Muita yli 2-v, jotka nukkuvat vielä vanhempien makuuhuoneessa?
Meillä esikoinen oli 2,5 v, kun siirrettiin omaan huoneeseen jatkettavaan sänkyyn nukkumaan. Siihen asti nukkui meidän vanhempien sängyn vieressä pinnasängyssä. En olisi muuten vielä silloin ehkä siirtänyt, mutta kuopus oli syntymässä n. 2 kk päästä, eikä kaikki oltais mahduttu samaan huoneeseen nukkumaan, joten se oli pääsyy siirtoon. Hyvin meni siirto ja nukkuminen (ja nukahtaminen) " isojen lasten sängyssä" , mutta silti olisin mielummin nukkunut pojan kanssa samassa huoneessa.
Kuopus on nyt reilu 2 v ja nukkuu meidän vanhempien vieressä pinnasängyssä. Tyttö on ollut aina parempi nukkuja kuin veljensä, mutta huonompi nukahtamaan. Ollaan tässä jonkin aikaa suunniteltu, että ostettais lapsille kerrossänky ja siirrettäis tyttö meidän huoneesta lastenhuoneeseen nukkumaan, mutta ei vielä viitsitä tehdä sitä. Ensinnäkin siksi, että esikoinen (kohta 5 v) on niin kova pyörimään unissaan, että pelkäisin, että tippuu yöllä kerrossängystä alas ja satuttaa itsensä pahasti. Toinen syy on se, että tyttö herää pari kertaa yöllä itkemään (yleensä peittoa), enkä millään jaksaisi nousta ja käydä lastenhuoneessa tyttöä hyssyttelemässä ja peittoa laittamassa. Kolmas syy on se, että esikoinen herää tällä hetkellä kuopusta ennen ja herättäisi aamulla myös siskonsa, jos nukkuisivat samassa huoneessa. Ja vielä neljäs syy eli tällä hetkellä tytön nukahtaminen sujuu niin hyvin, ettei voida ottaa sitä riskiä, että alkaisi taas nukahtamisongelmat, jos tyttö siirtyisi pinnasängystä pois. Viimeksi, kun tytön pinnasängystä oli laita laskettu alas, tyttö kiipesi sieltä parin viikon ajan joka ilta varmaan 10 kertaa pois. Nyt on niin helppoa, kun vie tytön sänkyyn ja tyttö jää sinne.
Eli meillä tyttö varmaan nukkuu vielä pitkän aikaa pinnasängyssä vanhempien makkarissa. Mitenkäs muilla? Kiinnostaisi tietää vielä, mitkä ovat syyt siihen?
Kommentit (18)
ja sitten muutti omaan huoneeseen omaan sänkyyn kun kuopus oli 3kk vanha. Nyt kuopus nukkuu melkein aamuun pinnasängyssä joka on sivuvaununa ilman laitaa ja aamutuimaan kömpii kainaloon pariksi tunniksi.
Kesällä meinaan kyllä opettaa kuopuksen nukahtamaan yksin, vielä en raaski kun rakastan sitä hetken kun silittelen nukkuvaa vauvaa sylissä.
Eikä ne kauaa syliin halua nukahtaa..
eli poika 2½ nukkuu suurimman osan öistä meidä välissä. Oma jatkettava sänky on kiii meidän sängyssä, mutta harvoi nukkuu koko yötä omassa. Jos nukahtaa omaan sänkyyn kömpii kyll yöllä viereen. oma huonekkin on pojalla, mutta omasta tahdosta voi mennä sinne nukkuun jos haluaa. meillä on kyll tilaa makkaris et toinenkin lasten sänky mahtuis viel...siitä haaveillen, yritän pikkuhiljaa poikaa omaan sänkyyn nukkuun koko yöksi.
Ongelmana on nyt vain se että koska uskaltaa sivuvaunua siirtä seinän viereen ettei sitten tottumuksesta yöllä lähe sängysta, meidn sänkyyn ja kopsahda maahan.
