M A A A L I S -05 Pääsiäisviikko!!

Olen tässä muutamaan otteseen yrittänyt tulla koneelle, mutta aina on pitänyt keskeyttää..nyt jälleen yritän. Muut katsoo simpsoneita ja kohta sitten ainakin Moona päikkäreille.



Me ollaan laitettu pieniä vaatteita pois, ensin Moonan 80cm vaatteet pakattu eteenpäin, sitten Mimmin pieniä 98cm vaatteita sitten Moonan kaappiin odottamaan. Mimmillä on kyllä lähes kaikki vaatteet pieniä, mutta kun uusia ei vielä ole, niin niillä elettävä. Mimmi saaneen vaatteita synttärilahjaksi. Sen jälkeen sitten pakosti mentävä shoppaamaan neidille uusia vaatteita.



Tänään lapset menee yöhoitoon. Mies työporukan saunailtaan ja mie vietän laatuaikaa, yksin. Olen kertonutkin, että olen täällä hieman yksinäinen. Miulla ei silleen ole, kuin muutama ystävä tässä kaupungissa. Heillä tietenkin omat juttunsa, eikä miulle niinkään jää aikaa. On vähän lapsellista, mutta miehellä on hyviä työkavereita ja lapsuuden ystäviä pilvin pimein. Mie olen vieraana tullut kaupunkiin, ja ei miulla ole kuin näitä miehen ystäväperheitä sitten ystävinä..Vaikea selittää, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.



Kalamami; saitteko miehen kanssa sovittua? Miulla on jumpat myös ihan jäissä, mutta johtuneen miehen pitkistä työpäivistä..ei niinkään, etten saisi. Mutta ymmärrän, meillä mies mankuu, että älä mene, ollaan koko perhe ilta kotona. Se raivostuttaa, kun toinen sitten loukkaantuu kun mie menen jumppaan ja hän haluisi olla miun kanssa.



Tel; oliko mukava ilta?



Meinasin, että menen kuitenkin yksin kaupungille. Tuleehan mies sitten sinne, missä kunnossa..jännä nähä.



Päätöstä tulevaisuuteen ei olla tehty. Me menetetään tyttöjen hoitopaikka ja joudutaan hakemaan niitä uudestaan, jos jään kotiin. Mieli tekisi kyllä kovasti, koska tämä mahdollisuus ei toistu. Riittääkö rahat? Meneekö joku loistava työjuttu ohi suun?



Nyt pikkuneitiä nukuttamaan..



Tuulia

ja meille rantautui vatsatauti. Maalisneiti sai sen hoitopaikasta. Viime yö oli ihan pyllystä ja ollaan miehen kans aika väsyjä.

Ei täl kertaa enempiä, harmittaa kun piti lähteä tänä aamuna reissuun. Ja ikävää katsottavaa lapsen sairastelu. Oli muuten raju tauti! Toistaseks hellittäny.

Inhottavasti oksennustautia tuntuu olevan liikenteessä. Paranemisia kaikille sen kanssa taisteleville.



Me olemme menossa vielä illaksi kylään, mutta sielläkin yksi lapsi oksenteli viime yön- nyt jo paremmassa kunnossa. Ei kyllä kyläreissu silti peruunnu, kun ovat lapset muutenkin päivittäin tekemisissä eli kyllä se tarttuisi muutenkin jos olisi tarttuakseen. Ja meillä oli viikko sitten minulla ja kahdella isommalla oksennustauti, joten jos olisi sitä samaa.



Tuulialle halit. Jotenkin minullakin on kavereiden kanssa sitä ettei ole " tyttöjen iltoja" . Johtuu siitä että yhdellä on sellainen aviomies ettei hänen tule lähdettyä ilman miestä, toinen ei halua vaan viettävät yhteistä perhe/sukuaikaa kotona ja kolmannella on pienet lapset, eikä niin huvita lähteä ulos. Ja toisaalta tunnen monia uusia ystäviä, mutta eivät nuo iltoja istu. Tosin onkohan sillä vaikutusta kun oma kaveripiirini on 35-43v välillä... Kavereiden kanssa on kyläilyjä, lenkkiseuraa, shoppailureissuja yms. lyhyempää. Joskus minäkin kaipaisin aikuisten illanviettoja ja kuuntelen muiden tuollaisia menoja. Ovat vaan kieltämättä minultakin karsiutuneet 8v kotonaoloputken (=siis lapset vielä olleet pieniä muiden hoitoon jätettäväksi ja tarpeeksi läheisiä halukkaita hoitajia ei ole ollut) jälkeen nuo iltamenot. Eli välillä haikea olo tulee kun kuuntelee muiden iltamenoja, nyt kun niitä itsekin välillä kaipaisi ei seuraa enää oikein löydy.



Meillä anoppi varmaankin nyt sitten muuttaa parin kilometrin päähän meistä-jee! Eiköhän anoppi sitten ole enemmän meidän lasten elämässä mukana ja meilläkin piipahtelemassa. (Ja voisi siis olla toivoa että joskus lapset pääsisivät yökyläänkin ja me miehen kanssa yhdessä ulos. Ja silloin niistä ystäväpareista voisikin saada seuraa.)



Anopin muutto siis ilahduttaa, mutta kyllä tuo mies saa varmaan olla auttamassakin yhdessä sun toisessa asiassa äitiänsä. Lisäksi vanhin lapsi meillä kyllä odottaa mummon muuttoa, kun on jo 8v ja pääsee itsekin liikkumaan mummolle. Nyt viikonlopusta tuleekin mummoannoksia kun anoppi tulee huomisesta sunnuntaihin miehen pojan 18v juhlistamaan (ja silloin aikanaan kun näin hänet ekaa kertaa oli vasta 1v, nyt jo iso mies). Minun äitini tulee sunnuntaista maanantaihin ja mennään enoni syntymäpäiväjuhlille ja juhlitaan maaliskuisen synttäreitä.



