Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletko mielummin ahdistunut,masentunut,skitsofrenkko kuin vakavasti fyysisesti sairas?

Vierailija
16.03.2008 |

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
16.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei syöpää sairastavalle, tai diabeetikolle, tai sydänvikaiselle sanota, että kyllä se siitä kun otat itseäsi niskasta kiinni. Ja ennen kaikkea, noita sairauksista ei oleteta ihmisen olevan hiljaa! Jos joku joutuu esim. ohitusleikkaukseen sairaalaan, ei oleteta että hän ei ikinä kerro siitä kenellekään. Sen sijaan kun on ollut psykiatrisessa sairaalassa ja alkaa kertoa siitä jollekin tuttavalle, jonka kanssa on tutustunut paremmin ja tuntuu että voi luottaa häneen ja ystävystyisi mielellään, tulee vastaukseksi järjestään " ei tuommoisia kannata muistella" ja " ei noista kannata ihmisten kuullen puhua" . Kaiken lisäksi jos ihminen kuolee sanotaan nyt vaikka keuhkosyöpään, ei sitä pidetä mitenkään häpeällisenä tai salattavana asiana. Hänen omaisensa saavat myötätuntoa ja osanottoa. Jos taas vaikka kymmenen vuotta masennusta sairastanut tai skitsofreenikko tekee itsemurhan, oletetaan että läheiset ovat jotenkin syyllisiä siihen tai että koko suku on täysin hullua. Puhun tätä kokemuksesta. Voisin kuvitella että AIDS olisi sellainen fyysinen sairaus johon liittyisi tällainen taakka kuin psyykkiseen sairauteen. Kyllä, ottaisin mieluummin syövän. Siihen jos kuolisi, eivät lapsetkaan syyttäisi itseään - heidän ei oletettaisi syyttävän. Ja siihen saisi kuolla kunniakkaasti. Kukaan ei tuomitsisi.



Tämä elämä on ihan hirveää.

Vierailija
2/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ahdistuksen ja masennuksen pystyy kanavoimaan luovuuteen kun oppii elämään sairautensa kanssa ja arvostamaan fyysistä terveyttään. fyysisesti vakavaa sairautta en koskaan toivoisi itselleni, koska sen mukana tulee vielä lisäksi ahdistus ja masennus sekä kuolemanpelko, jos on tullakseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, minäkin olen siinä mielessä kiitollinen sairaudestani, että kirjoittajana olen kehittynyt valtavasti purkaessani tätä p*skaa runomuotoon. Mutta jos pitäisi vaihtaa tämä " taiteellisuus" terveyteen, en hetkeäkään epäröisi.



Kasvaimen voi edes joskus poistaa leikkauksella, sitä voidaan hallita sädehoidoilla. Minä en pääse tästä sairaudesta ikinä, lapseni tulevat aina elämään sen varjossa, kuten minäkin olen elänyt koko elämäni. Minä vain en suostu häpeämään sitä, vaikka ympäristö kovasti yrittää siihen muottiin, hiljaiseksi kärsijäksi minua puristaa.



En kestäisi tätä elämää, jollen näkisi sairaudelleni jotain suurempaa merkitystä. Ja se on se, että mulla on rohkeutta toimia kaikkien psyykkisesti sairaiden suuna, kasvoina, henkilöitymänä. Puhua asiasta. Ja minut yritetään vaieta kuoliaaksi. Joskus tekisi mieli kirota.

Vierailija
4/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en varsinaisesti pelkää kuolemaa johtuen masennuksesta, itse asiassa haaveilen kuolemasta joskus. tiedän kuitenkin, että jos sairastuisin fyysisesti vakavasti iskisi kaiken lopullisuus niin voimakkaasti, etten sitä kestäisi. olen sen jo tavallaan läpikäynyt ja olen hyvin hyvin kiitollinen siitä, että olen terve, vaikken mieleltäni. olen oppinut näkemään sairauteni positiivisena asiana, joka tekee minusta sen mitä olen. 7

Vierailija
5/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jne? Entä oletko kokenut olevasi vaaraksi muille? Itse voisin vastata myös tuohon viimeiseen myöntävästi, ja se on kaikista pahinta: että joskus on ollut niin sairas että olisi saattanut tappaa oman perheensä. Ihan oikeasti. En nykyään, en tietenkään, ja silloinkin tajusin itse tarvitsevani laitoshoitoa. Mutta kuitenkin. Se tässä kaikessa on ehkä pahinta - että saattaa olla vaaraksi ympäristölleen, toisin kuin syöpää sairastava tai muuten fyysisesti sairas (ellei oteta taas esimerkiksi sitä AIDSia, jota kenties on tartuttanut tietämättään tai voi esim. onnettomuustilanteessa huonolla tuurilla tartuttaa, tai muita vakavia tartuntatauteja, joita onneksi Suomessa on nykyään kovin vähän). Mutta siis se pelko, että kenties jonakin päivänä voisi ajautua taas siihen kuntoon, että on vaaraksi muille... Se on hirvittävää. Varsinkin kun jatkuvasti mediasta lukee tapauksia, joista ajattelee: tuo olisin saattanut olla minä.