2 v vanhempien keskellä ja 2 kk omassa pikkusängyssä äidin vieressä. Tähän on ennemminkin ajauduttu mukavuuttaan kuin suunnitelmallisesti siirrytty. Vauva on mielestäni kätevämpi omassa sängyssä, ei häiriinny äidin maidon tuoksusta. Esikoinen taas viihtyy välissämme, enkä ole vain jaksanut siirtää omaan huoneeseen, kun arvaan, että siinä on oma operaationsa.
Mietin, että voisivat siirtyä yhdessä puolen vuoden kuluttua lasten huoneeseen. Sitä ennen on suunnitelmissa ostaa 2 v oma sänky, joka olisi ensi alkuun makuuhuoneessa kanssa. Miehelleni ja minulle tämä sopii nyt, mutta toki haaveissa on joskus vallata makkarimme takaisin. Mielellään kuulen vinkkejä, kuinka omaan huoneeseen siirtyminen on toteutettu!
Meillä tuo reilu 2-vuotias nukkuu myös vielä vanhempien makkarissa. Syynä se, ettei ole muutakaan huonetta. Toisessa makkarissa nukkuu 9-vuotias, joka saa pitää oman huoneensa. Meillä nukkuu tuo vauvakin (kohta 3kk) vanhempien makkarissa, ja hyvin ollaan sovittu, eikä 2-vuotias herää vauvan itkuun yöllä.
Meidän 2v nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa. Vieläpä samassa sängyssäkin! :)
Alussa ei raaskittu alkaa poikaa siirtämään ja, kun se aina yöllä kuitenkin tuli takaisin meidän väliin...
No nyt sitä ei enää saa millään pois siitä keskeltä vaan Onni oikein tomerasti näyttää kädellä ja sanoo, että Onni nukkuu tässä. Ja tuleva vauva nurkassa olevassa kehdossa... Jännityksellä odotan miten nuo nukkumajärjestykset sitten menee, kun on toinenkin lapsi... :)
kumppari
Nukutaan kaikki yhdessä perhepedissä. Meillä vauvakin on nukkunut aina samassa, olen vaan sitten ihan pienenä laittanut vauvan niin kauaksi isommasta ettei ole vaaraa että kierii päälle tai survoo jos lähtee yöllä vessaan tms. Ihan hyvin on mennyt, kumpikaan ei herää toistensa ääniin yöllä, mutta aamulla kun uni on kevyttä niin kun toinen herää niin toinenkin pomppaa heti ylös. Lapsilla on sama rytmi että se ei ole ongelma, uni ei jatkuisi kuitenkaan puolta tuntia kauempaa ilman herätystäkään. Isompi on usein sanonut että haluaisi nukkua siskon vieressä(minä nukun välissä), ei vielä onnistu mutta ehkä vähän isompana sitten jos hänkin haluaa. Nukahtaminen voi olla kyllä niin vähän hankalaa sillä nyt ainakin tuppaavat alkaa riehumaan kun pitäisi antaa vaan iltasuukko.
meillä tulee ainakin nukkumaan kouluikään asti, kun kaksiossa asutaan :)
Meillä parivuotias nukkuu omassa sängyssään perheen yhteisessä makuuhuoneessa ja nukkuu siihen saakka, kunnes osaa omaa huonetta pyytää. Jos yöllä jotain tapahtuu, niin haluan olla mahdollisimman lähellä. En minä siihen havahtuisi, jos poika toisessa huoneessa istuisi sängyssään oksentamassa. Toisaalta en kumminkaan herää enää siihen, että poika yöllä yskii, vaikka ääni on paljon kovempi. Sitä kun on jatkunut läpi talven.
Sänky meidän sängyn vieressä. Pitkään nukuttiin perhepedissä ja edelleen usein jossain vaiheessa yötä hipsii meidän keskelle.
Oma huoneensa on leikkihuoneena, pääsee sinne heti nukkumaankin kun itse haluaa, mutta en ole huomannut merkejä sellaisesta. En usko, että olisi siihen valmis. Olemme hyvin läheisiä me kolme ja poika tykkää olla meidän lähellä.
Olen miettinyt, että jos joskus tulee toinen vauva, niin en siltikään laittaisi omaan huoneeseen ellei itse halua.
