Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on kolme tytärtä ja en ikinä vaihtaisi niitä poikiin..
18.03.2008 |
tytöt ovat aika ihania verrattuna siihen meluavaan ja riehuvaan poikajoukkoon....onhan nuo kirkuvia, vinkuvia, valittavia kaikki-heti mulle nyt- tyttöjä- mutta silti, rakastan heitä, paitsi niinä heikkoina hetkinä ;) joita varmaan tulisi poikienkin kanssa.
Kommentit (25)
riittää kun seuraa tuttujen tyttöjen kotkotuksia,kyllä pojat on PALJON helpompia,vaikka niistä on vielä pari erkkalastakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muistan omasta lapsuudesta miten me kolme tyttöä oltiin ihan kamalia,kun taas veljemme tuskin koskaan nahisteli..
Ei vaineskaan, rakastaisin tyttöäkin varmasti hurjasti jos sellainen meille tulisi, mutta en vain ole koskaan kokenut olevani tyttölasta " vailla" . Neljäskin lapseni saisi olla mieluusti poika. Mutta hän saisi olla myös tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juu ei,ne painii, nyrkkeilee ja repii ja raastaa. Tytöt käyttää ääntänsä ja psykologisia aseita ;) Itselläni on kolme veljeä- siksi kai niin onnellinen tytöistäni, en myöskään poikaa haluaisi. Tytöt on vamasti paljon haastvampia kasvatettavia kuin pojat, uskon niin, hermoja kyselee ainakin tässä perheessä ;)
Itse pojan äitinä olen ollut onnellinen, että olen päässyt tutustumaan poikien elämään ja ajatusmaailmaan, tyttöjen jututhan ovat jo ennestään tuttuja. Mutta tervetullut meille olisi toki myös tyttölapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin osasin, mulla on kaks veljeä ja toisen kanssa en tullut pienenä ja nuorena toimeen, nyrkit pystyssä otettiin toisistamme mittaa. Ja nyt mulla on itselläni poika ja tyttö, ja voin kertoa että kyllä se nyrkki on heilahtanut mun tytöllä myös.
varoita toisiltamme..ärsytettiin toisiamme haukkumalla heti kun saatiin silmämme auki aamulla ja tätä jakui yli 10v :/ Nyt aikuisina olemme hyviä ystäviä. mutta oli se kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten en kolmea tyttöänikään yhteenkään poikaan.
On ne vaan kaikki kuusi niin loistavia pakkauksia että en vaihtaisi!
Vaihdossa ottaisin mieluiten vastaan n. 6-vuotiaan pojan (tyttökin käy, siitä voi neuvotella), omalle pojalle kaveriksi.
Mitä tästä voisi päätellä, eipä paljon muuta kuin että lapset ovat ennen kaikkea yksilöitä.
Mulla on 2 poikaa ja 1 tyttö, kolmas poika tulossa, enkä vaihtaisi yhtäkään lasta yhtään mihinkään muuhun sukupuoleen tai kenenkään kanssa toiseksi lapseksi. Mikä siinä on, että tarvitsee yrittää päteä ja todistella että vaikka mulla onkin vain yhtä sukupuolta lapset, niin kyllä ne mulle kelpaa enkä niitä vaihtaisi muuksi... Salaa toivottu toistakin sukupuolta ja kun yhtä ja samaa tulee, niin yritetään olla tyytyväisiä, ettei tulisi huono omatunto?!
Alue: Aihe vapaa
Kuka sitä nyt omia lapsiaan toisiin vaihtais. Mulla on tyttö ja poika, enkä todellakaan vaihtais poikaa tyttöön tai tyttöä poikaan. Toiset saa olla onnellisia tyttö tai poikakatraistaan, minä olen näistä kahdesta omasta, ja kolmatta odotetaan, ihan sama kumpi tulee.