Anoppi yökkäilee minun ruuilleni :(
Olen asunut pitkän aikaa virossa ja kun tulin suomeen tapasin mieheni. Ollaan oltu yhdessä nyt 7 vuotta ja joka kerta kun anoppi tulee meille kylään ja näkee minun syövän jotain " ei suomalaista" niin hän alkaa nyrpistellä naamaansa ja kysyy nyrpeällä äänellä " mitäää tuooo ooon..." ja taas vääntelee naapaansa. Saattaa sanoa, myös hyi, yök...
Minut on opetettu, että kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta sitä ei tarvitse ääneen sanoa.
En minä edes tyrkytä noita omia syömisiä anopille, se tulee vaan viereen mulkoilemaan. Joskus kysyn haluaako hänkin maistaa, mutta hän alkaa vain yökkäillä.
Inhottavaa!
Kommentit (7)
Ei ole sinun vikasi jos anoppisi on lapsellinen ja vailla käytöstapoja.
Hän tuli aina kovaan ääneen arvostelemaan kaikkea, mitä mä syön. Hänen mielestään nimittäin mikään muu ruoka paitsi maito, peruna, liha ja kala ovat melkein epäterveellisiä.
Hän on lapista, minä Helsingistä. Ex-anoppi ei myöskään uskaltanut juoda Ingmannin maitoa, koska " se on ruotsalaista" . Ei olisi uskonut, että hänkin tosiaan siis asuu vain 30km Ruotsin rajasta. Mutta ehkä hänen mielestään sitten suomenruotsalainen on jotain aivan äärettömän saastaista ja epämiellyttävää.
dementiasta, jossa spontaanius lisääntyy ja kontrolli vähenee ja ihminen voi alkaa käyttäytyä juuri noin lapsekkaasti yllättäen. Joskus muistin heikkenemistä ei tutuissa ympyröissä huomaa kovinkaan äkkiä, vaan ensimerkit ovat juuri käytöksen muutoksia, kun säätelymekanismit heikkenevät. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi kiroilun aloittaminen, jos ennen ei ole pahemmin kiroillut, härskit jutut yms. joten miksi ei myös ruoalle yökkäily. Samantapaisesta käytös- ja sopivaisuustapojen rapautumisestahan siinäkin on kyse.
Tai sitten anoppisi ei vain ole ikinä saavuttanutkaan normaalia aikuisen itsekontrollia.
En tiedä onko vika sitten minussa, ruuassa vai molemmissa :)
onpas fiksu anoppi, vähän kuin meillä, lopetti yökkäilyn, kun sanoin, ettei tarvitse lasten aikana yökkäillä.
Kyllä meitä on joka lähtöön, ei voi muuta sanoa.