Joskus kaipaan aikaa " tyhmänä" lapsettomana, joka kuvitteli

mutta vielä ekan helpon lapsen kanssa ajattelin, että eihän tää lastenkasvatus niin vaikeaa ole, auttaa kun kerran pari sanoo tiukasti. Mutta temperamenttinen kuopus ja uhmaikäinen esikoinen ovat näyttäneet, että eipä vanhemmat niin vain heitä ohjaile... ap

joo , tiedän kyllä tunteen, meidän perheeseen siunaantunut kolme erittäin voimakastahtoista lasta , joten elo on melkoista taistelutannerta . . olen itseäni lohduttanut , että toisaalta se " kovakalloisuus" aiheuttaa sitten senkin , että lapseni eivät ole ihan joka tuulen vietävissä vaan ajattelevat omilla aivoillaan ( koska haluavat miettiä ja tehdä asiat itse ja omalla tavallaan) asioista saa ja pitää sanoa kaiken aikaa , ja onhan se rasittavaa , mutta kyllä ne kuule joku päivä kolahtavat sitten opit perille ( vaikka sitten 25 vutiaana : ) ns. helpon lapsen omaavat eivät tiedä tuon taivaallista siitä , minkalaista on elää oikeasti voimakastahtoisen lapsen kanssa . . .mutta kai meille jokaiselle annetaan kykyjemme mukaiset " kuormat" näin minä ajattelen

vaan yritän saada heidät ymmärtämään puhumalla. Olen kaikkea muuta kun autoritaarinen ihminen ja mulle on ihan kauheeta kun todellakin lapsia pitää komentaa ja paimentaa koko ajan. Pienempi ei vielä ymmärrä järkipuhetta ja isompi on niin itsepäinen ettei suvaitse eriäviä mielipiteitä.

Eikä siis vain pahassa, myös hyvässä.



Lohduttaudun kuitenkin sillä että varmaan suurin osa meistä on kuvitellut ties mitä typeryyksiä, ehken se ole ollut vain minä.

ja realistisimman kuvan lapsettomille, jotta eivät edes kuvittele kaiken olevan yhtä pumpulia.



En kuvitellutkaan, että kaikki menisi helposti, mutta tämä on enemmän, kuin rasittavaa! Jatkuvaa kinuamista joka asiasta ja ei hetken rauhaa!