Rehellinen vastaus, voisitko asua anoppisi kanssa pysyvästi samassa taloudessa?
Kommentit (53)
nimim Rattoisa pääsiäinen tulossa anopin luona...
Kun en edes voi olla samassa tilassa puolta tuntia kauempaa...
En kyllä haluaisi asua elävänkään kanssa. Tai äitini. Mieskin tekee välillä tiukkaa.
järjestää vähän omaa itsenäisyyttä, niin kyllä, sitten kun on vanha ja tarvitsee apua. Näin ollaan miehenkin kanssa puhuttu. Samoin oman äidin kohdalla.
En myöskään äitini, mutta katsotaan miten ämmän käy... Haluan kyllä tarjota sekä äidille että anopille hoitoa sitten vanhempina, äidille tietty enemmän kun on oikeesti auttanut mua ja meidän koko perhettä hurjasti.
Ja varsinkin anopin, oman äitini kanssa en ehkä voisi. Anoppini on erittäin hienotunteinen ja arvostamme toisiamme valtavasti. Jos talo olisi tarpeeksi suuri että hän saisi oman reviirinsä ja minä omani, niin voisimme asua samassa. Kumpikaan ei loukkaisi toisen elintilaa mutta yhteiset tilat voisivat olla yhteiset.
siten, että appivanhemmat asui siis ihan vieressä.
Se oli ihan ok järjestely. Varsinkin, kun anoppi oli kiva
En todellakaan pystyisi asumaan. Saan valtavan ahdistuksen ko. ihmisestä jo lyhyessäkin ajassa. Muutama tuntikin tuntuu jo turhan pitkältä ajalta......
Tietysti asia on eri vanhuuden koittaessa, vaikkapa 10-15-20 vuoden kuluttua, jos joku heistä tarvitsee huolenpitoamme, tilanne arvioidaan uudestaan.
En missään tapauksessa aio panna tikkua ristiin anopin eteen sitten kun se aika tulee, ettei hän itse kykene huolehtimaan itsestään. Hän on ollut niin häijy minua ja lapsiani kohtaan.
Vaikka ihana ihminen onkin, mutta en usko hänen pystyisi olla erossa meidän elämästä sitäkään vähää mitä nyt jos asuisimme samassa taloudessa. Vaatisi varmaan yhteisen huoneen meidän lasten kanssa.
Tilanne säilyy hallinnassa kun emme näe jatkuvasti.
Mutta onpa sitä tullut asuttuakin samassa pari kolme kuukautta sekä yövierailuja puolin toisin. Varmaan sopeutuisin ja olisi luonnollista jos niin kävis että samaan jouduttais. Mutta en hakeudu tietoisesti siihen.
Anoppi on kyllä hurjan mukava, mutta ollaan muuten ihan eri aaltopituudella.
Anoppi kuollut jo yli kaksi vuotta sitten.
Voisin asua jos olisi anoppi hengissä. Olen asunutkin.
kun halusin erilleen. Onhan sitä ennenkin asuttu samassa ja on pystytty siihen. Minä olin luuseri, kun " en pärjännyt" . Päätös erilleen muuttamisesta tehtiin yhdessä, mutta myöhemmin katkeroituivat, koska he lähtivät kotoaan. Meillekin lähtö olisi ollut hankala, koska jatkamme maatilan pitoa.
Tietenkin kotoaan muuttaminen on hirveän iso asia. Jos olisin silloin nuorempana tajunnut, mitä tunteita se vielä heissä herättää, olisimme etsineet asunnon muualta, vaikka vähempään tyytyen. Etsimme asuntoa, mutta emme löytäneet tarpeeksi läheltä.
Monissa maatalousyrityksissä siis tämä ongelma on yhä. Ja joillekinhan se ei ole ongelma; sujuu hyvin, ja onhan siinä etunsakin. Minulla anoppi on mukava, mutta tungetteleva, tietää sen, mutta hänen mielestään vanhemman naisen kuuluukin määrätä.
Jos isovanhemmat myöhemmin tarvitsevat apua kotona selviämiseen, aiomme huolehtia heistä niin paljon kuin itse uupumatta on mahdollista.
voisi olla ahdasta vähän ajan päästä.
Kokonainen päiväkin on liikaa.