Miksi minut ymmärrätään AINA väärin?
Jokainen päivä saan vängätä kummallisista asioista toisten ihmisten kanssa ja tulen aina väärinymmärretyksi. Kuinka selkiyttää omaa puhetapaa, jotta tällaiseltä vältytään? ok, tulen eri murrealueelta missä olen nuoruuteni asunut, puhun ehkä epäselvästi. Siinä yksi syy. Tulen ymmärretyksi aina sillä tavoin väärin, että toinen automaattisesti olettaa minun olevan vähä-älyinen, vaikka esimerkiksi koulusta olen saanut hyviä numeroita ja älykkyysosamääräkin testattu normaaliksi. Jotain vikaa minun sosiaalisissa taidoissani silti on...vinkkejä? t. ujoko?
Kommentit (17)
Kyllä ihminen todella itse tietää erittäin hyvin, jos on luonteeltaan ujo!
käytä lyhyitä lauseita aluksi jotta toinen tajuaa mistä aisista on kyse ja vasta sitten alat pikkuhiljaa tarkematamaan näkökulmaasi.
Joistakin murteista on vaikea saada selvää ja osa puhuu niin epäselvästi ja sentakia on vaikea ymmärtää. Äänitä sun omaa puhetta vaikka kännykällä ja kuuntele miltä kuulostaa.
herkkä ja ujo ts. arastelen jonkin verran sosiaalisia tilanteita ja jännitän niitä. Mietin etukäteen mitä ja miten sanoisin jonkun asian ja saatan sotkeentua sanoissani. Puhun myös liikaa, mieheni nauraa, että joskus asian ydin katoaa. En pidä itseäni erityisen älykkäänä, mutta en myöskään tavallista tyhmempänä ts. älyni on tutkittu ja normaaliksi todettu. ;)
Tänäänkin yritin erästä asiaa selittää ja vastaanottajalle ei mennyt millään kaaliin mitä tarkoitin, en jaksa selittää nyt tässä asiaa tarkemmin.
Työpaikallani minut on usein leimattu tavallista tyhmemmäksi. Jostain kumman syystä kuitenkin saan pomoiltani/ olen aina saanut positiivista palautetta työstäni ja minulle on jopa annettu lisää vastuullisempia tehtäviä. Typeräksi nimittely loukkaa minua kuitenkin ja älyni kyseenalaistaminen.
Niin, olen myös rauhallinen työn suorittaminen vie minulta joskus muita kauemmin. Toiset nimittävät sitä tunnollisuudeksi, jotkut suorasukaiset typeryydeksi.
Minulla on ystäviä, jotka työskentelevät nk. perinteisesti hyvissä ammateissa ja keskustelu heidän kanssaan on mielenkiintoista ja antoisaa. Miksi työpaikan ihmissuhteet tuottavat toistuvasti minulle ongelmia? Ymmärrän, että jotain minussa itsessänikin on pielessä.
Mene hänen maailmaansa. Miltä asia siitä näkökulmasta näyttää? Miten se siinä maailmassa sanotaan? Saat viestisi paremmin perille, kun uskaltaudut ulos omalta turvallisuusalueeltasi. Vastuu viestin perillemenosta on aina sillä joka viestii, ja on turha hakata päätään seinään vain sen takia, että haluaa olla joka hetki täydellisesti n.s. oma itsensä.
Tuossa murreasiassa voi olla sen verran perää, että ihmiset yleensä ymmärtävät paremmin kun käytetään heidän omaa kieltään ja tuttuja sanoja. Mitä jos lainaisit muutamaa kuulijasi alueen murresanaa?
Ehkäpä sitten puhun jotenkin erilaisista asioista. En ole vain mielestäni koskaan osannut small talkia erityisen hyvin... ;)
mutta tosiaan puheeni alkaa helposti rönsyilemään, vaikka ei ollutkaan tarkoitus... ;) Täytyy pyrkiä edelleen täsmällisempään ilmaisuun. Ehkä se johtuukin jännittämisestä?
kaiken aikaa, enkä niitä jatkuvasti käytä. En käytä siis varsinaisia murresanoja tai sanontoja puheessani, vaan sanat taipuvat murteessani hieman eri tavoin. Oliko huonosti selitetty? ;D
Selitän asiat lyhyesti, ja juttu rönsyää. En siis ole kovin seikkaperäinen enkä kerro juurta jaksain...vika voi olla myös vastapuolessa. Ärsyttäviä semmoset ihmiset, jotka keskeyttävät lauseen ja yrittävä arvata sen lopun. väärin menee melkein aina.
Et ota huomioon tilannetta ja kuulijoita, kun ajatuksesi ovat omassa suunnitelmassasi ja sen toteuttamisessa. Harvoin tilanteita kannattaa toteuttaa ihan sillä tavalla kuin ne on mielessään aiemmin ajatellut. Koeta käyttää havaintokykyäsi ja elää hetkessä.
Mikä on asenteesi muihin? Ajatteletko, pelkäätkö jatkuvasti, että olet alakynnessä ja että sinua pidetään typeränä? Jos ajattelet niin, vastapuoli voi asennoitua tiedostamattaan sinuun samalla tavalla, siis hän tavallaan hyväksyy näkemyksesi itsestäsi.
