Lue keskustelun säännöt.
Mitä lahjaksi mieheltä lapsen synnyttyä?
21.03.2008 |
Vai saitko mitään? Tämä kysymys heräsi, kun luin noita synnytystarinoita. Itse petyin, kun ei tullut edes kunnon kukkakimppua. Tuli sellainen pieni vauva-kimppu siis.
Kommentit (62)
kuin joku " ylistämällä alistava" rikas macho, joka ostelee vaimolle timangeja korvaukseksi siitä, ettei tee kotona mitään, mutta vieraiden naisten kanssa sitäkin enemmän. Terveisin machokulttuurimaassa asunut ja paljon nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" kohtelias, hyvinkasvatettu, tasa-arvoinen, moderni mutta perinteitä kunnioittava, vaimoaan yli kaiken rakastava mies, jolla nyt vaan sattuu kaiken kukkuraksi olevan sen verran rahaa että pystyy vaimoaan sillä lahjalla ilahduttamaan" ???
No, nyt kuulit! Ja minulla on nimenomaan sellainen mies. Ihan suomalainen vieläpä!
Kakkosen synnyttyä sain lahjaksi ison kukkakimpun. Ja mies muisti vanhasta tottumuksesta ja toi heti synnärille perhekaljaa (maidonnousua varten) ja ison pussin lakuja ja suklaatia ;)
Että mies hankkii esim. jonkun korun äidille lapsen syntymän kunniaksi. Ensimmäisestä sain timanttikorvikset ja -kaulakorun, toisesta Kalevala-korun riipuksen, alkumunan vai mikä se on, meripihkainen muna kulta" kuoressa" . On ihana joskus luovuttaa ne lapsille itselleen, kun olen vanha ja lapset aikuisia. Hekin varmasti osaavat arvostaa tuollaista sukukalleutta, jonka isä on ostanut äidille kun itse on syntynyt. Saa nähdä mitä tästä kolmannesta saan.
Ja olen ne kyllä ansainnut! Vaikka ajatushan on tärkein.
ei tullut meillä kummallakaan edes mieleen. Mä en siis odottanut mitään, eikä mies tajunnut ostaa mitään. Oltiin niin tohkeissamme vauvasta... Äidiltäni sain ruusukimpun ja korvakorut.
Mieheni oli kyllä noin 1kk lapsen syntymän jälkeen häpeissään, kun ei edes kukkia minulle tuonut... Nauroin ja silitin päätä... ei minua haitannut, terve lapsi oli se, mitä me molemmat halusimme ja toivoimme ja sen me saimme.
Tosin, nyt kyllä hääpäivälahjaksi olen saamassa sen verran ison lahjan (siis merkitykseltän ja suhteutettuna meidän rahatilanteeseemme), että uskonpa mieheni yhä potevan " ajattelemattomuuttaan" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välille.
Ja muistamiseen ei vaadita rahaa, jos hyvää tahtoa ja mielikuvitusta löytyy!
lapsen synnyttyä.
mies aina ostanut jotain arvokasta ja muutkin sukulaiset kaikenlaista.
monesti olen itse jotain toivonutkin samoin kun jouluna tai syntymäpäivinä että saa mitä haluaa.
nyt odotan kolmatta ja olen kyllä sanonut että vauvalahjaksi timanttikello olisi kiva joten eiköhän sellainen tule.
mun mies muutenkin ostaa lahjoja vaikka auttaa ja osallistuu kodin ja lasten hoitoon. se on sitä vaimon hemmottelua mistä mä pidän.
ihmetyttää että jotkut miehet ei osta mitään... itse pidän itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mieheni tekee kotona kaikki ns. miesten työt ja sen lisäksi vielä imuroinnit, lattioiden pesut, pölyjen pyyhkimiset, kukkien kastelut, vessojen pesut ja hoitaa lapsiakin todella kiitettävästi. Mun hommana on yleinen siisteys = tavarat paikoillaan, pyykit (tosin mieheni pesee kyllä silloin tällöin pyykkejäkin + viikkaa kuivuneet kaappeihin), tiskikoneen täytöt ja tyhjennykset (tähänkin mieheni kyllä osallistuu, jos mulla sattuu olemaan muuta puuhaa ja kone esim. valmis tyhjennettäväksi), ruoanlaitto (paitsi viikonloppuiltaisin kun mieheni haluaa kokkailla meille kahdelle kaikenlaisia kulinaristisia nautintoja) ja päivisin lasten kanssa touhuilu kun siis kotona olen, iltaisin mieheni kyllä osallistuu myös. Ja näiden päälle mieheni EI todellakaan ole mikään nössö, vaan umpikomea, miehekäs mies. Että ihan hyvin olen valinnut, vaikka riitoja meilläkin tietty on, kuten kaikilla pikkulapsiperheillä, mutta pääasiassa hyvin menee :)
Sanoin vain, että itse mieluummin otan sen ensimmäisen. Ja ihan vapaasti todistelkaa miten osallistuvaisia miehenne ovat... kukaan ei sitä ole kyseenalaistanut...
