Lue keskustelun säännöt.
Jos perheessä on vain yksi lapsi
27.11.2008 |
Miksi aina kuulee kommentteja,että milloin niitä sisaruksia nyt tulee ja täytyyhän lapsella olla seuraa jne. Minulla on ollut aina ajatuksena, että vain yksi lapsi, en usko että se tekee minusta itsekästä tai huonompaa äitiä!
Kommentit (49)
mielelläni hoidan samalla 2 v serkkua vaikka aamupäivän, jotta siskoni saa nukkua. Ei se sen kummempaa ole, onhan isompaa lasta helpompi hoitaa kuin vauvaa minun mielestäni. En tiedä sitten, jos lapsi olisi ventovieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä se kyllä mielestäni näy mitenkään hänen käytöksessään. On todella huomaavainen muita kohtaan ja jotenkin reilu. Mulla on ollut ennen hänen tapaamistaan sellainen käsitys, että ainoat lapset olisivat jotenkin itsekkäämpiä kuin sisarusten kanssa kasvaneet. Olen joutunut todellakin tarkistamaan näkökantojani. Ihan hyviä, suorastaan loistavia, ihmisiä ainoista lapsistakin voi kasvaa.
Odotan esikoistani, enkä vielä ole päättänyt, minkälaisen perhekoon haluan eikä miehenikään ole vielä asiaa päättänyt. Voi olla, että yksikin riittää, tai jos lapsen kanssa menee mukavasti, hän saa joskus sisaruksenkin.
eikä lisää tule. Mä en oikein ymmärrä sitä, kun kehoitetaan tekemään esikoiselle sisaruksia. Miltäköhän niistä sisaruksista tuntuisi, jos he tietäisivät, että heidät on tehty esikon kavereiksi? Ei sillä periaatteella voi mun mielestä tehdä lapsia, että ensimmäisellä olis sitten kaveri. Kyllä sen täytyy olla ihan vilpitön halu kasvattaa monta lasta tasavertaisesti, jokainen omana yksilönään ja jokainen yhtä tärkeänä.
Mä en usko, että jaksaisin toista lasta. Nyt kun ainokainen lähenee neljää vuotta, ei jaksaisi aloittaa enää kaikkea alusta uudelleen. Sitä tulee mukavuudenhaluiseksi. Mulla on kaksi sisarusta, molemmat yli 10 vuotta vanhempia, joten olin käytännössä ainokainen. Eikä mulla ole kauheasti heistä iloa ollut. Ja kun joku mietti sitä, että mitä sitten, kun vanhemmat vanhenee. Vaikka meitä on kolme lasta, ei meistä kukaan olisi valmis ottamaan vanhempiamme luokseen asumaan. Varmasti käydään kyllä kotona auttamassa, mutta vanhempamme ovat itsekin sanoneet, että hoitokotiin vaan eikä muiden riesaksi. Ja kun vanhempano kuolevat uskon, että miehestäni ja lapsestani on mulle enemmän tukea kuin sisaruksistani.
voi tehdä sen yhteenvedon, että
* sisarukset olisivat kuitenkin vain vihoissaan keskenään, joten parempi ettei niitä ole
* ainoasta lapsesta tulee fiksumpi ja tasapainoisempi
* ainoille lapsille ei tulisi mieleenkään kaivata sisarusta
Ihannevaltionne on siis Kiina. Voi kun kaikki olisivat niin valistuneita, että hankkisivat vain sen yhden lapsen. Perintöriidat katoaisivat tuomioistuimista, ja suuren osan psykologeja voisi lomauttaa, kun sisaruskateus ei enää kalvaisi kenenkään sisintä. Kamala kamala sisaruus.
voi tehdä sen yhteenvedon, että
* sisarukset olisivat kuitenkin vain vihoissaan keskenään, joten parempi ettei niitä ole
* ainoasta lapsesta tulee fiksumpi ja tasapainoisempi
* ainoille lapsille ei tulisi mieleenkään kaivata sisarusta
Ihannevaltionne on siis Kiina. Voi kun kaikki olisivat niin valistuneita, että hankkisivat vain sen yhden lapsen. Perintöriidat katoaisivat tuomioistuimista, ja suuren osan psykologeja voisi lomauttaa, kun sisaruskateus ei enää kalvaisi kenenkään sisintä. Kamala kamala sisaruus.