Meillä on muuten maaliskuisella kaverisynttäritkin torstaina. Oli 6 tyttöä ja 1vauva äiteineen. Oli kyllä kieltämättä rauhallista ja mukavaa! Ihan erilaista kuin isompien lasten meno. Pidin siihen aikaan kun isommat lapset olivat koulussa ja eskarissa ja kutsuilla oli vain pienet. Hyvin meni ja ekat kaverisynttärit maaliskuiselle pidetty. Miten onko muilla vielä paljon syntymäpäiväjuhlia maaliskuisilla tiedossa?

Tulinpa tässä pinolle, ennen kuin annan muksuille iltaruokaa... Tämä päivä on mennyt leipoessa, kun huomenna on maalisneidin synttärijuhlat. Pienet juhlat vain - tämä pääsiäinen onkin näköjään huono aika viettää juhlia, kun kaikki ovat jossain eivätkä pääse juhliin. No, onneksi sen verran tulee kuitenkin vieraita, että saa jonkinlaiset juhlat pystyyn.



Torstai-illan tyttöjen ilta oli oikein rentouttava. Eipä siellä mitään ihmeempää tapahtunut, mutta oli kiva syödä hyvin ja turista kaikenlaisia asioita kavereiden kanssa. Meitä oli vain kolme liikkeellä, eli ei mitään isoa seuruetta. Mutta teki tosiaan hyvää. Ja oli ihanaa herätä eilen aamulla ihan yksin kotona rauhassa... Nukuin jopa klo 10:een, en edes muista, milloin olisin nukkunut niin pitkään... Eilen lähdettiin sitten iltapäivällä mökille (hain Nuutin yökylästään ja mentiin sitten yhdessä). Mökillä oli ihanan rauhallista, pääsi kunnon saunaan ja äidin ja isän ruokien äärelle. Tänään käytiin päivällä jäällä kävelemässä ja hiihtämässä (isäni ja Nuutti hiihtivät), oli aivan upea auringonpaiste. Rentouttavaa, siis tosiaan.



Piti noista tyttökavereista sanoa: Minulla niitä periaatteessa täällä tietysti on, kun on kotipaikkakunnasta kyse. Mutta kaikilla on omat menonsa ja lapset jne., joten varsin harvoin tulee nähtyä kuitenkin. Tuntuu, että meilläkin miehellä on laajempi sosiaalinen piiri kuin minulla, vaikka ei ole täältä edes kotoisin... En sitten tiedä, onko niin, että miehet pitävät jotenkin paremmin yhteyttä toisiinsa, ts. naiset kovin helposti kantavat sen kodinhoitovastuun jne., eivätkä sitten vaadi omaa aikaa ja omaa sosiaalista elämää.



Painosta: Meinasin repiä peliverkkarit, kun kävin vaa' alla ja paino oli pudonnut 100 g, vaikka olin elänyt kuin enkeli koko viikon. Kiroilin miehelle ja sanoin, että heitän kohta hanskat tiskiin. Kävin sitten n. tunnin kuluttua uudestaan, ja paino oli pudonnut melkein kilon... Joku ihme aamuturvotus, siis. Päätin sitten kuitenkin jatkaa laihdutusta ;-) Tosin nyt on tullut pääsiäinen syötyä sen verran, että ensi viikolla on turha odottaa mitään pudotuksia...



Sellaista siis tänne... Kurjaa, että on ollut mahatautia niin kovasti liikkeellä. Se on kyllä yksi inhottavimmista taudeista, joita tiedän. Paranemisia vaan sairastupiin!



Ja Tuulialle tsemppiä mietinnän kanssa - vaikka kyllähän pohdiskelusi siltä vaikuttavat, että päätös on periaatteessa tehty ;-)



Olikohan muuta... Eipä kai. Menen nyt lämmittämään ruokaa, tein jo päivällä sen valmiiksi, niin ei tarvitse nyt enää kokkailla...



Mukavaa pääsiäisen jatkoa!



Terhi, Nuutti ja Saana (2 päivää vaille 3 v.)

Maalistytöllä on tänään syntymäpäivä, mutta juhlat pidettiin jo viikko sitten, ja juhlien jälkeen lähdettiin mummolaan ja tultiin pyhiksi takaisin kotiin. Mä kun inhoan ruuhkissa käkkimistä ja yritän välttää kaikki juhlapyhät tien päällä. Matkustuspäivinä olikin hyvät kelit, tiellä tilaa ja ipanat viihtyivät hyvin matkat. Tyttöhän ei pienenä jaksanut ollenkaan istua autossa ja mummolareissut jäivätkin väliin yli vuodeksi. Pikkumies onneksi ei huuda tuntikaupalla turvakaukalossa ja maalistyttökin leikkii ja lukee ja katselee maisemia.



Harmi, Nasulina, että teille tuli vatsatauti. Toivottavasti olette jo kuntoutuneet. Meillä menee hyvin, kiitos kysymästä, Maalistyttö on ollut ilman yövaippaa kohta kuukauden ja vahingoilta on vältytty, kunhan on vähennetty juomista iltaa kohti. Kerran on mies kantanut likan potalle nukkuvana, kun vahinkovaara oli melkoinen. Mummolareissulla sattui vahinko ekana yönä ja laitoin sitten loppureissun ajaksi vaipat, mutta ne olivat aamuisin kuivia.

