Lapsilla vaari hukassa,mitä tekisitte..

jos löytyisi puhelinnumero jne ja soittaisin ja menisin yhdessä käymään lapsen kanssa.

Vähän vaikeaa,kun ei tiedetä nimeä ei mitään ..esim missä päin asuu..



Ap

ja pitäis se selvitä jos tyttö kerran kuuluu sukuun

selvittäminen saattaa maksaa jonkin verran

kirkonkirjat ovat julkisia 1960-luvulle saakka mutta siitä eteenpäin on hankala saada tietoja ellei ole sukua tai syytä miksi selvittää sukua



Eli jos ex-miehesi äiti on ollut naimisissa niin sitten selvitys on helppo. JOs taas isästä ei ole mainintaa niin sitten homma on hankala.

Ei ole naimisissa olleet. Isyystunnustuksen on kuulemma tehnyt ja elarit maksanut niin kauan kun exäni oli 18v (luonnollisestikin).



Ap

kyllä ne siellä neuvovat. Mutta mene tyttären mukaan sillä sinä et varmaan tietoa saa mutta tyttäresi kylläkin.

Tämän asian moraalista puolta olen paljon miettinyt. Että teenkö väärin exääni kohtaan, jos alamme kaivamaan asiaa. Toisaalta mielestäni lapsilla olisi oikeus tuntea sukulaisensa ja en ihmettele, vaikka vaari olisi tästä mielissäänkin. Hän oli yrittänyt aikoinaan saada yhteyttä exääni ,joka kuitenkin kielsi ottamasta yhteyttä.. Toki voi käydä niinkin, että vaari ei välitäkään pätkääkään ja se taas voisi musertaa tytön.

exä tekee omat päätöksensä, tyttö omansa

sillä sitten enää on jos vaikka vetää herneen nenään. Toivottavasti lapsi osaa pitää suunsa kiinni ettei juorua isälleen

Itse olin 11-vuotias, kun sain " uuden" serkun, joka oli tuolloin 13-vuotias. Eli tuo 13-vuotias halusi tutustua isänsä sukuun, johon aiemmin ei ollut mitään yhteyksiä. Ilmeisesti ei siis isäänkään ollut yhteyksiä. Nimi oli tietysti 13-v:n äidillä tiedossa ja ensin ottivat yhteyttä isään, sitten meidän isovanhempiin ja lopulta tavattiin meidät serkuksetkin. Ensin 13v oli kirjeenvaihdossa isovanhempiensa ja meidän serkkujen kanssa. Kirjeenvaihto oli tuolloin 90-luvun alussa vielä yleistä ilman näitä tietokoneita. Tyttö otettiin heti meidän sukuun mukaan. Meidänkään suku ei ole mikään kauhean iso, serkkuja yht. 7. Mutta tärkeä asia oli varmasti tuolle 13-vuotiaalle, kun hänen äidin puolen suvusta ketään ei ollut oman ikäisiä, vaan aikuisia ja vanhoja ihmisiä.

Tuon 13v:n äiti ei ole millään lailla taas halunnut tutustua meidän sukuun. Tavannut olen kyllä pari kertaa, mutta välit ovat hyvin kaukaiset, emmehän tunne toisiamme.

Minusta hänellä on oikeus tietää isoisänsä, eikä sinulla ole oikeutta (eikä isälläänkään) sitä kieltää. Varmistaisin kuitenkin ensin, että tietää mitä on tekemässä, ja että lopputulos voi olla aivan jotain muuta kuin odottaa.

Jos lapsesi on vasta 12, ehdottaisin hänelle, että odottaa pari vuotta, mutta jos on jo 15, niin uskon että ymmärtää, mitä on tekemässä.

Jos isoisä kerran on koittanut ottaa exääsi yhteyttä, niin uskon että haluaisi tavata lapsenlapsensa.

Jos et exän kanssa ole tekemisissä muutenkaan, niin en tätäkään ottaisi puheeksi. Sanoisin myös lapselle, ettei välttämättä kannata kertoa isälle asiasta ainakaan vielä tässä vaiheessa.



Kirkonkirjoista tosiaan asia selviää helpostikin, eikä se niin kovin kallistakaan ole. En tiedä, miten kirkko suhtautuu siihen, että alle 15-vuotias asiapapereita kyselee. Sinullahan niihin ei ole oikeutta kajota, koska ette ole naimisissa. Äitini on tehnyt sukututkimusta, ja on päässyt kyllä kaikki mahdolliset tonkimaan. Sukututkimuksen varjolla voisitte asiaa udella, ei välttämättä kannata kertoa oikeaa syytä!

käykää varovasti katselemassa paikkoja etukäteen ja tutkimassa minkälainen hän on. Älkää menkö suinpäin juttusille tai soittelemaan.

Miehen isä on ollut kuvioista poissa vuosia, eivät ole pitäneet yhteyttä puolin eikä toisin.

Nyt meillä lapsia, tosin pieniä vielä, niin haluaisin heidän tutustuvan ukkiinsa. Mieskään ei ole sitä vastaan, mutta ei kauhean innostunutkaan.

Isäni on kuollut, joten lapsilla ei ole ollut ukkia ollenkaan. Mummot ovat välinpitämättömiä :(