Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko tosiaan, että lapsi vahingoittuu, jos vanhemmat käyvät joskus IHAN kahestaan jossain ilman lapsia?
21.03.2008 |
Vaikka ihanassa ravintolassa, tai luksushotellin sviitissä viettämässä kuherteluaikaa? Miksi joillekin on niin vaikea hyväksyä, että muilla on hyvät ja läheiset isovanhemmat, joille voi viedä lapset silloin tällöin hoitoon? Miten se on näiltä katkerilta ihmisiltä pois, jos toisilla on asiat hyvin?
Kommentit (27)
Tässä keskustelussa ei taas nähdä metsää puilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan eri juttu sitten etelänmatkat yms. Yhden yön viettäminen miehen kanssa muualla kuin kotiympyröissä on kaikille osapuolille virkistävää. Nimenomaan tällaisia lyhyitä irtiottoja tulisi suosia ja jättää pidemmät reissut kokonaan pois.
on siinä jo perustavaalaatua olevia ongelmia.
Tiedän, että maailma ja yhteiskunta muuttuu ja ihmiset siinä mukana MUTTA lapsen psykologinen ja kognitiivinen kehitys ei oikeasti kehity ihan samaan tahtiin. Mietitäänpä maailmaa 50 vuotta sitten tai jopa 30 vuotta sitten saatika sitten kivikauden aikaan tai keskiaikaan: lähtivätkö vanhemmat pois ja jättivät lapsen hoitoon? Eivät, vaikka poikkeuksia olikin. Miksi nykyään tehdään niin? Miksi nykyään on niin tärkeää saada laatuaikaa vanhempien kesken? Miksi ei riitä aika sen jälkeen kuin lapset ovat menneet nukkumaan?
Ja älkää ymmärtäkö väärin, minäkin vien lapseni joskus hoitoon. Mutta viikon lomareissuja varten en voisi kuvitellakaan jättäväni lapset vaikka ovatkin jo 7 ja 6. Nämä edellä ovat kysymykset ovat vaan " filosofisia pohdintoja" siitä, millä lailla maailma on muuttunut niin paljon, että lapset ovat usein riesa, heihin ei jakseta panostaa ja ilman heitä on vasta se laatuaika käsillä...
Ja meidänkin neuvolakortissa lukee luottavainen. :) Lisäksi ei tyttömme vierasta ketään ja päivähoidossa alkukin sujui todella hienosti 11kk iässä. Ei ole kertaakaan itkenyt hoitoon jätettäessä. :)
Että repikää siitä teorioitanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja meidänkin neuvolakortissa lukee luottavainen. :) Lisäksi ei tyttömme vierasta ketään ja päivähoidossa alkukin sujui todella hienosti 11kk iässä. Ei ole kertaakaan itkenyt hoitoon jätettäessä. :)Että repikää siitä teorioitanne.
Ja tämä on ihan fakta, jonka jokainen yhtään lasten kehitystä tunteva tietää. Käsittämätöntä, että joku kehuskelee moisella :(
t. psykologi, kahden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi, tuo psykologia ja etenkin lapsen kehitys ovat minullekin tuttuja. Eli kaikki lapset eivät vain ole samasta muotista veistettyjä ja lapsi, jolla on turvallinen koti ja turvallinen suhde vanhempiinsa, ei kärsi muidenkaan ihmisten seurassa.
t. 24
Kukaan ei ole väittänyt, etteikö turvallinen kotitausta antaisi hyvät lähtökohdat myös muiden kuin oman perheen kanssa oloon. Se on vielä asia eriksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksivuotiaan kiintyminen on vielä kesken, ja turvallista kiintymystä kyllä tutkitaan juuri sillä perusteella, miten lapsi reagoi vieraisiin ihmisiin. Temperamentit ovat erilaisia, mutta tuonikäisen lapsen ei kuulu olla ikävöimättä mummolassa.
(ja en tarkoittanut etteikö vierastavat lapset voisi olla sosiaalisia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen vaan tuota miten puhut vierastamista, ikäänkuin se olisi vain joidenkin lasten ominaisuus. Sehän kuuluu eri asteisena jokaisen normaalisti kehittyneen lapsen elämään.
en voi eläää pelkälle lapselle. muuten ei ole lapsellakaan hyvä olla jos itse olen onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsen kanssa nuo psykologien asettamat rajat on tuntuneet intuitiivisesti tosi oikeilta. 3-vuotisneuvolassa saatiin merkintä luottavainen, ja uskon että näillä jutuilla voi hyvinkin olla merkitystä..
Omilla lapsilla ei ole kovin läheisiä välejä isovanhempiin tms ja olen siitä hieman katkera... en silti riehu täällä ja hauku muiden valintoja. Yhdellä ystävälläni on niin ihana tilanne, että mummo on melkein kuin kakkos-äiti, ovat todella paljon yhdessä. Ai että se haittaa jotain...
Edellyttäen, että ero ei ole liian pitkä tai liian usein tapahtuva, hoitopaikka ei ole turvaton, ja että vanhemmilta saa muuten riittävästi lämpöä ja läheisyyttä.
en hirveän suurta painoarvoa antaisi jollekin neuvolan terkan kirjoittamalle lauseelle.
Vaikka onkin ollut pari kertaa hoidossa yön pidempään kuin tuo sääntö sanoo.
iloinen, aktiivinen, puhelias, hymyileväinen, luottavainen jne.
Me ainakin vallan mainiosti voimme hoitaa suhdettamme ilman viikkojen etelänmatkoja niiden muutamien vuosien ajan, kun lapset ovat ihan pieniä. Totta kai joskus käydään syömässä, leffassa tms. kahdestaan, mutta päiväkausia emme halua olla erossa lapsista. Meillä molemmilla on tietoa kehityspsykologiasta jo ihan koulutuksen puolestakin, ja silläkin on vaikutusta toimintaamme.