Pikkumies kasvaa silmissä, jyrsii sormia, nyrkkejä, purulelua, unirievun nenää ja korvia, mutta hampaita ei mun mielestä ole piakkoin luvassa. Tykkää vaan kaluta. Poika kääntyy kyljeltä toiselle ja vatsalleen, muttei saa kättään pinteestä mahtavan massansa alta. Pari viime yötä ovat olleet repaleisia, mutta muuten mies on viime aikoina syönyt pari kertaa yössä, joka alkaa iltaysiltä ja jatkuu aamuseiskaan. Päivällä syö noin kolmen tunnin välein. Yleisesti ottaen herättää huomiota hyväntuulisena ja rauhallisena vauvana(toisin kuin siskonsa, joka vinkui noin puolitoistavuotiaaksi asti lähes tauotta). Tässä pääsiäisen aikana lipsuin maidottomasta ja suklaattomasta dieetistäni, mikä kostautui pikkumiehen ihon punaisina läikkinä.



Nyt ei tule muuta mieleen

korvapuustit

Pääsiäinen meni muutossa. Aikamoista hässäkkää oli. Nyt jo koti näyttää kodilta ja tavarat ovat suunnilleen oikeilla paikoillaan.



Maalisneitikin rupeaa sopeutumaan uuteen kotiin eikä enää haikaile " kotiin" , reppana.



Minäkin asun kotipaikkakunnalla, mutta ei mitään tyttöjen iltoja ole tullut istuttua. Ei oikein ole sellaista kaveriporukkaa jonka kanssa tulis lähdettyä. Meillä ei kyllä mieskään käy juuri missään. Mietittiinkin tässä joki aika sitten että tarkoittaako ainainen kotonaolo keski-iän lähestymistä. Viidenkympin villitystä odotellessa......



Nyt korkkaamaan uusi sauna ja sitten nukkumaan. Aamulla arki odottaa!

Se on sitten meidän maalisneidin syntymäpäivä illassaan - neiti jo nukkuu täyttä päätä... Kolme vuotta sitten ikää oli tässä vaiheessa n. 20 tuntia ;-)



Synttäreitä vietettiin kahtena päivänä. Eilen oli 5 vierasta (joista 2 lapsia) ja tänään sitten minun vanhempani. Pienillä bileillä siis mentiin, mutta onneksi se ei maalisneitiä haitannut - tärkeää oli, että oli prinsessakakku (päädyin helppoon ja tein kruununmuotoisen kakun, jossa oli hirrrrrrveästi koristeita, kaikenlaista ihanaa krumeluuria...), että laulettiin " paljon onnea vaan" ja että sai puhaltaa kynttilät. Ja tietty että sai paketteja... Lahjaksi tuli vaatteita, palapeli, seurapeli ja Bratz-nukke.



Tänään illalla käytiin sitten vielä katsomassa tuoretta siskontyttöä. Ikää neidillä on 6 päivää, ja olihan tuo ihan sikasuloinen! Ensinäkeminen vähän viivästyi, kun neiti joutui tulehdusarvojen kohoamisen vuoksi pariksi päiväksi lastenosastolle. Mutta nyt on kaikki hyvin ja neiti jo kotonakin. Meidän muksut olivat kovasti innoissaan pienestä serkusta (saivat pitää sylissäkin...), ja niin olin tietysti minäkin ;-)



Tänään ehdin käydä myös bodypumpissa. Teki hyvää kaiken suklaansyönnin jälkeen. Taidan kyllä tällä viikolla jättää punnituksen väliin, sen verran hyvin tuli syötyä pääsiäisenä... Jospa kävisi vaa' alla vasta ensi viikolla ja ottaisi nyt sitten kunnon spurtin eli tiukan linjan siihen asti.



Todettiin tuossa miehen kanssa, että me emme muutamaan viikkoon toisiamme juuri näe: Mies lähtee keskiviikkona työmatkalle, tulee perjantaina myöhään illalla. Sitten minä olen ensi viikolla kolme päivää kurssilla. Sitten mies lähtee ensin kahdeksi päiväksi koulutukseen ja sitten kolmeksi päiväksi asiakkaiden kanssa Lappiin... Me singahdamme Lappiin sitten perässä, eli sitten saadaan kyllä viettää ihan kaiket päivät yhdessä siellä. Mutta aikamoista sumplimista ja yksinhuoltoa tulevat viikot ovat kummallekin.



Jahas. Täydelliset naiset alkaa, joten pitää lopettaa...



Sengille vielä onnea uuteen kotiin!!!



Terhi & maalisneiti tasan 3 v.

Nyt pelottaa! Sain kuulla, että Henri menee perhepäivähoitoon ja tällä hoitajalla on kotona Rottweiler. Ja nyt eilen Rottweiler oli tappanut kotonaan perheen oman 10 v pojan jossain päin Suomea. Hän pitää sitä koiraa kuulemma takkahuoneessa ja siinä on aita erottamassa sen tilan muista mutta eihän joku pieni aita mitään estä jos Rottweiler haluaa tulla sieltä pois. Mitä ihmettä mä teen? Muuten kuullostaa ihan ok paikalta kun siellä olis Henrin lisäkis 4v ja 3 v pojat ja 1v tyttö. Olis ainakin samanikäistä leikkiseuraa.



Nyt täytyy mennä. Palaan paremmalla ajalla.