33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romanttisimpia tekoja mitä mies on koskaan tehnyt ja kerron pojillekin, jotka tykkäävät kuulla, että isä tuli niin onnelliseksi kun te synnyitte, että osti molemmilla kerroilla äidille timantit.
Nuo korust jätän sitten pojille, jotka saavat antaa ne eteenpäin puolisoilleen tai tyttärilleen.
Mutta jos kirjoitat näin; " joka ostelee vaimolle timangeja korvaukseksi siitä, ettei tee kotona mitään" , niin kyllä tuo on tulkittavissa juuri siten että ajattelet niin että mies joka ostaa vaimolleen timageja, ei tee kotona mitään. Näinhän juuri sanasta sanaan kirjoitit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä johtuen mulla nousee niskakarvat pystyyn tuommoisista aataminaikuisista perinteistä.
Sun miehestäs en ole edelleenkään sanonut sanasta sanaan yhtään mitään.
_Minulle_, duunariperheen 70-luvun lapselle, tuo sormus oli aivan käsittämättömän arvokas lahja. Ehkä ei jollekin, jolla on jo ollut varakkaat vanhemmat ja kaikkea luksusta jo lapsuudesta. Itselleni ei tulisi pieneen mieleenkään laittaa sormukseen 4000 euroa (saatika 7000 tai 15000- taitaa olla melko harvinaisia tälläiset sormukset... ehkä olet jo aika vieraantunut normaalista elämästä, jos nämä summat ovat sinulle arkipäivää), sormus on kuitenkin vain sormus ja materiaa. Tuntuu oudoltaj os sinulle sormuksen arvo on se mittari jolla mitataan kuinka paljon sinusta välitetään. Appivanhempani eivät siis ostaneet sormusta, vaan se on suvusta kulkeneista perityistä kivistä teetetty ja siksi ajatuksena/lahjana ihana ensimmäisen lapsemme synnyttyä. Aikanaa tulen antamaan sormuksen eteenpäin poikani vaimolle tai tyttärelleni ensimmäisen lapsen lapsen synnyttyä.
' 24, 4000 euroa nyt ei ole yhtikäs mitään sormuksesta tänä päivänä.
Oma vihkisormukseni maksoi lähes 15 000 euroa, vauvasormukseni puolestaan 7000, eikä sekään siis mikään hullun kova summa sormuksesta. Monet tuttuni on saaneet vielä kalliimpia lahjoja vauvan syntymän johdosta. '
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuitkin yleistäen, joka tyylinä on aina mua ärsyttänyt. Mutta peace vaan sulle ja hyvät pääsiäiset.
jotka kirmaavat varpajaisiin samaan aikaan, kun vaimo makaa synnärillä alapää hajalla ja nännit verillä? Perinteet kunniaan!
Vierailija:
" kohtelias, hyvinkasvatettu, tasa-arvoinen, moderni mutta perinteitä kunnioittava, vaimoaan yli kaiken rakastava mies, jolla nyt vaan sattuu kaiken kukkuraksi olevan sen verran rahaa että pystyy vaimoaan sillä lahjalla ilahduttamaan" ???No, nyt kuulit! Ja minulla on nimenomaan sellainen mies. Ihan suomalainen vieläpä!
Ja sen lisäks osas vielä antaa rakkaudella lahjan vaimolleen kun tämä 9 kk kantoi vauvaa sisällään ja synnytti pitkään ja hartaasti tätä maailmaan. Mut kaikki ei kai voi voittaa ;) t. 50
Jos varpajaiset pidetään, niin kyllä silloin mieluummin vauvan ja äidin sairaalassaoloaikana kuin kotiutumisen jälkeen..silloin on isukilla muutakin puuhaa perheensä kanssa :)
t. Eräs joka uskoo, että nimenomaan ne miehet, jotka ovat nähneet millaista tuskaa synnyttäminen on naiselle, haluavat siitä hyvästä jonkun lahjan hankkia. Näin ainakin teki oma mieheni ja ystävieni miehet samoin. :)
Minä olen saanut jokaisesta lapsesta kukkia ja hopeisen kalevala-korun (se lapsi-hela vai mikä onkaan) ja olen ollut erittäin onnellinen enkä pidä miestäni sovinistina vaikka hän osoittikin lahjallaan arvostavansa sitä että olen jaksanut kantaa ja synnyttää yhteiset lapsemme. Minulla ovat kaikki raskaudet olleet vaikeita eikä se synnytyskään mikään ihan pikkujuttu ole, joten olisin pitänyt aika tökerönä jos mies olisi sen ohittanut " tasa-arvon nimissä" .
(Toki minäkin lahjon miestäni monesta syystä, mutta jotenkin olisin pitänyt kornina jos olisin synnärille hankkinut miehelle lahjan, sillä hänen osansa tässä asiassa kuitenkin oli vain suunnilleen se oikein ajoitettu orgasmi... )