun jossain ollaan... ja sitä myöten mäkin. ja kroppa on kuitenkin mulla ihan ok ja pärstäkans. sekopäistä tää kotiäitiys..
Itselläni sama juttu. Lasten kanssa liikkuessa tunnen olevani jo kahden lapsen nuori äiti jolla on vartalo myös hieman saanut osaansa lapsista. Ja myös muut ottavat ilmeisesti tämän huomioon.