Kalamami, Henri ja Eeli

Pääsiäissuunnitelmia: lähden kuopuksen kanssa kaksin reissuun. Ajalen täältä Hämeenlinnaan (n 3 tuntia) ja iiks kun pelottaa! Mie en ole ikinä ajanut noin pitkää matkaa yksin. Naurakaa vaan :)

Sinne kaveriperheeni luokse kokoontuu 4 perhekuntaa, lapsia yhteensä 9. Ovat miun parhaita ystäviä kaikki ja joskus aikaa ennen lapsia vietettiin aina pääsiäinen yhdessä bilettämällä :) No nyt on hiukan rauhallisempaa juhlintaa :)

Maalisneiti jää iskän kans kotiin, miestä en saa mukaan ja yksin en tohdi molempien neitien kans reissuun lähteä. Ja kuopus on pakko olla mukana imetyksen takia.

Oon muuten nyt antanu Kiiralle soseita ja ihmeen hyvin kyllä menee! Nyt ollaan viikko maisteltu ja jo nyt avaa suuta kun linnunpoika. Ja osaa syödä, ei siis ime ruokaansa niinkuin tämä maalisneiti. Sen takia ei saanut olla paakun paakkua ruoassa.

Kalamami: hmm...onpa vaikea tilanne! Mie en ole oikein ikinä ollut koiraihminen siinä mielessä että emme voi ottaa ikinä koiraa miehen allergian takia. Koska en ole ikinä ollut koirien kanssa tekemisissä, pelkään joitain koiria. Mitään tiettyä rotua mollaamatta. Ja tietäen meidän maalisneidin...menee ensin innoissaan halimaan koiraa ja sit pelästyy jos koira vaikka nuolasee...en välttämättä veisi koiralliseen hoitopaikkaan meidän herkkisperkkis tyttöä. Riippuu kuitenkin lapsesta ja tietenkin siitä koirasta. Tuo kyseinen koira on varmaan jo tottunut pieniin lapsiin enkä usko että hoitaja ottaisi " tietoista riskiä" pitämällä sekä koiraa että hoitolapsia. Luulen että ihan luotettava paikka on...mutta itse kyllä miettisin enemmän kuin kaksi kertaa :)



Mitähän muuta olikaan.

No maalisneidistä voisi rustata pari riviä: nyt menikin muutama viikko liian hyvin, tää on nyt 4. ihan mahdoton päivä. Siis hakee huomiota kaikin mahdollisin keinoin, raivoaa, repii tapetteja etc. Tiiän että hakee kaikella tuolla huomiota mutta kun _minä en repeä kahteen suuntaa_!! Mies oli viime viikkoa saikulla joten sillon sai huomiota tarpeeksi. Ja nyt sit taas mies töissä niin sota vähintään 3 kertaa päivässä on valmis. HUOH!



Vauvan kans sujuu toistaseks tosi hyvin, Kiira ei turhia kitise ja nukkuu ihan ok. Paitsi että nyt on keksinyt että äipän aamut alkaakin klo 5.30. Iloinen hihkuminen alkaa sängystä tarkalleen sillon joka aamu eikä siihen auta mikään.



Mites Korvapuustilla menee??



Kiva kun Empan tyttö oppi kuivaksi! Meillä vieläkin treenataan. Ilmottaa aina kun pissi tulee mutta ei tee kuitenkaan pottaan. Tän lapsen kans joka asia menee kannon kautta, niinkuin se kävelykin. On kyllä todellakin tavallista herkempää sorttia.



Nyt kaffelle, molemmat lapset nukkuu yhtäaikaa, varmaan toinen kerta! JEE!

mun piti painaa tuota vastaa-kohtaa, mutta painoinkin Nasulinan viestistä ilmoita asiaton viesti-kohtaa! Toivottavasti ilmoitus ei lähtenyt, yritin pikaisesti perua sen.



Viime viikko meni vauhdilla. Olin ma-ke lasten kanssa tuolla 300 km:n päässä siskon luona. Ja tottakai mun vanhempien luona käytiin myös. Meidän lasten kanssa on niin helppo reissuta yksinkin, kun heille käy kaikki. Ajelin autolla yhtä soittoa sekä meno- että tulomatkan. Mennessä valvoivat lopussa, mutta ihan itsekseen siellä takana. En edes tiennyt Katariinan olevan hereillä ennen kuin Aleksanteri sanoi! Ja kylässäkin sopeutuvat hienosti ruoka-, nukkuma ym järjestelyihin. Jotenka hyvää reissua sinulle, kuka olit aikeissa matkustaa! Unohdin jo nikin, kun säikähdin tuota omaa sähellystä äsken:)



Viikonloppu oli tosi tylsä. Aleksanterin sanoessa " ihan tatti-sieni-viikonloppu. Yök, sienet on pahoja." Marko oli kertausharjoituksissa. Sattui kyllä tosi huonolle viikolle. En muistanut, kun sovin tuon kyläilyn. Aleksanterillakin oli tosi ikävä iskää. Eikä tietenkään armeijaan voi edes soitella. Enkä minä osaa selittää 3-vuotiaalle, mikä on armeija, jonne ei saa edes soittaa, kun iskän puhelin parkissa. Ja tottakai Marko vei auton, joten en päässyt lasten kanssa esim uimaan, Jyväskylään tms. Että otti pannuun. No, eka kertaa Aleksanteri kävi virpomassa. Valitsi viisi paikkaa ja tehtiin vitsat. Se oli päivän piristys.



