Mikä avuksi? Inhoan mieheni lapsia.. =(

[size=5][color=orange]Tee palvelus ja vajoa maan alle![/color][/size] [color=red]¢¾[/color] ¡Ï

-älä odota että lapset pitävät sinusta tai ruuistasi, innostuvat ehdotuksistasi yms älä ota mitään henk. koht. he ovat LAPSIA

-kerro heille ystävällisesti ja täsmällisesti mitä tapahtuu seuraavaksi, mitä heiltä odotat, miten pöydässä käyttäydytään, mitä tapahtuu jos he rikkovat teidän kodin sääntöjä

-jos lapset käyttäytyvät inhottavasti, pysy aivan tyynenä, sanot vain ai ette halua lähteä ulos, no me kuitenkin nyt mennään ulos. Siellä on kaunis päivä. Tai, ai ette tykkää näistä sipseistä, no harmi. Ei ole pakko ottaa.

-Kiinnostu lapsen mielipiteistä ja ajtuksista. " Tämä on pahaa ruokaa" ahaa, mikä on herkkuruokaasi, mikä on kaikista pahinta, osaatko tehdä jotain ruokaa itse, tehtäisiinkö yhdessä sitä herkkuruokaa jne

Säälittää ne heittopussiksi joutuneet lapset, viikko siellä toinen täällä.



Miksi aikuiset ei tajua ettei sellainen elämä sovi kaikille lapsille. Lapsilla on yksi koti ja toisen vanhemman luona voivat käydä vierailemassa.



Väitän että tulevaisuudessa nämä kahden kodin kasvatit tulee olemaan rikollisia ja psyykkisesti sairaita. He ovat mitä todennäköisemmin kultakaivos terapeuteille, psykiatreille ja psykologeille ja valtio = me veronmaksajat maksamme.



Miettiköön kukin aikuinen tahollaan olisiko valmis asumaan viikon välein vaihtuen eri osoitteissa.



Ongelmanne ydin on lasten pahoinvointi ja he oireilevat käytöksellään tätä pahaa oloaan ja kaiken lisäksi heillä on täysin paska äitipuoli.



Koskaan en toivoisi kenellekään lapselle tuollaista kohtaloa.



Miksi miehesi erosi edellisestään ja lapset joutui tuohon helvettiin? Olitko tarjoamassa auliisti vakoasi petturimiehelle?

Tapasitko jo aiemmin eronneen vapaan miehen ja alkoiko suhteenne siten että sinäkin olit vapaa?

Ei teidän suhteesta voi tulla mitään, jos et hänen lapsia siedä

jos voit inhota lapsia, et ansaitse heitä. Eroa.

Etsi joku jolla lapsia ei ole.

Ei inhon tarvitse olla pysyvää, on mahdollista että alat pitää heistä jos oikeasti haluat.



Miksi muuten inhoat heitä?

Kohtaa ne lapset lapsina, älä jäänteinä miehesi entisestä elämästä.



Ja anna itselle ja lapsille aikaa. Eikä sinun ole pakko heidän kanssa niin paljon olla. Kun he tulevat teille niin mene sinä ystävien kanssa vaikka elokuviin ja anna isälle ja lapsille omaa aikaa.

Et voi jaksaa tuota kauhean kauaa. Oletko miettinyt mikä niissä inhottaa? Onko sulla lapsia?



Oletko puhunut tästä miehellesi? Surkeat nimittäin on lähtökohdat teidän uudelle onnelle.

ei tiedetä mikä auttaisi.. mies tietysti kärsii tilanteesta. ja sit ku lapset kiukuttelee niin mä alan kiukuttelemaan miehelle. joo tiedän.. pitäis kasvaa aikuiseksi!! mä en vaan kestä sitä kiukuttelua ja äksyilyä.. =( eivät hyväksy mua ollenkaan. eivät syö mun ruokia.. ym. ap

