Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkos täällä muita erityislasten vanhempia? Jaksamisesta kysymys.
28.11.2008 |
Miten te jaksatte? Mitä apukeinoja teillä on jaksamiseen? Meillä on 2 lasta, jotka ovat 2 ja 4v (parin viikon sisällä 3 lasta).
Meidän esikoinen on erityislapsi, mitään diagnoosia ei olla saatu, mutta lapsella on mm. puheenviivästymä (melko paha), ylivilkkaus ym. häiriöitä. Lapsi oppi kuivaksi vasta pari kuukautta sitten, sitä ennen lapsi teki joko pissat vaippaan tai housuun. Hän myös oppi ilmoittamaan pissahädästä ENNEN kuin pissat oli jo housuissa. Nyt parin viikon aikana lapsi on myös pystynyt pidättämään kunnolla eli pissahätä ilmoituksesta ei tarvi heti salamana kiiruhtaa pissalle vaan lapsi pystyy pidättämään esim. kotimatkan ajan. Kakat ovat ruvenneet tulemaan nyt pönttöön, kun aikaisemmin ne ovat aina tulleet housuun ja lapsi on pari viikkoa sanonut kakkahädästä.
Lapsi tarvitsee koko ajan vahtimista, häntä ei voi jättää yksin esim. omaan huoneeseen (paitsi nukkuessa), koska koskaan ei tiedä mitä lapsi keksii. Eli ns. omaa aikaa ei ole oikeastaan yhtään lasten ollessa hereillä. Lapsi myös saa hirveitä raivareita, tavarat lentävät ja välillä lapsi saattaa purra tai nipata aikuista. Onneksi ei ole koskaan satuttanut toista lasta. Lapsi kyllä antaa hellyydenosoituksia myös toisille lapsille, mutta ei välillä tiedä omaa voimaansa vaan saattaa halata vähän liian lujaa ym.
Lapsi on joka päivä päiväkodissa, hän aloitti päiväkodissa vähän alle 2 vuotiaana neuvolan suosituksesta. Itse olen kuopuksen kanssa kotona. Nyt kyllä tuntuu siltä, ettei enää jaksa. Olen siis viimeisilläni raskaana ja tämä viikko on ollut suoraan sanottuna perseestä. Lapsi on ollut ihan mahdoton, niin hoidossa kuin kotonakin. Hoidossa on kyllä ollut kaksi hoitajaa poissa ja heidän tilallaan on ollut kaksi sijaista eli lapsi saattaa sen takia känkätä, mutta silti.
Mieskin on ollut nyt viikon työmatkalla, onneksi hän tulee sunnuntaina kotiin. Mitään tukiverkkoa meillä ei ole, koska äitini asuu kaukana ja miehen vanhemmat eivät pärjää lapsen kanssa kuin max tunnin. Ollaan oltu miehen kanssa viimeeksi yksin, ilman lapsia 2 vuotta sitten synnärillä. Ja silloinkin mies pääsi mukaan vaan sen takia, että lapsi oli hoidossa.
Kommentit (16)
olen jaksanut ilman burn outia, lapset ovat jo koulussa
JAKSAMIS-
niksejäni. ..
- lapset päiv'äkotiin mahdollisimman pina
- e-lapsi e-ryhmään
- e-lapselle lakisääteinen kuntoutus- ennuste on alle 8 v kuntotumiseen hyvä
esim. puheterapiaa saa jo 2 v alk.
- e-lapselle hae kelalta vammaistue, että lisärahaa alin noin 90, korotettu noin 180 e
- perheelle maksuton e-lapsen kuntoutus ano sairaalan tai kelan kautta
- maksuttoomat sopuetumisvalmennuskurssit perhelle lapsen c-lausunnolla= täyshoito kerran vuodessa
- ano tukiperhettä jos mahdollista kasvatus- ja perheneuvolalta
- valmisruokia
- valmisvaippoja
- vauvalle valmisvastiketta ettei imetys uuvuta piipuun( minulla oli näin)
-paljon lastenvaatteita, että vaihtiovaatteita riittää ( kirppiksestä ja tutuilta, sukulaisilta)
- kunnon pyykkikone
- ruuat lidlistä ettei tule konkurssi
- lastenhoito- ja siivousavun palkkamista
- saat varmaan ( minäkin sain vuonna x) vauvan aikana lakisääteistä kotipalvelua neuvolan kautta
- jos mies ei auta kummit apuaan esim. juhlllin en mene yksin kmoskaan ettei mene riehumiseksi
- naapurien negatiivista palautetta en kuuntele, koska he ei vät ole olleet mokkasiineissani ( suomalaiset ovat kovia arvostelemaan...)