Säikähdyskin viikonloppuun mahtui. Olin lauantaina vaihtamassa Katariinan vaippaa. Yhtäkkiä alkoi kuulua kamala huuto. Näen khh:sta suoraan Katariinan huoneeseen, jossa Aleksanteri huusi. Hän oli avannut kaikki Katariinan senkin laatikot (9 isoa ja 6 pientä) ja senkki oli kaatunut hänen päälleen! Hui kauhistus, että ajattelin meidät jo lääkäriin, mutta selvittiin säikähdyksellä. Ei pienen pientä naarmua. Ihan kamala tilanne. Ja hän on monet kerrat aukonut nämä laatiot, jo 1,5 v alkaen! Ja nythän Katariinakin aukoo niitä... En ymmärrä, miten sen senkin painopiste noin heilahti. Pitää seurata.



Senkeistä puheenollen. Pikku neiti vastaavasti aukoi olohuoneesta neljästä senkin laatikosta kolme ja oli kiivennyt jo toiseen... Teki itselleen näppärät portaat. On se kuulkaa aikamoinen vipeltäjä.



Pääsiäinen menee ihan kotosalla. Uimassa tottakai käydään ja varmaan JKL:ssä. Yksiä kavereita saatetaan pyytää kahville, kun eivät päässeet Katariinan synttäreille, jos nyt tulisivat ennen pikkumiehen synttäreitä. Ja yhdelle kaverille syntyi vauva pari viikkoa sitten. Tekisi mieli kysyä, voisko käydä katsomassa. Mutta mitään erityisä suunnitelmia ei ole. Aleksanterin synttäreitä vietetään sitten la 29.3. Pitäis keksiä jotain hyvää pikkusuolaista, joka olisi vielä helppo tehdä. Ideoita?



Rauhallista pääsiäisviikkoa ja onnittelut tämän viikon synttärisankareille!



t: Tuula, Aleksanteri (25.3.) Ja Katariina

saada raapustettua kuulumisia.



Pääsiäissuunnitelmana on mennä junalla lappiin ja tulla lentäen kotiin. Mennään siis minun kotiini ensimmäistä kertaa junalla, aina ennen on lennetty ja isäni tai äitini noutanu autolla Rovaniemeltä. Kyllä Leo jo on useita viikkoja reissua odottanutkin. Pikkukakkosen hiihtokouluakin on tuijotettu tarkkaavaisena, kun olen puhunut mummolan harjoitus suksista. Kotiin ei hankittu kun puoli talvea meni lunta näkemättä.. Ostan sitten suoraa sellaiset oikeat sukset jotka pysyy jalassa.



Kuten ehkä muistatte, Leo (maalispoju) on aiheuttanut huolta puheen myöhäisen alkamisen ja sen epäselvyyden vuoksi. Koska poika on niin rauhallinen ja viihtyy omissa leikeissään meni aika kauan ennenkuin todella tajusi että poika ei tosiaan pysy enää ikäistensä mukana, koska kommunikointi on niin jäljessä.

Nyt on saatu ekat puheterapiat jotka lähinnä testiä testin perään. Ymmärtäminen täysin ikäisensä tasolla, mikä huojentavaa vaikka olihan se meille selvää. Vaikeaa kuitenkin vielä puheopettaa, kun ei juuri terapiassa puhu, niinkuin ei tarhassakaan. Mutta viimeisen kuukauden aikana, kun olen itse alkanut asiaa todella huomioimaan, on tapahtunut edistystä kotioloissa. Joka päivä oppii ainakin pari sanaa ääntämään oikein ja se on jo paljon, kun vuoden on esimerkiksi sanonut maitoa " po" :ksi ja nyt tulee komeasti " maito" . En siis usko että tuo epäselvä puhuminen ja tavujen pois jättäminen on mistään rakenteellisesta viasta johtuvaa. Taitaa vain meillä ottaa enemmän aikaa kuin useimmilla muilla. Mutta nyt meillä siis riemutaan useasti päivässä (jokin sana tulee toistaessa oikein ja välillä jää jopa " päälle" eli korjaantuu tulevaan käyttöön) ja puhuu aina lauseilla mikä oli vielä vähän aikaa sitten harvinaista.

Teillä muilla jo ehkä kyllästyttää ainaiset kyselyt, mutta voin kertoa että odotan sitä kyselyikää kuin kuuta nousevaa. Vielä ei olla sillä tasolla.. Onneksi miehellä on ollut myöhäinen puheenkehitys, en ole alkanut syyttelemään itseäni varhaisesta tarhaan laitosta tms.. paitsi vähän. Toisaalta luulen että tarha mennyt mukavasti tästä puheongelmasta riippumatta, koska siellä olo, muut lapset ja hoitajat niin tuttuja. Ei ala kaveritkaan ihmettelemään kun ei poika osallistu kaikkiin juonileikkeihin. Toisin kun jos tarha olis alkanu puheiässä.



Justus vauva (3kk) on jatkanut enkelinä oloaan. Äiti on saanut rauhassa leikin lomassa treenauttaa esikoisen sanavarastoa.Vain iltaisin, kun Leo nukahtaa, vaatii vauva vähän enemmän seuraa ja leikitystä. Ehkä tuota päiväohjelmaa on tarpeeksi, kun tuijottaa Leon menoa ja kuuntelee meteliä..

Olen onnistunut myös saamaan Justuksen nukahtamaan aina itsekseen, mikä on iso helpotus, verrattuna Leon vauva-ajan tissitainnutuksiin ja silittelyihin. Aina sitä jotain viisastuu esikoisen jäljiltä. Vaikka varmasti tässä tulee vielä vauvan oppimisten myötä levottomuuksia näihin helppoihin nukutuksiin ja öihin. Mutta kaikki hyvin so far!



