Miten tällaiseen naiseen pitäisi suhtautua?

Älä suotta, kauneus on katoavaista!

kateellinenkin, ja olenkin. Minun on vain vaikea olla tällaisen täydellisyyden kanssa tekemisissä, joka itsekin tajuaa että minähän olen ihanampi kuin kukaan muu ja otan siitä kaiken ilon irti.

Nauratti tuossa ap:n viestissä se, että KAIKKI MUUT tuntevat itsensä jne jne... Mistäs sinä sen voit tietää? Taidat olla kyllä todella kade. T: kika kika

No kannattaa suhtautua niin, että antaa hänen rauhassa olla ihana. Jos tykkää olla ihanampi kuin kaikki muut niin voit hyväksyä sen, etkä ajatella et sunkin pitäisi olla. Sä voit olla sä, hyvä sellaisena kuin olet.

Mutta... jätä omaan arvoonsa.

myös toiselta kantilta.



Itse en ole mikään huipputyylikäs, kaunis ja varsinkaan flirtti mutta..



Kohtuuhyvännäköinäköisenä ja älykkäänä on aika vaikea olla.

ja hoikkana ja sellaisena että miehet on kiinnostuneet.

Jos vielä on pikkasen parempi talo ja työpaikka niin joo on takuu varmaa ettei ystäviä ole.



Ensinnäkin moni kadehtii ulkonäköä, tyyliä, hoikkuutta ja sitä että miehet on kiinnostuneita. Ja sit jus toin että jos heittää jotain ns. älykkäämäpää läppää niin kukaan ei tajua. Se vierraannuttaa muista.



Tosi vaikea olla kenenkään kanssa kaverina kun väki karttaa kun ruttoa. Kaikilla sellaisilla tuttavillani jotka ovat aika köyhiä, kotiäitejä ilman uraa ja ei niin fiksuja on todella laajat sosiaaliset verkostot ja he ovat pidettyjä.

Välillä kadehdin heitä, kun koen itseni aina todella ulkopuoliseksi.

katso peiliin, kehtaatko enää poistua kotoasi

Niin älä liiku sen ihmisen lähistöllä ja etsi kaltaistesi seuraa ;)

Minä olen ainakin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa tunnen voivani keskustella vapautuneesti ja olla oma itseni. Ei se ole kiinni ulkonäöstä, rikkaudesta, eikä aina älystäkään. Jos joku ärsyttää tai tekee oloni epämukavaksi, en kyllä ensimmäiseksi ole miettimässä, että vika olisi minussa. Olkoot vapaasti niin fiksuja ja filmaattisia kun haluavat.

T:Ei kaunis. eikä rikas, eikä erityisen älykäskään

No siitä oletan, että muutkin kokevat jotain samaa kuin itsekin, koska usein välitön jutustelu loppuu kun tämä ihminen saapuu paikalle. Tilalle tulee vaivautunut hiljaisuus. Kukaan ei puhu enää omia juttujaan ja kokemuksiaan vaan ihmiset vaihtavat aihetta ja yks kaks puhutaankin vaikka uudesta nahkasohvasta. On vaikea sanoa vaikka, että olin iloinen kun meidän viisivuotias änkyttävä poika ei enää änkytä niin paljon. Kerran oli esim tämmöinen keskustelu ja ihminen lopetti puheen kuin seinään, vaikka tuntee tuon täydellisen paremmin kuin minut ja muut seurueen jäsenet.

Ehkä tämä vaikeus kohdata ko ihminen johtuu siitä, että mielestäni hän käyttäytyy ikävästi muita kohtaan. Kuka vaan voi mennä lirkuttamaan toisen puolisolle, kuiskimaan ja kertomaan vitsejä, mutta aika harva kuitenkaan niin tekee. Suurin osa ihmisistä on jotenkin... en oikein osaa määritellä. Ehkä tässä on kasvamisen paikka. Mulla siis, siksi tätä vähän täällä kuulostelinkin josko saisi ajattelemisen aihetta.

Tavalaan olen kateellinen, mutta tajusin että ehkä tyrkystä käyttäytymisestä ja avoimesta kehuskelusta. En itse kehtaisi olla sellainen. Jotenkin ajattelen, että miksi pitää lumota koko maailma ja kaikenaikaa käyttäytyä hieman provosoivasti, kerjätä huomiota. Ehkä ko ihminen on jollain lailla jäänyt muiden varsinkin miesten huomion koukkuun. Voiko niin käydä?