Voi kun olin onnellinen ennen lapsia

JOs en olisi lasta saanut, olisin varmaan nyt ihan spurgunisti. Siihen suuntaan olivat asiat menossa.

Paitsi ei kaksosia. Kaks lasta muuten vaan :) Millonkohan alkaa helpottamaan? Mulla vanhempi jo kuus vuotta...

lähteä keskellä yötä vaikka kävelylle, yhtäkkiä illastamaan ravintolaan, harrastamaan kaikkea mahdollista jne.



mutta silti en lapsiani vaihtaisi mihinkään maailmassa ja kyllähän ne joskus kasvaa, niin jää itsellekin taas aikaa..:)

No en minäkään lapsia vaihtaisi mutta jos saisin valita uusiksi niin en niitä tekisikään

mutta ymmärrän kyllä niitäkin, jotka valitsevat lapsettomuuden. . =)

Ja vielä onnellisempi olen nykyään, kun saan seurata lasteni kasvua.

Vuosi-pari sitten ehkä mutta nyt kaikki jo niin ihanaa ja helppoa kun lapset kohta kolme ja viis vuotta. Ja hauskaa, meillä ainakin on kotona tosi kivaa nykyisin!!!

En osaa kuvitella miten ankeaa elämä olisikaan ilman lapsia. Esikoisen syntymän jälkeen kyllä tunsin toisin vuoden-parin verran, joten aikansa se otti mullakin...

niin oisin tehnyt lapset vasta kymmenen vuotta myöhemmin ja nauttinut hiukan pitempään nuoruudesta ja vapaudesta. Tukiverkosto puuttuu ja kaikki sukulaiset satojen jopa tuhansien kilometrien päässä meistä ja ei apua saa keltään tai lapsille joskus hoitajaa tms. Raskasta se välillä on. Helpottas jos pystys edes yhdessä harrastuksessa kerran viikossa käymään, mutta tää on tätä 24h/vrk lasten kanssa olemista..

En koskaan voisi ajatella että olisin onnellisempi ilman lapsia ja toivoa ettei heitä olisikaan. Lapset ovat haasteellisia, aikaa vieviä ja kuluttavia, mutta mielestäni on jotain pahasti vialla jos ei osaa olla onnellinen tilanteesta jonka on itse valinnut. Miehen kanssa ollaan monesti mietitty mitä ihmettä sitä tehtäisiin ja mistä ihmeestä elämämme koostuisi jollei olisi noita rakkaitakin rakkaampia kakruja!

Tosi asiassa olen paljon onnellisempi nyt kuin ennen. Nyt on vain niin raskasta välillä, että tekisi vain mieli nukkua niin kuin nuorempana. Muistelen kaiholla aikaa, jolloin nukuin aina viikonloppuisin puolille päivin. Ehkä sekin aika vielä joskus koittaa?

Sitähän se lasten kanssa on. Luulitko hannkivasi jonkun nuken jonka voi sit heitää sivuun kun menojalkaa alkaa vipattaa??

Lapsien ollessa pieniä, voi olla todella raskasta. Toisaalta aika menee suhteellisen nopeasti ja kun ovat isompia, alkaa jo helpottaa. Koeta saada välillä " hengähdystaukoa" pyytämällä lapsille hoitajan, että pääset tuulettumaan jonnekkin, että jaksat taas arjen pyöritystä...

Minusta on ihanaa kun elämässä on eri vaiheita. 30-vuotiaaksi ehdin viettää " omaa aikaa" (juhlimista, matkustelua, opiskelua, rahan käyttöä vain itseeni) ihan riittävästi, ennen kuin sain lapseni.



Nyt sitten on aika lapsen ehdoilla eli lapsiperheen arkea ja lomat, teatterit, konsertit on lapsille suunnattuja.



Viidentoista vuoden jälkeen voin taas palata tuohon omaan elämään.



Vähän niin kuin vuodenajat - olisi tylsää jos aina olisi kesä tai talvi:)