Anteeksi, en enää juuri muista pinosta lukeemaani, paitsi sen koira pph:lla kysymyksen. Uskon vilpittömästi, että täytyy olla turvattu hoitopaikka koirasta riippumatta. Mutta jos olet ihminen joka kaipaa kontrolloituja oloja ja jäät asiaa pohtimaan, ei varmaan kannata aiheuttaa itsellesi turhaa stressiä ja huolta. Niitä kun saa ihan ilman järjestelyjäkin näistä pienokaisista.. Mutta mikäs sen palkitsevampaa kuin niiden ongelmien ratkaiseminen!

Meillä ei mitään ihmeempiä.



Pääsiäisäidille ette ole ainoita joilla on puheen myöhään oppimista. Meillä Emilia on käynyt nyt tuolla puheterapiassa mutta vielä vain testailtu. Puhe on parantunut nyt kun on puolpäiväsesti ollut päiväkodissa. Kuitenkin syksyksi haetaan erityisryhmä paikkaa kun erityislastentarhan ope on sitä mieltä että tarvii. Isovelihän meillä on kehitysvammainen lievästi sekä adhd lapsi.



Mutta nyt pitää jatkaa hommia.

Eli yrittelen aktivoitua nyt välillä kirjoittelemaan.



Kalamamille rauhoittelisin että eiköhän perhepäivähoitajan koiran kanssa mene hyvin, sillä lapsiahan siellä hoidossa on varmaan ollut.



Nasulinalle tsemppiä ajomatkaan: Eiköhän se ole sama ajaako 1km vai 300km, ei se siitä kummemaksi muutu.



Pääsiäisäitille hyvä että puheen kehitykseen on kiinnitetty huomiota. Meillä odottelen puuttuvatko maaliskuisen kirjainpuutoksiin.



Meillä vietettiin perjantai vatsataudissa, mutta sunnuntaina kaikki lapset olivat jo kunnossa ja virpomassa. Hyvin meni, esikoinen oli maaliskuisen kanssa. Launtaina tosin peruuntui maaliskuisen kummien tulo synttäreille, siirtyi kolme viikkoa eteenpäin.



Pääsiäisen aloitan torstaina vapaalla ja pidän pikkutyttöjen synttärit kun isommat ovat koulussa ja eskarissa. Huomasin muuten että kaikki muut kutsutut ovat neljän lapsen äitejä ja lapset 3-4lapsia. Olen poikkeus, kun meillä on vain 3lasta!



Perjantaina sitten juhlitaan kaveri/naapuriperheen kanssa. Sunnuntaina on enoni 60v juhlat. Äitini tulee meille sunnuntaista maanantaihin ja juhlitaan samalla maaliskuisen syntymäpäiviä. Miehen pian 18v täyttävä poika tulee meille myöskin pääsiäiseksi, jotta pääsevät ajamista harjoittelemaan. Maanantaina näytti olevan sitten esikoisen jääkiekkoturnaus ja lauantaina treenit. -Joskohan tuohon väliin saisi mahdutettua vielä yhden kyläilyn:)



Eli nyt on aktiivista. Ihanaa. Tosin enemmän lapsilla on menoa, lähden kohta viemään keskimmäisen synttäreille ja esikoisella sen jälkeen lätkätreenit.



Isoin ilonaihe on viime aikoina anoppi, joka on etsinyt asuntoa tästä kaupungista missä asumme! Olisi ihana kun hän muuttaisi tänne. Oman talonsa on myynyt ja jäänyt osittain jo eläkkeelle, loppuvuodesta sitten kokonaan. Nyt odotellaan vaan keskiviikkoon tärppäisikö hänen yhdestä asunnosta jättämänsä tarjous... Matkaa tosin n.4km meiltä, minusta voisi asua lähempänäkin- vaikka samalla alueella.

Kyllä tuon ikäisten lasten kanssa on ihan erilaista kun pienempien/vauvan kanssa. Itse nautin eniten yli 2v:n kanssa kotona, silloin touhu on jo leppoisaa ja siitä oikeasti nauttii ja itsekin voi ottaa rennosti. Lisäksi päivisin voi tehdä kaikkea (paitsi ne tautiajat ja silloin kun minua riittävästi sieppasi kehitin kotona sisustuspuuhia), syksyllä voi kerhoilla, puistoilla, tehdä retkiä, kyläillä, käydä kaupassa yms. ilman vauvan aikataulua ja painavia vastalauseita...



Ja jos tiedät että se on tuo tietty rajallinen pätkä ei se tunnu ehkä niin loputtomaltakaan/pelottavalta.



Täytyy myöntää että vaikka nykyisin töissäkäyntikin on ihan piristävää, niin on myös väsyttävääkin. Kotona ollessa oli ihanaa tuo kiireetön aika ja pidemmät yöunet aamusta. Oli myös enemmän energiaa sopia tapaamisia ja keksiä spesiaalitouhuja. Lisäksi lasten äitikiintiö oli riittävän täysi ettei sitä erityisesti tarvinnut tankata tiettyinä aikoina ylenmäärin.



Ainoastaan tämän talven kurjat kelit eivät saaneet kaipaamaan kotiin päivisin, sillä muina talvina on ollut ihana käydä pulkkamäessä ja nauttia talvisäistä- tänä talvena se jäi välistä. Toivottavasti kesällä pääsee edes nauttimaan uimarantakeleistä, viime kesänä niitä ei ollut liikaa. -Kummasti säät vaikuttavat puuhiin ja viihtymiseen. Mutta niitähän ei voi tilata etukäteen sopivaksi.

Täällä ollaan Juuson kans kotosalla. Juuso rupesi eilen illalla oksentamaan ja nyt on sit lämpöö jonkun verran, joten tämä ja huominen menee kotona ollessa.



