Mitä ajattelet ihmisestä joka ei sano mitään ryhmässä

ja vetäytyä pois? Vaikka haluaisikin tutustua muttei osaa? Onko siis liian noloa vaan olla hiljaa?

jos voisi vaikka kahden kesken vihjata jollekin muulle ryhmän jäsenelle että on ujo/arka niin hän voisi auttaa kotiutumaan ryhmään. En ihmettele ujoja, olin sellainen ennen itsekin ja vielä välillä iskee " kohtaus" päälle

en ainakaan viitsi väkisten yrittää ottaa kontaktia tuppisuu aikuiseen, jos ei tule ryhmässä mukaan tai puhu. Puhumattomuus voi kieliä ujoudesta, välinpitämättömyydestä tai inhosta muuta ryhmää kohtaan.

Kyllä minä luulen ja toivon, että aikuiset ihmiset ymmärtävät, että me ihmiset olemme erilaisia. Ainakin yliopistolla aikoinaan oli opiskelijoita laidasta laitaan. Jotkut puhua pälpättivät pienryhmissä aina ja jotkut olivat hiljaa eivätkä puhuneet ennenkuin heiltä kysyttiin jotain. Ja yllätys, yleensä sieltä tuli jotain todella paljon pätevämpää kuin hölöttäjien suusta :)

En osaa itse mennä osaksi ryhmää vaan tulen toimeen vaan jos minut aktiivisesti otetaan mukaan ja osallistetaan. Pelkään tietynlaisia ihmisiä ennen kuin tunnen heidät, mutta en haluaisi olla kuitenkaan yksin. En kuitenkaan kehtaa kauaa olla enää hiljaa vaan jättäydyn mieluummin pois.

ap

Ujona pidän, jos hän ei pääse puhumaan suulaiden ihmisten väliin.

Jos porukka on muuten hiljainen ja välissä on pitkiä taukoja, pidän häntä epäkohteliaana, kun hän on osallistu.

tai vain tarkkailijaluonne, joka lämpenee hitaasti isossa ryhmässä

tauoilla, vessajonossa, röökillä, tmv. Jos puolikymmentä on liikaa kerrallaan.

Kyllä siitä helposti tulee vähän epäkohtelias tunne. Jos et heti uskalla sanoa mitään kovin originellia, niin voisitko myötäillä toistein puheita. " Samaa mieltä" , " tuo on hyvä idea" , " mäkään en pidä siitä" jne.



Tietysti riippuu tilanteestakin. Jos kyseessä on joku ryhmätyö tai muu työtilanne, niin helposti tulee kyllä fiilis, että et halua osallistua. Jossain vapaa-ajan tilanteessa helpommin ajattelisi ujoutta.

jollei ole kiinnostunut puhumaan, ei ole kiinnostunut porukan jutuista

ulkonäköni ei viestitä mitenkään pidättyvyyttäni ja ihmiset luulevatkin minua useimmiten ylpeäksi, näytän lähinnä bisnesnaiselta ;)



Silti ryhmässä suun avaaminen on mulle vaikeaa, en vaan keksi hyviä puheenaiheita tai osaa keskustella luontevasti muiden aloittamista aiheista. Tämä kyllä riippuu paljon porukastakin, jos ovat läheisiäni, puhun kyllä paljon. Mutta puolitutut ovat niitä hanakalampia osapuolia. Mietin liikaa mitä muut musta ajattelevat ja harkitsen tarkkaan mitä sanon. Paljon ajatuksia on kyllä päässäni, mutta olen niiiin hillitty että en osaa olla jäkittämättä ;)

Pidän vain ihmisten tarkkailusta liikaa... olen suorapuheinen ja jopa äänekäs ja pidän esiintymisestä ja omasta äänestäni, mutta yleensä ryhmässä olen aika hiljaa. Välillä saatan heittää johonkin väliin jotain pientä.