Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itsekkyys tuntuu olevan riittävä perustelu kaikkeen.
18.03.2008 |
Ei tarvitse synnyttää lastaan, jos hän on vammainen, en viitsi hoitaa.
Isän ei tarvitse huomioida lapsen tunteita, jos lapsi on vahinko.
Mummon ei tarvitse tutustua lapsenlapseen jos kerran harmittaa.
Minut on kasvatettu niin, että aikuinen ymmärtää, että aina ei ole kivaa, joskus jopa ihan kamalaa, mutta lapsista pidetään huoli. Aikuinen kestää sen pahan olon niin paljon paremmin.
Kommentit (16)
Vierailija:
Oma lapseni on täysin vaipoissa, ruoka mahanapin kautta, lääkehoitoa annan ihon alle ja nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hammasta purrren vaan kestää kaikki paska mitä niskaan tulee.
Tiedän omat vahvuudet ja heikkoudet, mitä jaksan ja mitä en, mitä haluan ja mitä en. Jokaisella on se yksi elämä olemassa, itse ainakin haluan tehdä omasta elämästäni mukavan ja minun näköisen. En ole se marttyyriämmä joka alistuu ja alistuu.
Jos satutaan huomaamaan, että lapsi on vammainen niin kyllä minä sen ilomielin abortoin ja jätän synnyttämättä.
Tottakai terve lapseni voi jäädä auton alle ja vammautua pahoin, mutta se ei ole sama asia kuin se, että synnyttää tietäen vammaisen lapsen.
Vierailija:
Ei tarvitse synnyttää lastaan, jos hän on vammainen, en viitsi hoitaa.
Vierailija:
Itsekkyys ei ole ainoa paeruste olla synnyttämättä lasta - oli lapsi terve tai vammainen
Kuvittelisin, että itsekkyys on syistä VÄHÄISIN. Kun juttelee aborttiin päätyneitä naisia, heidän motiiveistaa kuultaa se, että asiaa on todella pitkään ja perinpohjaisesti harkittu.
Päällimmäinen motiivi on yleensä lapseen liittyvä: lapsen ei haluta syntyvän vaikeasti sairaana ja pelätään, että vammaisuuteen liittyy vaikeita ja kipua tuottavia komplikaatioita ja sairauksia. Ainahan näin ei ole, mutta sitäpä on raskausvaiheessa vaikea etukäteen varmuudella tietää!
Toinen motiivi liittyy perheen pärjäämiseen. Jos perheessä jo on pieniä lapsia, sairauksia, yksinhuoltajuutta tms., vammainen lapsi voi olla se asia, joka " katkaisee kamelin selän" eli vetää koko perheen jaksamisen liian tiukille. En sanoisi tällaista harkintaa ITSEKKYYDEKSI, kun on kuitenkin kyse kaikkien säilymisestä järjissään, terveenä jne.
Kolmas motiivi liittyy epäilyyn omista taidoista. Kuinka pärjää vaikeahoitoisen lapsen kanssa?
Nämä ovat siis erittäin monipiippuisia juttuja, ja on julmaa ja tyhmää mennä haukkumaan oikopäätä itsekkääksi sellaisia, jotka tarkkaan harkittuaan päätyvät aborttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilomielin??? Hrrr... kylmänväreet menee pitkin selkää! Kaikenlaisia ihmisiä sitä onkin olemassa...
S80:
niin kyllä minä sen ilomielin abortoin ja jätän synnyttämättä.Vierailija:
Ei tarvitse synnyttää lastaan, jos hän on vammainen, en viitsi hoitaa.
mutta jos olisi ollut sitä mitä aluksi epäiltiin, niin olisin abortoinut (sitä HARKITTIIN JA MIETITTIIN todella tarkkaan)
syntyi kuitenkin keskosena ja vikoja vaikka kuinka paljon ja kuoleman kans elettiin ekat 2v taistellen ja vieläkin on jotain ikäviä juttuja muttei enää pahoja ja suht terve 4v nykyään..
mutta se opetti ja paljon. tääkin on ollut meille miehen kanssa todella rankkaa. saati sitten joku oikeesti vammainen lapsi.
ilomielin siksi, että tiedän, etten halua sellaista elämää mitä näki paljon sairaalassa kun on vanhemmilla vammainen lapsi... tiedän, etten katuis pätkääkään ja eikä tuntuis missään, että abortoisin vammaisen lapsen..