- mies ostaa ruuat- en mene lasten kanssa tavarataloihin
- vältän stressiä
- käyn vertaistukiryhmissä, VAIN missä on lapsiparkki
- käytän netin vertaistukiryhmiä
voimia ap:::)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies auttaa todella paljon lasten- ja kodinhoidossa. Vie esim. lapset ulos, että saan itse edes vähän aikaa levätä jne. Kaupassa on ihan turha kuvitellakkaan käyvänsä kummankin lapsen kanssa yksin. Mies tai minä käydään hoitamassa ruokaostokset yksin.
Mihinkään juhliin ei päästä koskaan koko perheenä vaan mies tai minä menen joko yksin tai sitten kuopuksen kanssa kahdestaan. Tarkoitan nyt häitä ja hautajaisia ym. suurempia juhlia. Pienille synttärijuhlille tuon esikoisenkin voi ottaa mukaan. Mutta lapsi ei pysty istumaan hiljaa paikallaan koko vihkitoimituksen tai hautausmenojen ajan.
Lapsi aloitti toiminta- ja puheterapian tänä syksynä.
ap
Ja muista ottaa rohkeasti lastenhoitoapua ja miehen kanssa yhteistä aikaa. Myös perhe- ja parisuhdeterapiassa käy moni.
t. nro 2:)
lääke auttais tohon tarkkaavaisuuteen ja yliaktiivisuuteen ja raivareihin.
Mutta lapsi ei pysty istumaan hiljaa paikallaan koko vihkitoimituksen tai hautausmenojen ajan.
Lapsi aloitti toiminta- ja puheterapian tänä syksynä.
ap
Musta teidän 2-vuotias on poikkeuksellisempi kuin tuo 4-vuotias, jos tämä 2-v jaksaa istua näitisti pyörimättä paikallaan häät ja hautajaiset.
Sorry mä en myöskään osaa auttaa jaksamisessa. Oma erityislapseni vaatii vielä enemmän kuin kuvauksestasi päätellen teidän, mutta ehkä jaksan sen paremmin siksi, etten odotakaan liikoja vaan tulen sitten toimeen näiden hepuleiden kanssa. Niin päikystä hakiessa kuin kaupoissakin. Se kannattaa, sillä sillä keinoin lapsi oppii tulevaisuudessa käyttäytymään näissä(kin) tilanteissa) Kaikkea kun ei voi jättää sen kuntoutuksen kontolle. Toki teillä on myös päästy kuntoutukseen aikaisemmin kuin meillä.
Mun ainoa vinkki on, että älä suotta vaadi itseltäsi liikoja - äläkä lapseltasikaan. VÄhemmällä yrityksellä tulee tyytyväisempi mieli ja lopulta paremmat tulokset. Sillä kaikki sun stressi ja kiukku ja väsymys heijastuu siihen lapseen ja saa hänet käyttäytymään huonommin ja sitten väsyt lisää ja lapsi käyttäytyy taas huonommin ja... Ainoa keino katkaista tämä, on vaatia vähemmän NYT. Sitten vähän kerrallaan pyritään kohti sitä, että lapsi selviää siitä, mistä taviskin. Mutta yhdellä kerralla se ei voi onnistua, eikä nyt heti. Joten anna itsellesi aikaa ja lapselle lupa opetella asioita yksi kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin ollut viimeisillään raskaana neuvolan ja päikyn eteisessä parkuvan ja potkivan kauhukakaran kanssa kyynelet silmissä, tiedän tunteen :(
Minun neuvoni olisi että kannattaisi käydä lasten kanssa ihmisten ilmoilla kaikesta huolimatta. Ei ehkä yksin kolmen kanssa mutta joskus niihin tilanteisiin on opeteltava ja ihmiset antaa enemmän anteeksi häsäävälle nelivuotiaalle kuin häsäävälle seitsemän- tai yhdeksänvuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juoksentelemaan hullun lailla pitkin kirkon käytävää, kuten esikoinen. Vahingosta viisastuneena ollaan päädytty tähän. Lapsi myöskin rakastaa availla hanoja, räpsyttää valoja ja availla/pakauttaa ovia kiinni.
ap
Meidän perhe kävi sellaisen 4-6 -vuotiaille ja heidän vanhemmillen tarkoitetun 10 kerran kurssin, suosittelen! Ei edellyttänyt diagnoosia, vain oman huolen lapsen puolesta. Kurssi on räätälöity ADHD-liiton kurssin pohjalta. Ko. liiton kursseista en tiedä, pääseekö niihin ilman diagnosoitua sairautta.
Et ole yksin... vertaistuessa on voimaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin alunperin toivonut useampaa lasta, mutta kahteen saa jäädä, koska oma esikoinen vie energiaa kahden tai kolmen lapsen edestä (jos esim. vertaa rauhallisempaan kuopuksen hoitoon). Jos tekee tiukkaa nykyisen lapsimäärän kanssa, ei erityislapsen tarpeet poistu, jos lapsia tulee lisää.
puhuu asiaa! Täytyy muistaa että erityislapsi on erityislapsi.