Eli esikoisen 4,5 vee olemme onnistuneet hivuttamaan patjalle vanhempien sangyn viereen mutta kakkonen 2 vee nukkuu edelleen perhepedissa meidan kanssamme... Molemmat nukkuivat jo valilla omassa sangyssaan mutta sitten tuli kaikenlaista sairastelua ja muuta, lisaksi esikoinen heraa edelleen 1-2 x yolla itkemaan/painajaiseen/janoon... (edistysta on tosin tapahtunut koska ekana vuonnaan herasi JOKA YO 7-10 kertaa...), lisaksi muutimme uuteen taloon jossa lapsille outo ymparisto, ja tilanne nyt vain on tama. Tilaa on vaikka muille jakaa ja molemmilla lapsilla odottamassa omat makuuhuoneet samassa kerroksessa meidan kanssamme, mutten tieda miten heidat sinne heivaamme. Itse olen suoraan sanottuna suurimman osan aikaa vain niin _vasynyt_ etten jaksa rueta edes miettimaan miten tallaisia " suuria" muutoksia voisi toteuttaa - luotan vain etta he eivat enaa teineina halua nukkua kanssamme... Ennen kaikkea en halua tehda mitaan mika voisi tarkoittaa etta lapset heraisivat yolla enaa yhtaan useammin kuin he jo heraavat. Toisaalta en pida myoskaan tata niin suurena ongelmana; miehen mielesta ongelma on suurempi muttei hankaan naemma ole valmis suurempia tilanteen muuttamiseksi tekemaan... ;-)
Eli en uskalla laittaa omaan huoneeseen. Kerran kävi niin, että poika nukkui meidän välissä ja herättiin siihen kun alkoi oksentamaan. Poika oksensi ja pyrki takaisin makuulle, onneks tosiaan nukkui meidän välissä, kun mies sitten veti hänet takas ylös. Jos olisi nukkunut eri huoneessa niin olisko kuultu mitä tapahtuu ja olisiko voinut vaikka tukehtua omaan oksennukseen.
pygmi:
Jos olisi nukkunut eri huoneessa niin olisko kuultu mitä tapahtuu ja olisiko voinut vaikka tukehtua omaan oksennukseen.
En minä varsinaisesti tukehtumista pelkää, mutta ei ole kiva löytää lasta aamulla nukkumassa omassa oksennuksessaan. Terveinä me nukumme kaikki kolme yöt läpeensä, poika ei häiritse sen enempää kuin mies.
Vierashuoneen sänky on sitten jotain ihan muuta kuin nukkumista varten ;-)
Meillä kaksi poikaa 2v10kk ja 7v ja molemmat nukkuvat meidän huoneessa. Esikoinen nukkuu patjalla lattialla ja kuopus meidän välissä. Minä olen itse nukkunut pitkään vanhempien välissä, enkä näe meidän käytännössä mitään pahaa.
Toinen syy on surkeasti nukkuva kuopus, joka nukkuu vielä surkeammin omassa huoneessa omassa sängyssä. Kun poika nukkuu minun vieressä, heräämiset pysyvät kurissa. Omassa huoneessa poika heräsi 10 minuutin välein kirkumaan ja rauhoittelu kesti tosi pitkään. Meidän välissä saattaa nukkua jopa ihan vaan muutamalla heräämisellä ja olen jo valmiiksi rauhoittelemassa. Nukutaan näin niin kauan kuin on tarvis.
Nelthilta:
pygmi:
Jos olisi nukkunut eri huoneessa niin olisko kuultu mitä tapahtuu ja olisiko voinut vaikka tukehtua omaan oksennukseen.En minä varsinaisesti tukehtumista pelkää, mutta ei ole kiva löytää lasta aamulla nukkumassa omassa oksennuksessaan. Terveinä me nukumme kaikki kolme yöt läpeensä, poika ei häiritse sen enempää kuin mies.
