Onko myyntikutsut (esim. tupper) pilanneet jonkun ystävyyssuhteen?
Ystäväni alkoi emännöidä erästä vaatemerkkiä. Kaksilla kutsuilla olen käynyt, mutta en ole kertaakaan tilannut mitään. Nyt kolmannen kutsun saatuani uskalsin avata suuni ystävälleni ja sanoa, että minua ei kiinnosta ko. tuotteet niiden korkean hintansa/ulkonäkönsä takia, joten en näe syytä tulla kutsuille (kahvilla voi käydä muutenkin). Olen ollut tähän asti tyytyväinen kaupan tuotteisiin, jotka ovat paljon halvempia ja ihan yhtä hyvälaatuisia. Saahan merkkikamaa kaupastakin ja paljon nätimpää sitä paitsi!
Ystävästäni ei ole tämän jälkeen kuulunut mitään. Koko hommahan perustuu siihen, että kutsutaan illanviettoon ja siinä sivussa esitellään tuotteita, joihin suurin osa kutsuilla olevista saadaan aivopestyä tai kutsuttu ei kehtaa olla ostamatta. Ensin sanotaan, että ei ole ostopakkoa ja mukavaa jos pääset vaan kahville. Kuitenkin jos kieltäydyt kutsusta, menetät ystävyytesi. Muilla samoin?
mutta kuulostaa ikävältä. Pystyn kyllä hyvin kuvittelemaan ihmistyypin, joka hurahtaa johonkin tuollaiseen. Tädilläni oli joskus jotain swape tms pesuaineita, joita ylisti, mutta meni onneksi ohi. Taisi meillekin jonkun putelin innostuksissaan laittaa.
Itse olisin normaali ystävääni kohtaan. Kutsuisin kylään samalla rytmillä kuin ennenkin ja jos ei vastakutsuja kuulu, niin vähitellen hautaisin koko ystävyyden.