Itselläni on 3 lasta, joista nuorin on erityislapsi. Mieli tekisi vielä neljättä, mutta tiedän ettei rahkeet riitä eli oma jaksamiseni! Järki täytyy pitää päässä!
Ap:lle sen verran että hae vaan aktiivisesti apua tilanteeseesi. Kysy neuvolasta, etsi vertaistukea netin kautta, paikkakuntasi eri yhdistyksistä (erityislapsiin liityen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Minulla on kotona 2 erityislasta. toinen koulussa ka toinen tarhassa.
Meillä oli apuna kuvat kommunikointiin ja tukiviittomat kun puhetta ei tullut.
Niistä oli suuri apu.
toinen mistä on apua on ennakointi ja ennakointi. Siis kuullostaa aika hassulta mut ennakoin kaikkea siirtymisiä ja muutenkin elämää lasten kanssa. Kerron että 5 min aikaa ja sitten tehdään jotain. Mitä kivempi asia pitää lopettaa kesken siitä kerron monta kertaa ja minuutit vähenevät. Meillä on se auttanut tosi paljon raivokohtauksiin.
Sitten vielä aika tarkka päivä rytmi mistä poiketaan harvoin. Se kans on helpottanut ilta toimia kun ne tehdään aina samalla tavalla ja lapset tietävät mitä tulee seuraavaksi. esim. iltapala pesu hampaat yö paita ja iltasatu sama järjestys joka ilta.
Toivottavastsi jaksat ja todella paljon voimia sinulle.
e-lapsi rimpuilee lattilalla ja kiljuu ja ihmiset tuijottaa, tyyliin -"miten äiti ei osaa kasvattaa"...jipii
t. nro 3
ps. kasvata panssari eli suojakilpi edellä mainitun kaltaisiin tilanteisiin
- muuten saa itkeä joka pv ja se vie TURHAAN sinulle tärkeitä voimia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mies ajateltiin, että tehdään kolmas lapsi sitten, kun esikoinen on vähintäänkin ekalla tai tokalla, mutta elämässä ei aina mene niin kuin suunittelee. Tämä raskaus ei todellakaan ollut mikään suunniteltu juttu, vaikkakin lapsi on tietenkin tervetullut meidän perheeseen.
Ja joo, olen kasvattanut aikamoisen turvakilven itselleni. Enää en niin pahastu, jos joku tuijottaa raivoavaa lasta ja mua kuin olisin huono äiti tms. Mutta näin raskaana ollessa tunteet ovat vaan pinnassa. Muistan kuinka silloin esikoisen ollessa pienempi ja hänen raivotessa ihmisten ilmoilla, saatoinpa itsekkenin melkein ruveta parkumaan, kun ihmiset tuijottivat äkäisinä.
ap
nyt opettelen totaalibönärin jälkeen. Jaksamiseni on edelleen tosi huonoa, sorrun
karjumaan ja motkottomaan asiattomuuksia. Äitiys on ollut kaikkea muuta kuin mitä etukäteen haaveilin, unelmat ovat todella romahtaneet. En vaadi lapselta enempää, mutta itselleni en kerta kaikkiaan pysty antamaan anteeksi tekojani :'(
Alue: Aihe vapaa
Mä olen ihan rättiväsy tämän päivän jäljiltä. Hain kuopuksen kanssa esikoisen päikkäristä ja huh huh. Lapsi veti karmeat pultit eikä olisi lähtenyt millään kotiin. Lapsi leikki todella kiltisti toisen lapsen ja harjoittelijan kanssa, heillä oli Duplo leikit kesken ja hoitajan mukaan lapset olivat leikkineet nätisti, sulassa sovussa n. puolen tunnin ajan (mikä taisi olla ennätys :D) eli lapsi ei olisi halunnut jättää leikkiä kesken, joten lapsi sitten otti ja hajoitti koko rakennelman ja heitti osat pitkin lattioita raivoten suureen ääneen.
Lapsi piti sitten kantaa tai oikeammin raahata (lapsi on pitkä ikäisekseen ja voimaa löytyy, vaikka muille jakaa) väkipakolla eteiseen, missä lapsi jatkoi raivoamistaan :( Ja mikä tässä oli "hauskinta" oli se, että yhden lapsen äiti sattui tulemaan hakemaan lastaan ja kyseinen äiti mulkoili mua kuin hullua, kun lapsi huutaa lattialla kuuppa punaisena kuin mikäkin uhmis :( Kyseinen äiti ei kyllä ole koskaan tavannut meidän lasta, koska tuo lapsi on aloittanut vasta viime kuussa hoidossa.
ap