Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

minä odotan vauvaa, ystäväni potee lapsettomuutta, ystävyyden loppuko? (ev)

Vierailija
19.03.2008 |

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
19.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että miten minun pitäisi odottavana suhtautua raskauteeni ystäväni läsnäollessa?

Ehkä tyhmä kysymys, mutta tuntuu tosi pahalta ystäväni puolesta.

En haluaisi ystävyyden kärsivän, mutta pelkään näin tapahtuvan :(

Vierailija
2/7 |
19.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärrätko häntä jos hän ei halua joka ikisestä vauvan kakasta uutisia kuulla



Jaksatko kääntää keskustelun niin et lapsettomatkin voivat siihen osallistua?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
19.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


että miten minun pitäisi odottavana suhtautua raskauteeni ystäväni läsnäollessa?

Ehkä tyhmä kysymys, mutta tuntuu tosi pahalta ystäväni puolesta.

En haluaisi ystävyyden kärsivän, mutta pelkään näin tapahtuvan :(

Vierailija
4/7 |
19.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysy suoraan miltä hänestä tuntuu ja millaisia ajatuksia sinun raskaus hänessä herättää. Älä tuomitse tai loukkaannu.



Minä ainakin pystyn aidosti iloitsemaan ystäväni raskaudesta, vaikka samalla se tuokin kipeitä ajatuksia mieleen. Haluaisin puhua niistä ilman että ystäväni kokee syyllisyyttä tai olonsa vaivautuneeksi tai sen takia jättäisi kertomatta minulle vauvajuttuja.

Vierailija
5/7 |
19.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsettomuus on niin älyttömän vaikea asia... Mutta jos mitenkään mahdollista niin koita ymmärtää. Joskus lapsettomuudesta kärsivät saattavat käyttäytyä typerästi. Se tuska on vaan niin suuri... Vaikka ystävälläsi olisikin vaikeuskia suhtautua raskauteesi/vauvaasi niin kyllä se ajan myötä helpottaa.

Vierailija
6/7 |
19.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

osaan kyllä keskustella muustakin kuin vauvoista, saati niitten tuotoksista ;)

Ja ymmärrän hyvin, että lapsettomuus tuo tuskaa tullessaan (itsekkin olen sekundääristä lapsettomuutta potenut, eikä tämäkään vauva saanut helpolla alkuansa).



Ystävälläni pitkä (=vuosien yrittäminen) takana, ja sekundäärinen lapsettomuus.

Hoidoista ei mulla oo tietoa.



Vaikea tilanne, ymmärrän (ja haluan ymmärtää häntä), mutta tunnen myös surua siitä, jos hän ei osaa-halua olla seurassani luonnollisesti.

En haluaisi satuttaa häntä yhtään enempää, siksi mietinkin, ottaisinko asian reilusti puheeksi, vai odottaisinko ja katsoisinko mitä aika tuo tullessaan.



Kiitos kommenteistanne!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
19.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käsittelen asiaa mieheni kanssa kahdestaan ja iloitsen ystävieni raskauksista. Ei mikään ole sen arvoista, että menettää hyvän ystävän, ei edes lapsettomuus vaikka se onkin tuskallista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi yhdeksän