Millaisessa työssä olet? On kyllä kaamea työpaikka, jos sinua sanotaan typeräksi! Varmaan monikin joskus toisista ajattelee niin, mutta törkeää käytöstä mennä sanomaan se. Ovatko itse jossain mielessä typeriä?!
Minäkin uskon, että kyse on esitystavastasi ja siitä, että keskityt liikaa esiintymisessi tilanteessa elämisen kustannuksella. En usko kertomasi perusteella, että olisit tyhmä.
Tsemppiä sinulle!
Itselläni on ongelma, ei kovin suuri mutta kuitenkin, että helposti mielistelen ihmisiä ja yritän miellyttää. Tiedän tämän piirteeni ja yritän opetella siitä pois, joskus ein sanominen on tuon takia melkein mahdotonta, ja töitä sitten kertyy! Muut eivät tiedä tilannettani, kuinka paljon töitä minulla on ennestään, ja ilman muuta hyväksyisivät kieltäytymiseni. Ja hyväksyvät silloin, kun saan kieltäydyttyä.
Tämän kerroin siksi, että todellakaan sanat eivät ole ne tärkeimmät sosiaalisissa suhteissa. Sanattoman viestinnän muuttaminen on aikaavievää, mutta ei mahdotonta. Itse olen ns. alamaisen asemasta opetellut tietoisesti pois (ja vielä on tekemistä jäljellä).
Voinko vielä kysyä, miltä murrealueelta olet ja missä päin Suomea asut nyt? Kulttuurierojakin on, toisaalla ollaan suorasukaisempia kuin toisaalla.
mutta tuli mieleen että, jospa ne työkaverisi ovatkin vähän yksinkertaisia,
jos kerran ytäviesi kanssa tulet hyvin ymmärretyksi ?
Itä- ja länsisuomalaisissa on kyllä vissi ero, varsinkin Satakunnassa sanotaan
vaan ne tarpeelliset sanat, mahdollisimman lyhyesti ja vähän töksähtäen, ei mitään ylimääräistä liirumlaarumia.
Savolaisilla taas kestää puoli tuntia päästä asiaan
Ehkä myös jos jännittää jo etukäteen, että ymmärtääköhän tuo vastapuoli minua, niin sitten meneekin kyllä metsään, alkaa selittelemään liikaa.
Mutta.. et ole tyhmä, jos olisit et edes huomasi moista asiaa :)
tunsin itseni aina tyhmäksi, huumorintajuttomaksi ja erilaiseksi. No, erinäisten vaiheisen kautta jouduin toisenlaisiin ympyröihin ja hurahdin jopa yli kolmekymppisenä yliopisto-opintoihin. Yliopistomaailma on mahtava. Sitä kautta myös sosiaalinen elämäni muuttui. Yhtäkkiä puhuin samaa kieltä ympärilläni olevien ihmisten kanssa, huumorintaju osui yksiin (tässä toki poikkeuksia aina) ja kiinnostukseni aiheet olivat muiden mielestä ihan ymmärrettäviä.
Hassua joskus tämä elämä. Nyt olen tyytyväinen elämääni. Itsetuntoni on todella kohentunut. Kotonakin menee paremmin, kun olet sinut itseni kanssa.
Ap:lle siis sen verran, että: älä luovuta. Olet luultavasti vain väärässä paikassa väärään aikaan. Etsi itsellesi oikea paikka ja aika - vaikka ajatus varmasti hirvitääkin. Uskon, että se kannattaa!
Tosin hän saa ympäristönsä arsyyntymäänkin olemuksellaan. Hän ei todellakaan tarkoita pahaa, mutta ulosanti on kuin ala-asteikäisellä ajoittain. Sanoa töksäyttää asioita, joita yrittää sitten selittää ja perustella, saaden aikaan vaan toisen entistä enemmän kurtistelemaan kulmiaan ja miettimään kaverini pointtia... :) Joskus itsekin mietin hänen älyllistä tasoaan, mutta ihan keskivertoälykäs hän on, ulosanti vaan on vähän... Mua lähinnä huvittaa, en siis loukkaannu hänen sanomisistaan, kun tiedän ettei tarkoita pahaa. Hän vaan sanoo kaiken mitä mieleen juolahtaa sen suuremmin suodattamatta ja pohtii asioita ääneen, mikä kuulostaa edestakaisin jahkaamiselta! Neuvoa en tosin osaa, miten muuttaa ulosantiaan!
Esim. Imetin, ja kaverini tokaisi "Sulle tulee riipputissit kun imetät. Niin, tai ei kaikille tuu, mut voi tulla. siksi mä en imettänyt, mutta roikkuu ne silti. Kakkosta kyllä imetin vähän aikaa, kaksi viikkoa, se varmaan aiheutti noi roikkumiset. Sun kannattaisi varmaan alkaa antaa korviketta, vaikka ei sulla kyllä ainakaan vielä roiku"
Kieltämättä vähän aikaa sain suomentaa kaverini pointtia, mutta annoin sitten olla. Todennäköisesti ajatteli, että jos imettää kauan, saattaa joillekin tulla riipputissit, mutta että mulla ei ainakaan vielä sellaisilta näytä... :)
Voi myös johtua älykkyydestäkin. Voit olla jotenkin "eri aaltopituudella" toisten kanssa niin, että olet älykkäämpi tai sitten tyhmempi...?