Vierailija:

ei tiedetä mikä auttaisi.. mies tietysti kärsii tilanteesta. ja sit ku lapset kiukuttelee niin mä alan kiukuttelemaan miehelle. joo tiedän.. pitäis kasvaa aikuiseksi!! mä en vaan kestä sitä kiukuttelua ja äksyilyä.. =( eivät hyväksy mua ollenkaan. eivät syö mun ruokia.. ym. ap

Onko lapset teillä usein? Anna niille lapsille aikaa ja kirjoituksesi perusteella minusta näyttää, että lapset eivät ikinä hyväksy sinua. Vain ja ainoastaan sinä voit tehdä jotain asialle. Ei lapset eikä mies.

JA miksi sitte teet ruokaa, anna miehen kokata.

Ja kyllä tiedät mikä auttais. Se että alat aikuiseksi täysjärkiseksi ihmiseksi. Etkä ainakaan miehelle moiti hänen lapsia!! niin ei vaan tehdä. Ainakaan kun ei ole oikeasti mitään syytä!

Miehelläsi on sitten yksimlapsi lisää lastensa lisäksi. Kasva aikuiseksi. Lapsilla on ilmiselvästi paha mieli ja helpointa se on purkaa sinuun. Anna miehesi ja hänen lastensa viettää aikaa ilman sinua. Ei avioeroa käsitellä muutamassa päivässä. Se vaatii monen vuoden työn. Jos mahdolisesti olet rikkonut miehesi edellisen liiton, voit olla varma ettet saa lapsilta IKINÄ anteeksi.

Kyllä te kaikkiteitävät av-mamma osaatte! iloista päivää teille ja elämäniloa ennenkaikkea.

mä kans ens alkuun inhosin mieheni lapsia. vuosien saatossa olen oppinut heitä sietämään.. ne on vaan kasvatettu niiiin eri tavalla kuin minä kasvattaisin. meillä alkoi homma sujumaan, kun tajusin et ei mun oo mikään pakko heistä tykätä vaikka heidän isäänsä rakastankin. ja lisäisin vielä, et vaikka näistä lapsista en kauheemmin välitä, niin en heitä mitenkään hauku tai kiusaa sen takia.

te kaikki kun ootte täällä moralisoimassa, niin sanokaapas käsi sydämellä, et rakastatteko te kaikkia lapsia?? eikö muka ikinä oo käyny mielessä et joku lapsi ois teidän mielestä ärsyttävä??

selviksi. Meillä syödään mitä on. Meillä ei riehuta ja meillä ei sitä eikä tätä. Ja sitten keksitte jotain mukavaa yhteistä tekemistä. Istukaa vaikka pöydän ääreen ja laatikaa säännöt. Niin me tehtiin pieninä meidän isän luona välillä. Listattiin mitä saa tehdä ja mitä ei saa. Tärkeää on se, että ei listata pelkkiä kieltoja vaan jutellaan myös siitä mikä on kivaa ja mitä voi tehdä.



Pidätkö itse niille koskaan jöötä? Jos ne käy sun hermoille, sano niille, että tämä peli ei vetele.



Tai sitten pakotat sen äijän sanomaan, jos et itse kehtaa/osaa tai halua.

se on ihan oikeasti sen arvoinen asia, että siihen kannattaa panostaa.

Mut ärsyttää sekin että kaikki kotityöt on mun niskoilla. Lapset eivät ikinä siivoa, vie roskia ym. ap

tietenkin omat jälet pitäis kerätä, mutta noin muuten? esim viedä roskia.



Pitäisköhän sun miettiä mitä kivaa heidän kans vois tehdä ja lopettaa toi märehtiminen

Suhtaudun varmaan erillä tavoin veljeni ja mieheni lapsiin ja mieheni lapset vaistoavat sen?? ap

Kai sitä nyt jokaisen on osallistuttava kodin töihin. Meillä ainakin edellyttäisin myös kotitöihin osallistumista jos olisi miehen lapsia edellisestä liitosta.