Olen kyllästynyt ystäväni jatkuvaan valitukseen.

Oli mikä tilanne hyvänsä niin aina on muka joku asia huonosti. Ihmetteli kovasti kun minä toista odottaessani sanoin ettei tästä toisesta raskaudesta nauti yhtään, ei uskonu minua. No sit kun alkoi itse odottaa toista niin se odotus olikin ihan hirveetä, mikään ei ollu hyvin, joka asiasta piti valittaa. Ei uskonu mua kun sanoin miten rankkaa on kahden pienen kanssa, no senkin oppi hän sitten oikein kantapään kautta. Syö nykyään masennuslääkkeitä kun elämä on niiiiin vaikeeta.

Nuo nyt on vaan pieniä esimerkkejä kaiken muun valituksen lisäksi. Mä olen ihan lopen kyllästynyt olemaan tukena kun tuntuu ettei siitä ole mitään apua, teit niin tai näin niin aina väärinpäin.