Vierailija
6/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että jos nyt annettaisiin mahdollisuus valita, kuolenko tänään vai jatkanko elämääni, valitsisin kuoleman. T. 10 ja 8 ja mitä kaikkea muuta... 2 ainakin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vaihtaisin ihan heti sairauteni ahdistukseen tai masennukseen mutta skitsoksie n rupeaisi ikinä



masennus on helppo nykyään hoitaa lääkkeillä ja terapialla



ja kuvitteletteko ettei vakava elämää rajoittava fyysinen sairaus aiheuta masennusta

kun on ahdistusta masennusta ja kaikki nää fyysiset vaivat ja rajoitteet niin se se mielestäni on jo liikaa yhdelle

Vierailija
8/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

masennus on helppo nykyään hoitaa lääkkeillä ja terapialla

Tämä on yksi niistä yleisistä harhaluuloista. Mutta kun EI ole totta. Ei läheskään aina. Masennus voi kroonistua, etenkin jos sitä ei heti alkuun tunnisteta eikä siis osata ruveta hoitamaan. Lääkkeillä sitä voidaan hallita jonkin verran, kuten mm. verenpainetautia tai diabetestä, mutta ei läheskään aina parantaa! Juuri tämä on lohduttominta: kun paranemisennuste on jotain ihan olematonta. Vaikka on tehokas lääkitys, vaikka on säännöllinen terapia. Mutta näin puhuvat ne, jotka eivät totuudesta tiedä. Voi olla vuosienkin hyviä jaksoja, mutta kun tapahtuu jotain, vaikka aivan olemattoman pientäkin tavallisen ihmisen mittakaavassa, vaikkapa auto menee rikki tai lapsen päivähoitopaikka muuttuu; kun tapahtuu jotain, mikä murtaa totutun, elämän kasassa pitävän rutiinin, masentunut uupuu helposti, ja siitä toipuminen vie viikkoja, kuukausia, jopa VUOSIA. Puhumattakaan suuremmista elämänmuutoksista: paikkakunnanvaihdoksista, lasten syntymistä, vanhempien kuolemista. Ne keikuttavat venettä niin, että tilanne voi käydä hengenvaaralliseksi sekä masentuneelle itselleen, että jopa läheisille ihmisille. Se juuri, että koko ajan elää veitsenterällä, joka askel täytyy harkita, sairauden uhka rajoittaa elämää aivan käsittämättömän paljon - se on niin raskasta, se tekee elämästä niin vaikeaa että usein miettii, mikä järki koko elämässä on, kuinka paljon helpommalla pääsisi kun kiipeäisi katolle ja hyppäisi. Ja sitten ne hirvittävät itsesyytökset: näin sairastutan lapsenikin, läheiseni kärsivät siksi että minä olen näin kelvoton. Tätä eivät ihmiset ymmärrä. Harvoin nimittäin puhutaan kroonistuneesta masennuksesta, vaikka sitäkin on niin paljon. Kertakaikkiaan, munkaan ei ole mitään järkeä edes ikinä hakea töitä, koska en yksinkertaisesti töissä pärjää niin kauan kuin mulla on lapsia. Ja joka päivä saa pelätä, milloin voimat loppuvat ja uuvun niin että lapset viedään. Sekään ei ole kaukana ollut.

Mutta turha tätä on selittää. Sanotaan vain että kyllä se siitä, älä murehdi turhia, ota itseäsi niskasta kiinni. Mutta kun se ote ei pidä, käsi ei taivu niskaan asti, ja ennen kaikkea; kun ne murheet eivät ole turhia, vaan jokapäiväistä elämää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska sille on jokin oikeasti näkyvä syy, eli se vakava sairaus. En oikeastikaan väheksy vaikeita fyysisiä sairauksia, ne ovat rankkoja juttuja, mutta ne hyväksytään tässä yhteiskunnassa - psyykkisiä sairauksia ei edelleenkään.

Vierailija
10/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myös minä olen tässä sairaudessa katkera ainoastaan siitä miten ihmiset siihen suhtautuvat. Että sen lisäksi että elämä on säännöllisesti yhtä helvettiä, pitää vielä salailla ja hävetä. Kun jossain muussa vakavassa sairaudessa saa ihan eri lailla ihmisiltä TUKEA eikä karsastamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä.

Vierailija
12/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

*Vakava masennus (krooninen)

*Yleinen ahdistuneisuushäiriö

*Keskivaikea paniikkihäiriö

*Persoonallisuushäiriö rajatila

*Dystymia

*Skitsoaffektiivinen häiriö



Lisäksi itsetuhoisuutta, väkivaltaisuutta ja valtava halu kuolla. Kuolemaa en pelkää tippaakaan, mutta älysin vähän aikaa sitten että elämää taas pelkään kuollakseni (heh)...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
17.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

masentunut, joskus ollut laitoshoidossa psykoosin vuoksi, ja vakavasti fyysisesti sairas. virustauti joka tarttuu verikontaktissa