Yö meni mun osalta ihan pipariks, kun majoituin Juuson huoneen lattialle.Lisäx pyöritin oksennuspyykkiä yöllä ja laittelin kuivumaan, joten ei montaa tuntia unta ole plakkarissa. Yöllä ei enää oksentanut, mutta nukkui todella levottomasti.



Ja vielä harmittaa sekin, kun Juuso eilen oksensi sänkynsä sekä tapettiseinänsä niin että siihen jäi jälet, joten menee vaihtoon yhden liuskan verran. Juusoakin asia nyt aamulla harmitti ja sanoi " äiti, en minä enää koskaan oskua=oksenna." Selitin sit, ettei se hänen vikansa ole.



Pääsiäissuunnitelmia on sen verta (jos ei nyt tulla miehen kans kipeeksi) et pitkäperjantaina pidetään ystäville tuparit ja Juuso pääsee mummulaan yökylään. Lauantaina tulee miehen ystävä perheineen kylään. Muutenpa ei suunnitelmia ole. Maanantaina mun pitää alotella jo pikkusen lukemaan tenttiin, joka on torstaina.



Viikonlopun kylpyläreissu meni hyvin, vaikka Juuson piti sielläkin näyttää temppunsa.Onneksi siellä oli muitakin uhmislapsen vanhempia, jotka kyllä ymmärsi tilanteen. Mutta meidän vesipeto nautti mielettömästi polskimisesta! ja kävipä porealtaassakin.



Nyt toipilas kutsuu...



Suohomppeli81 ja Juuso

Suohomppelin Juusolle pikaista paranemista! Kurja tauti tuo oksutauti!



Me oltiin tänään MLL kerhossa ja kyllä meni pipariksi se reissu. mentiin sinne tosi paljon myöhässä kun pojat nukkui molemmat niin pitkään (mäkin heräsin vasta 8.45...) ja ehdittiin olla varmaan 15 min. siellä kun Henri kaatoi ison laatikollisen väriliituja eikä suostunut korjaamaan niitä. Sanoin monta kertaa et " korjaa ne" ja toinen totes uhmakkaana et " en halua" . Niin Henri sitten istui melkein tunnin niiden liitujen vieressä ja huusi kuin syötävä et ei halua korjata niitä. Hänellä ei ollut lupa liikkua ennen kuin ne on korjattu. Toiset lähti kotiin ja tämä vaan kiukutteli. Korjas sit lopulta ne!!! Meillä on siis pientä tahtojen taistelua.

Ohjaaja toi mulle jo sellasen esitteenkin, jossa lukee " opas uhmaikäisen vanhemmille" : )

No, ehkä poika oppi jotain ja ei ensi kerralla kaada niitä liituja.



Sit ku sain pojan kanssa sovittua, tappelin miehen kanssa. Hän ilmoitti, et menee torstaina veljensä kanssa telkkareita katsomaan. Sanoin, et ei ole kauhean kiva juttu kun mulla on torstaina jumppapäivä. Mies käy salilla ma, ke ja pe ja mulla on jumpat ti ja to. Ei olla muutenkaan koskaan yhtä iltaa koko perhe kotona ja sit hän meinaa taas et mä voin joustaa kun hän ei voi jättää omia treenejä väliin. Niinpä niin kun joskus olen joustanut niin sit tämä odottaa et mä joustan aina! Ei käy. Sanoin et mun on kans päästävä täältä kotoa johonkin tai muuten hajoan. Mies totes et pääsethän sä viikonloppuna. Joo, mene töihin, sehän onkin sama asia kuin menisin treenaamaan tai muuten viihteelle!!! Kuinka miehet voi olla tollasia vai onko se vaan toi mun äijä???



Tulipa taas vuodatettua kunnolla, anteeksi vain.



Tuulialla oli kans isot ratkaisut edessä. Jää ihmeessä kotiin jos tuntuu siltä. Sit kun lapset on yli 3v se on huomattavasti vaikeampaa. Musta tuntuu, et mä en enää kauaa jaksais kotona. Mulla alkaa työt 2.6 ja sitä ennen ajattelin jo tehdä muutaman päivän keikkaa.



No, ettei ihan valitusvirreksi mene niin kerron myös innoissani, et täällä meiän uudella asuinalueella on paljon kotiäitejä ja pienten lasten vanhempia. Olen nyt tutustunut porukoihin ja nähdään kerran viikossa jonkun luona kahvittelun merkeissä. Lapset tietty saa leikkiä yhdessä. Tosi kiva et on niin paljon samanikäisiä lapsia kun vanhassa paikassa oli vain yksi Henrin ikäinen poika (vuoden vanhempi) ja muut olikin kouluikäisiä. Ja sen yhden pojan kanssa heillä ei oikein synkannut kun puhuivat eri kieltäkin...



Kalamami, Henri ja Eeli (tänään 9 kk!!!)

Tuulia kyseli pääsiäissuunnitelmista. Olen töissä pe-ma joka päivä. Pe, la ja ma on iltavuorot ja su aamu. siinä se pääsiäinen kuluu rattoisasti. En voinut vastustaa töitä kun ajattelin tuplapalkkaa. Kotihoidontuella kun nää tulot ei päätä huimaa : )



Kalamami

Minäkin vihdoin kerkiän pinolle. Ollut taas alkuviikko niin haipakkaa, ettei paremmasta väliä. Huomisen olen etäpäivällä ja torstain jo vapaalla, joten kohta helpottaa...