Täällä on ollut mielipiteitä laidasta laitaan ja monet todenneet että jokainen tehkööt miten haluaa! -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi tehdä sen yhteenvedon, että
* sisarukset olisivat kuitenkin vain vihoissaan keskenään, joten parempi ettei niitä ole
* ainoasta lapsesta tulee fiksumpi ja tasapainoisempi
* ainoille lapsille ei tulisi mieleenkään kaivata sisarusta
Ihannevaltionne on siis Kiina. Voi kun kaikki olisivat niin valistuneita, että hankkisivat vain sen yhden lapsen. Perintöriidat katoaisivat tuomioistuimista, ja suuren osan psykologeja voisi lomauttaa, kun sisaruskateus ei enää kalvaisi kenenkään sisintä. Kamala kamala sisaruus.
voi tehdä sen yhteenvedon, että
* sisarukset olisivat kuitenkin vain vihoissaan keskenään, joten parempi ettei niitä ole
* ainoasta lapsesta tulee fiksumpi ja tasapainoisempi
* ainoille lapsille ei tulisi mieleenkään kaivata sisarusta
Ihannevaltionne on siis Kiina. Voi kun kaikki olisivat niin valistuneita, että hankkisivat vain sen yhden lapsen. Perintöriidat katoaisivat tuomioistuimista, ja suuren osan psykologeja voisi lomauttaa, kun sisaruskateus ei enää kalvaisi kenenkään sisintä. Kamala kamala sisaruus.
Taitaa kirjoittaja olla suurperheellinen joka paheksuu niitä jotka valitsee vain yhden lapsen? Minusta on ihanaa kun on suurperheitä, itse olen varttunut sellaisessa, mutta minulle riittää yksi lapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietittiin esikoisen jälkeen miehen kanssa, että josko tämä tyttö jäisi ainoaksi eli ei heti ainakaan oltu valmiita toiseen. No sitten ajan myötä päädyimme toiseen lapseen, ja ikäeroksi tuli 4 vuotta. Pojan syntymän jälkeen sukulaiset olivat jokseenkin helpottuneita, kun meille tulikin yksi lapsi lisää. Siis olivat olleet huolissaan, etteikö lisää tule (olivat siis miettineet, etteikö saada lisää lapsia, vai eikö todellakaan aiota niitä lisää).
No tämä toinen lapsi ei kyllä tunnu riittävän sukulaisille, odottavat jo kolmatta (sitä kyllä saavat odottaa kauan:) Eivät usko, että nämä kaksi todennäköisesti riittävät meille. Tämän selittänee varmaan se, että itselläni on kaksi sisarusta ja miehellä kolme ja ½ (joista ainoastaan yhden kanssa läheisissä väleillä, muita ei juurikaan tapaa).
Mutta siis minusta on jokaisen perheen oma asia kuinka monta lasta on. Joskus on ihana seurata noita perheen ainokaisia (niissä on jotain, mitä ehkä itse keskimmäisenä lapsena olen jäänyt paitsi) ja toisaalta minusta suurperheetkin ovat valloittavia. Meidän perhe taitaa edustaa standardimallia.
Taitaa kirjoittaja olla suurperheellinen joka paheksuu niitä jotka valitsee vain yhden lapsen? Minusta on ihanaa kun on suurperheitä, itse olen varttunut sellaisessa, mutta minulle riittää yksi lapsi!
Huvittaa vain nämä kirjoittajat joilla ei ole sisaruksia tai joilla on vain yksi lapsi, joidenka mielestä sisarus olisi kuin pahanlaatuinen kasvain. Perhe, suku, sisaruus on suurin rikkaus maailmassa. Onhan se inhimillistä että veljen tai siskon puutetta koitetaan kompensoimalla demonisoimalla koko ajatus.
Minulla on sisko ja veli, ja he ovat minulle kaikki kaikessa. Kukaan, ei vanhempani, ystäväni tai mieheni ymmärrä minua kuten he. Meillä on kaksi lasta (enempää ei tule), ja he ovat äärettömän tärkeitä toisilleen.
T. 43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen siis myös ainoa, ja asia ei koskaan ole ollut ongelma (ainoa ongelma on ehkä ollut muiden suhtautuminen asiaan kun olin lapsi: ihmettelyt, kun en olekaan itsekäs niin kuin ainoat lapset "aina" ovat ja aikuisten kyselyt että eikö ole kivaa kun ei ole sisaruksia niin ei tarvitse tapella kenenkään kanssa).
Olen aina viihtynyt todella hyvin yksin ja lapsuudesta muistan että usein kun oli leikkinyt muiden lasten kanssa monta tuntia niin kaipasi jo omaan rauhaan. Olen luonteeltani rauhallinen, kärsivällinen, itsenäinen... huonona puolena tosiaan liika kiltteys, en osaa pitää puoliani niin kuin sisarusten kanssa kasvaneet. Ja tuon vanhempien liian takertumisen voisi ehkä myös laskea huonoksi puoleksi!