Vierailija:
Ilomielin??? Hrrr... kylmänväreet menee pitkin selkää! Kaikenlaisia ihmisiä sitä onkin olemassa...S80:
niin kyllä minä sen ilomielin abortoin ja jätän synnyttämättä.Vierailija:
Ei tarvitse synnyttää lastaan, jos hän on vammainen, en viitsi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samoihin aikoihin ollaan siis jouduttu samojen asioiden kanssa tekemisiin 4v. sitten... Ties vaikka oltaisiin tavattukin Lastenklinikalla?
Joka tapauksessa, siellä näkemäni ja omat kokemukseni ovat vain vahvistaneet näkemystäni että jo pelkkä elämä itsessään on niin arvokas ja suojeltava asia, että sen vaalimiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen!
Kun näin 24 viikkoisena syntyneen lapseni keskoskaapissa, olisin tehnyt ihan mitä vain että hän olisi voinut edes elää, vain että olisi pysynyt elossa, kaikki muu olisi kyllä jotenkin järjestynyt... Elämä vain on se mitä ei ihminen pysty toiselle antamaan. Ikävä kyllä, sen pois ottaminen on vähän liiankin helppoa, ainakin sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli siis 10:n vastaus S80:lle...
Vierailija:
Aika samoihin aikoihin ollaan siis jouduttu samojen asioiden kanssa tekemisiin 4v. sitten... i]
Olette niin lyhytnäköisiä ja kouluttamattomia myös, veikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenkään pyyteetöntä tämä lapsen kasvattaminen ei totisesti ole.
Mutta joo, perheessä taitaa olla muitakin mielipiteen kantajia kuin äiti - ja niiden ottaminen huomioon ei ole itsekkyyttä.
ovat yleensä laitoksissa hoidossa. Heitä ei pystytä kotona hoitamaan. Mielestäni ei ole itsekästä abortoida vammaista. Monia vanhempia myös huolestuttaa kuka hoitaa vammaisen sen jälkeen kun vanhemmat ovat itse kuolleet tai liian vanhoja tai sairaita hoitaakseen heitä itse. Laitokset eivät mielestäni ole hyviä paikkoja ihmisten kodiksi, hyvinkään hoidetut laitokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joillakin on imulaitteita, happilaitteita ja niin edelleen. Oma lapseni on täysin vaipoissa, ruoka mahanapin kautta, lääkehoitoa annan ihon alle ja nappiin.
Eli siis TOSI vammaisia pystyy myös hoitamaan kotona.
Se on vaikea laittaa lasta laitokseen, joka vammautuu pikku hiljaa iän mukana enemmän. Siihen on niin kiintynyt ja rakastunut.
Voi olla omaa sairautta, paljon lapsia tms.
Ja kuten sanoit, on eri asia se, että vammaisuudesta tietää etukäteen ja on se valinnan mahdollisuus olemassa. Aina ei ole.
Vierailija:
joillakin on imulaitteita, happilaitteita ja niin edelleen. Oma lapseni on täysin vaipoissa, ruoka mahanapin kautta, lääkehoitoa annan ihon alle ja nappiin.Eli siis TOSI vammaisia pystyy myös hoitamaan kotona.
Se on vaikea laittaa lasta laitokseen, joka vammautuu pikku hiljaa iän mukana enemmän. Siihen on niin kiintynyt ja rakastunut.
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Sinä päivänä kun itse pystyisit tekemään eutanasian omalle lapsellesi, niin voit kertoa, miltä se tuntuisi. Tai voisit autenttisesti pohtia niitä vaihtoehtoja, mitä sinulla olisi edessäsi.
Helpompaa on olla asettamatta erilaisia raameja sille, mikä on elämisen arvoista elämää ja mikä ei. Vaihtoehdot ovat yleensä vähissä - no, onko elämisen arvoista elämää laittaa sinuun kiintynyt äärettömän vammainen lapsi sitten laitoshoitoon? Jotta totuutta ei tarvitsisi katsoa päivästä toiseen?