Tänään onkin oikein ilon päivä, sillä minusta tuli toistamiseen täti!!! Pikkusiskoni sai esikoisensa tänään iltapäivällä. Tulokas on tyttö, eikä mikään pikkuinen, sillä syntymäpaino oli vähän reilut 4600 g... siinä oli siis punkemista ;-) Valokuvan jo sain, huomenna mennään katsomaan neitiä. Ihanaa, kun tulee lähipiiriin vauva, pääsee taas katsomaan läheltä, miten hän kasvaa ja kehittyy.



Pääsiäissuunnitelmat ovat sekalaiset: Torstaina lähden parin kaverin kanssa baariin (mies on Helsingissä, lapset menevät yökylään). Perjantaina lähden muksujen kanssa mökille (vanhempani ovat siellä, mies lähtee Tallinnan-risteilylle). Lauantaina kotiudumme koko porukka ja siivoamme&leivomme. Sunnuntaina vietetään Saanan 3-vuotissynttäreitä. Ja maanantaina levätään ;-) Lapset ovat jo huomisen kotona, joten heillä on ihan mukavan pitkä loma. Minun pitäisi tosiaan saada huomenna tehtyä vielä vähän töitä.



Tuulialle tsemppiä isojen päätösten kanssa. Kotiin jääminen kuulostaa kyllä hyvältä vaihtoehdolta. Ja kuten Insinööriäiti sanoi, isompien lasten kanssa on kuitenkin paljon helpompaa olla kotona kuin ihan pienten, joten luulen, että jaksaminen on paljon helpompaa.



Kalamamin hoitopaikkamietintöihin sanoisin myös samaa kuin Insinööriäiti, että eiköhän siellä ole kuitenkin ihan turvallista olla. Luulisin, että perhepäivähoidon ohjaajatkin kuitenkin tarkastavat, että paikka on turvallinen lapsille.



Olikohan muuta... Laitan, Tuulia, sulle s-postiin sen synnytyspäivän kertomuksen. Ihan hauskaa luettavaa. Ja täytyy sanoa, että tänään, kun kuulin aina välillä väliaikatietoja siskoni synnytyksen etenemisestä, oli kyllä niin elävästi mielessä kolmen vuoden takainen aika...



No niin. Nyt teen vielä hetkisen töitä, että saan huomenna sitten varmasti hommat pulkkaan ja voin olla torstain hyvällä omallatunnolla lomalla...



Mukavaa pääsiäistä kaikille!



Terhi & muksut

mä nautin kodin hiljaisuudesta, sillä mies lähti Kaisan kanssa loman viettoon maalle jo eilen. Eilen en tehnyt mitään! Ja se jos mikä on luksusta. Tänään saldona lähes sama kuin eilen, mitä nyt koneellisen jaksoin pyörittää pyykkiä. Tosin itsekkäistä syistä, lempipaitani kun oli pesussa.. Kävin myös kampaajalla ja olen todella tyytyväinen hiuksiini. Huomenna menen illalla syömään ystäväni kanssa. On kertakaikkiaan vapauttavaa, kun kerrankin ei tarvi murehtia kotiinkiirehtimistä.



Torstaina lähden maalle, josta kätevästi pääsiäisgallupiin. Perjantaina mökkeillään, lauantaina shoppaillaan ja leivotaan, sunnuntaina juhlitaan Kaisan synttäreitä ja maanantaina ajellaan taas kotiin. Siinä välissä nähdään ystäviä ja parannetaan siskon kanssa maailmaa punaviinin kera.



Eipä tässä siis ihmeempiä. Suurta suutani taas kadun, kun töissä tulee lauottua vähän turhan herkästi totuuksia. Ja puututtua asioihin, mitkä mulle ei edes kuuluis, vaan sen takia että periaatteesta ärsyttää. Itsensä kanssa sitä on vaan elettävä, tällainen mä olen. Itsehillintä riittää hetkeksi, mutta aina kuitenkin jossain vaiheessa pamahtaa. Vaikea tapaus :)



Kaisan kanssa meneillään mukava vaihe. Kun ollaan löydetty sellainen kultainen keskitie ja selkeät säännöt, niin meillä ei suurempia vaikeuksia ole. On siinä vain joutunut aikalailla itsetutkiskelua harrastamaan ja kerta kaikkiaan nöyrtymään tiettyjen asioiden kanssa. Mittasuhteet ne ratkaisee, mikä on tärkeää ja mikä ei. Kun koko aikaa ei vaan voi olla komentamassa ja määräilemässä.



Elämän suuria ratkaisuja on ilmassa, mutta eiköhän asiat asetu kevään kuluessa oikeille uomilleen. Olis vaan uskallettava heittäytyä, eikä sitten tarttua ensimmäiseen oljenkorteen (niin kuin viimeksi!). Mutta katsellaan rauhassa, hätiköidyistä ratkasuista kun ei ole tällä kertaa apua.



Mukavaa pääsiäisen odotusta ja itse pääsiäistä!

kua ja Kaisa

ettei pidempää viestiä kerkiä.



TEL;suurkiitos!! Voi, että siellä oli paljon sellasia nimiä, jotka oli jäänyt unholaan. Kiva oli seurata näin kolmen vuoden talaa tein tyttären tuloa maailmaan. =) Mites tämän viikon pudotus? Mie kartoin taas vaakaa..pahamieli vaan tulee. Liikkuminen tuon selän takia ihan pannassa.



Jospa pääsiäisenä sitten paremmalla ajalla. Huomenna tiukka työpäivä vielä. Meillä muuten jyllää siellä oksutauti. Sormet ja varpaat ristissä, ettei kantaudu meille.



Tuulia