Asuminen lasten kanssa lähellä rantaa?

Ei kait vahtiminen eroa millään tavalla rannan ja esim. autotien välillä. Ja aika harvassa paikassa autotielle on pidempi matka kuin mainitsemasi.

Lapseni ovat nyt 2v ja 3v, molemmat vanhoja vauvauimareita, nykyisin taaperouimareita. On helpompaa, kun molemmat osaavat sukeltaa. Laituria ei meillä ole veteen laskettu lasten syntymän jälkeen, koska järven vesi on aika tummaa ja lapsen havaitseminen 2m syvyydessä on lähes mahdotonta.



Nyt alamme taas kertoa satuja mihin liittyvät heikot jäät, vanhempien kiellon jäälle menosta uhmaaminen jne..



Rantaan ei saa meillä mennä ilman lupaa. Tosin meillä lapset eivät ole ulkona sekuntiakaan, ilman valvojaa, susivaaran vuoksi. Mikäli omat lapseni olisivat lastesi ikäisiä en heitä rannan läheisyydessä laskisi hetkeksikään pois silmistäni. Monet 5vuotiaat ovat kovasti varovaisia, mutta toisinaan se varovaisuus unohtuu, jos sattuvat nähdä jotain mileenkiintoista, esim. pupu pomppii jäällä, niin kirmataan perään.



Vesi on ihana elementti pihassa, kunhan turvallisuusriskit ovat vanhemmilla takaraivossa. :o)



Lila75

selkeät rajat saavat lapset pysymään poissa rannasta. Esim. meillä oli ehdoton kielto mennä laiturille ilman aikuista, rantaan meno pienempänä ilman aikuista. Sama kielto oli kyllä voimassa tielle menon suhteen.



Jäällä käyttäytymistä opeteltiin pikku hiljaa ja luvan kanssa vain jäälle. Opin jo hyvin pienenä jään vaaranpaikat esim. kaislikot, virtapaikat jne.



Kaikki kaverinikin asuivat rannassa eikä se ollut mikään ongelma. Uimassa saimme alkaa käydä keskenämme vasta melko myöhään... uimakandidaatin tutkinnon jälkeen. Uinnin alkeet opimme 6-7 vuotiaina, osa kavereista jo 4-vuotiaina, mutta kunnon uimataitoon on siitä vielä matkaa.



Pelastusliivejä käytettiin AINA veneessä ja lautalla leikkiessä, samoin uistellessa (kun ei vielä kunnon uimataitoa ollut).



Samalla seudulla ei kukaan lapsi hukkunut.

Vaarat vaanivat kaikkialla, jos ei rannan muodossa niin autotien, junaradan jne, ja kotonakin on omat vaaransa. Vahtia pitää ja opettaa tarkat säännöt, opettaa veden vaarat jne. Tuskin on sellaista asuinpaikkaa, jossa ei olisi mitään vaaranpaikkoja.

Eli jos matkaa on kuitenkin tuo useampi sata metriä, tuntuu se helpommalta kuin että ranta olisi pihapiirissä. Kuulostaa siis että omalla pihalla lapset voivat leikkiä ilman pelkoa veden varaan joutumisesta.



Ehkä miettisin myös onko venelaiturin pudotus korkea? Onko rannan vieressä lasten päivittäinen leikkipaikka missä viettäisivät aikaa? Voiko teidän pihan aidata, jotteivat ainakaan pienet lapset pääse itsekseen pois? Onko teillä lapsilla millaiset rajat ja luvat liikkua vapaasti alueella? Eiköhän tässä vaikuta monikin asia.



Meillä on uimarannelle se n. 500m ja on sen verran pitkä matka ettei mitään ongelmia ole ollut. Lapsilla ei ole lupa mennä yksin rannalle ja eivät kyllä ole menneetkään (nyt 8v, 6v ja 3v) ja kaverit asuvat ihan eri suunnassa, joten rantaan päin ei ole asiaakaan. Tosin tontillamme on puro, jossa harva se päivä leikkivät, mutta en koe sitä niin vaaralliseksi- ei niin syvä (ehkä 20-30cm) vaikka tietenkin matalaankin voi hukkua. Kun taas yksi kaverimme oli hirvittävän peloissaan ettei hänen 6v lapsensa mene puron lähellekään josseivat aikuiset ole vieressä.



Ihan samalla lailla minua pelottaisi autotie (nopeudet 60-80km/h), varsinkin jos lasten pitäisi ylittää sellainen koulumatkalla- ja jos jalkakäytävät/suojatiet puuttuvat. Ja jos asuisi sellaisen lähellä, ei lapset saisi mennä siihen lähellekään ennen kuin muutenkin joutuisivat liikkumaan itsekseen. Myös tosiaan ne junaradat olisi vaaranpaikka. Eli kyllä niitä vaarallisia paikkoja riittää.

ole olleet ilman vahdintaa hetkeäkään, kun olivat pieniä. Ja koska ranta on äkkisyvää oltiin pelastusliivit päällä siellä uimassa. Heti kun ikä salli,osallistuivat tavalliseen uimakouluun. Rantatontti oli kieletty alue leikeille, koska viettää niin, että ei palloleikit onnistu. Talvella seurataan jäätymistä ja ennen kuin menään sinne isä tarkistaa kirvellä jään paksuteen.

Me asumme omakotitalossa ihan järven rannalla kahden pienen lapsen kanssa. Takapiha siis pelkkää järvinäkymää ja uimaan mennään ihan omalta kohdalta. Ei ole ollut mitään ongelmia. Lapset tottuvat siihen että järvi on siinä ja sinne pääsee kun haluaa. Uimassa käydään aina kun pyydetään, veteen mennään heittämään kiviä, jään tuloa / sulamista ihaillaan, talvella luistellaan, pulkkaillaan jäällä jne. Ranta on siis lapsille ihan yhtä luonnollinen asia kuin kerrostalossa asuvalle parveke. Mutta varmasti siitä tulee outo juttu, jos koko ajan kielletään menemästä rantaan / pelotellaan sillä. Siihen ei kannata sortua. Vaaroista toki on puhuttava, mutta on muistettava, että kaikki kielletty kiinnostaa...



Itse olen asunut myös lapsuuteni rannalla, eikä meille ole koskaan sattunut mitään, vaikka me viisi sisarusta paljon yksin vedessä oltiinkin. Se vain oli meille niin tuttu ja turvallinen elementti.

Jäämme miettimään asiaa.itse olen arempi,mieheni ei niinkään näe asiaa ongelmana.