Vierashuoneen sänky on sitten jotain ihan muuta kuin nukkumista varten ;-)
Meillä myös kaikki kolme nukumme hyvin yömme, vaikka samassa sängyssä paljon nukummekin. Ellei ole sitten jotain erikoista, kuten nuhaa tms.
valitettavasti. Oma sänky on laitettuna siskon huoneeseen, mutta tyttö joko kävelee unissaan tai herää ja tulee viereen. Joka ikinen yö näin tapahtuu. Mä en tiiä kuinka me kohta mahdutaan sänkyyn kun poitsukin pitää siirtää tavan sänkyyn...
Mä olisin halunnut pitää esikoisen samassa huoneessa vielä pidempään kuin 2,5-vuotiaaksi, mutta oli tosi huono nukkumaan ja erittäin herkkäuninen, joten tuntui, että oli pakko opettaa poika nukkumaan eri huoneessa ennen vauvan syntymää, koska poika olisi muuten herännyt jokaiseen vauvan inahdukseenkin. Poika viihtyi kyllä hyvin omassa huoneessaankin nukkumassa, mutta musta tuntui jotenkin pahalta, että me muut nukuimme samassa huoneessa (mies, minä ja vauva) ja poika yksin toisessa huoneessa. Ja noiden huoneiden välissä oli vielä keittiö eli pojan huone ei ollut edes ihan vieressä. Itse olen kyllä niin herkkäuninen, että varsinkin silloin aluksi heräsin aina, kun poika heräsi, vaikkei juuri mitään ääniä olisi kuulunutkaan. Suurinpiirtein heräsin, kun poika käänsi kylkeään. Nyt asutaan eri asunnossa ja makuuhuoneet on vierekkäin, mutta nykyään nukun sen verran syvempää unta, etten aina heti herää, jos poika on hiljaa herännyt. Siinä vaiheessa yleensä herään, kun poika hiipii olohuoneeseen lukemaan kirjoja.
Tyttö nukkui ekat 5 kk perhepedissä, mutta sitten alkoi liikkua niin paljon, etten enää pystynyt nukkumaan tytön vieressä. Pelkäsin myös, että tyttö tippuu unissaan lattialle, koska sängyn jalkopää oli " auki" . ja pari kertaa kyllä tippuikin =/ Sen jälkeen tyttö on siis nukkunut pinnasängyssä ja aamuyön imetyksellä jäänyt viereen nukkumaan. Sen jälkeen kun imetys loppui, on tyttö nukkunut omassa sängyssään illasta aamuun. Ja nykyään nukkuu onneksi niin syvää unta, ettei aamulla aina herää, jos mä nousen jo. Vielä pari kuukautta sitten tyttö heräsi AINA kun mä aamulla vähän liikahdinkin.
Tosta oksentamisesta. Meillä kun pojalla alkaa oksennustauti, hän alkaa ensin huutaa suoraa huutoa ennen kuin oksentaa, joten se ei voi jäädä multa kuulematta. Myös silloin kun on pissannut yöllä vahingossa sänkyynsä, alkaa huutamaan. Eli poika pitää hyvin huolen siitä, että koko perhe herää, jos hänellä on asiat huonosti...
Siihen asti nukkui meidän sängyn vieressä jatkettavassa. Senkin jälkeen touhu jatkui eli vasta 4-vuotiaana on alkanut enemmän nukkua omassa sängyssään. Meillä kun on vain tuo yksi niin ei ole väliä vaikka nukkuukin meidän huoneessa tai meidän sängyssäkään (miestä tosin haittaa, itse en herää eikä poika mua potki - en ainakaan huomaa). Aika usein säntää omasta sängystään aamuyöllä meidän väliin, mutta myös nukkuu välillä koko yön omassa sängyssään.
ja nukkuvat samassa huoneessa meidän kanssa omissa sängyissään. Välillä kömpivät meidän väliin, mutta sehän on vain ihanaa. Molemmilla on kyllä omat huoneetkin, mutta saavat nukkua meidän kanssa kunnes itse haluavat omaan huoneeseen. Mikään ei oo ihanampaa kuin nukkua kahden tuhisevan lapsen (ja yhden kuorsaavan ukon) kanssa samassa huoneessa. Kaikkea aikansa....