Itselläni ei ole lapsia vielä, toivottavasti pian on. Kahta tai useampaa pienellä ikäerolla en missään nimessä halua, sitä rumbaa on saanut seurata tarpeeksi tuttavaperheissä. Kaksi lasta ehkä kuitenkin haluaisin, mutta vähintään 5v ikäerolla... mutta turha kai tätä on etukäteen edes pohtia, eihän sitä tiedä saako yhtään lasta.
Itselleni myös serkut läheisiä, joten se vähän surettaa itseänikin kun omat lapseni eivät voi saada serkkuja... ja muutenkin heillä tulee olemaan pieni suku kun mieskin on ainokainen. Toisaalta, pikkuserkkuja tulee olemaan paljon :D
Meillä on kaksi lasta, jotenkin se vain tuntui "oikealta" määrältä meidän perheeseen. Mutta jos esikoistani ajattelen, niin hän olisi varmasti mitä onnellisin pikkupoika, jollei hänellä olisi sitä alati kiusaavaa ja härnäävää pikkusiskoa, joka on koko ajan sotkemassa hänen elämäänsä. Ja helpommalla me vanhemmat juuri nyt pääsisimme, jos kotona olisi vain yksi jälkikasvu. Mutta silti, minusta sisaruus on rikkaus - kaikesta siitä riitelemisestä ja tappelemisesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on"vain"yksi lapsi ja hyvä näin. Kyllä se lapsi saa sitä seuraa vanhemmilta ja ystäviltä sekä sukulaislapsista. Jos vanhemmat ei tahdo kun yhden lapsen niin miksi pitäisi enempää tehdä?
Mulle monet sanoneet, että jos on vaan yksi lapsi niin lapsesta tulee iha hemmoteltu. Oon kyllä miettiny et miten ihmeessä tässä rahatilanteessa olis varaa hemmotella ketään! =)
ainoa lapsi ja sen takia huonostikäyttäytyvä (tuttavien lapsi). Jos taas on rauhallinen niinkuin meidän lapsi, niin sitten se on liian rauhallinen sen takia että on ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että haluan saman antaa myös lapsilleni.
Myös kun katselee tuon 3- ja 5-vuotiaan yhteisiä leikkejä, niin ajattelee, että kyllä se ainokainen olisi pakosti jollakin tapaa "yksinäinen". Tuskin kellään nyt kuitenkaan vieraita on päivittäin.
Mutta sinä teet omat, teidän perheelle sopivat ratkaisut.
ja itsellänikin on sisaruksia jotka ovat nyt vanhemmalla iällä todella tärkeitä, mutta lapsena ei kyllä tultu yhtään toimeen..
Tiedän myös perheitä jossa sisarukset vaan riitelee aikuisiälläkin koko ajan eikä ole kunnolla väleissä. Eli ei aina tarkota että sisaruksista on tukea ja turvaa läpi elämän. Ei mielestäni yksi lapsi ole yhtään huono asia.
täytyy vaan laittaa korvat kiinni muiden kommenteille ja miettiä mikä sopii TEIDÄN perheelle. Itselleni on aina ollut itsestään selvää, että haluan ison perheen, mutta se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi kaikille.
Meillä on 3 lasta ja se tuntuu olevan monien mielestä liikaa, saati sitten kun ollaan suunniteltu vielä neljättä niin sehän tekee meistä ihan seinähulluja.
2 niitä pitää olla, tyttö ja poika niin sitten kaikki on tyytyväisiä.
että joku lääkäri oli töksäyttänyt että sisko tai veli on paras lahja mitä voi lapselleen antaa..... Ei se kyllä ihan niin ole!
itselläni on kolme sisarusta ja mielelläni soisin niitä omallekin lapselle, mutta lisää en voi saada oman sairauteni vuoksi. Ihan kurkkua kuristaa kun tyttö yksin leikkii ja mietin mistä hän jää paitsi kun ei ole sisaruksia. Koetetaan kompensoida sitä s.e. että olemme päivittäin jossain missä myös muita lapsia, leikkipuisto, kyläillään tuttujen luona, muskarit jne. Että kyllä, näemme muita lapsia päivittäin. Toivon todella että lapseni kasvaessaan saisi ihania ystäviä jotka hänellä säilyisivät läpi elämän.
Meillä on 3 lasta ja se tuntuu olevan monien mielestä liikaa, saati sitten kun ollaan suunniteltu vielä neljättä niin sehän tekee meistä ihan seinähulluja.
2 niitä pitää olla, tyttö ja poika niin sitten kaikki on tyytyväisiä.
olisi saanut kaksoset toisella kertaa, tai kolmoset ensimmäisellä kerralla...? Olisitko antanut yhden lapsista sitten adoptoitavaksi kun en olisi jaksanut sitä yhtä ylimääräistä hoitaa....???