Te jotka epäilette Jumalan olemassa oloa, lukekaa
Veikko Hurstin elämänkerta " Sillä minun oli nälkä" . Jos ette senkään jälkeen usko, niin sitten ette varmaan edes halua uskoa.
Kommentit (35)
Ennenkuin häneen voi uskoa pitää menettää järkensä.
selvinnyt - ja myös päässyt katkeruudestani, ja saanut tilalle niin paljon hyvää
käykää katsomassa Joulutarina. Jos ette sen jälkeen usko, ette varmaan halua uskoa.
Jos ilman Jumalaa ei ole voinut olla mitään, niin samalla logiikalla Jumalaakaan ei ole voinut olla ilman jotakin ennen sitä jne. Kehä on loputon.
Vierailija:
selvinnyt - ja myös päässyt katkeruudestani, ja saanut tilalle niin paljon hyvää
Olet selvinnyt uskon avulla, olet tarvinnut sen rakastavan isän ja oman yhteisön, koska niitä sinulla ei lapsuudessasi ollut. Onhan se helpompaa ja lohdullisempaa ajatella, että kaikki paha mitä tapahtuu, on Jumalan koettelemusta, josta selvittyään pääsee taivaaseen, aina on Jumala johon tukeutua ja joka kuuntelee jne.., kuin ajatella, että kaikki on sattumaa, ihminen on itse vastuussa itsestään ja seisoo vain ja ainoastaan omilla jaloillaan, ymmärtää kuinka merkityksetön ja lyhyt elämämme on, tajuta, että ketään ei välttämättä kiinosta...
Uskosta saa sen auktoriteetin ja suunnan elämäänsä, kaikki tosin eivät tarvitse elämässä selviytymiseen ns. ulkopuolista tukea, vaan pärjäävät omillaan vallan hyvin.
Vierailija:
Saman ajaa kun lukee Seiskaa
yhtä uskottavia juttuja
siis Seiskan juorut. Niistä ainakin osa totta tai perustuu tositapahtumiin.
Ja niistä on valokuviakin, joskin käsiteltyjä.
Vaikkakin kiinostus molempia juttuja kohtaan on melko olematon.
Jeesuksen piti kuolla syntiemme puolesta koska Jumala, Jeesuksen isä on muuttumaton, hänellä on täydellinen oikeustaju ja hänen on mahdotonta toimia oman oikeustajunsa vastaisesti. Hän ei siis voi noin vain keksiä uusia säädöksiä tai kiertää aikaisemmin lupaamiaan asioita. Kun Jumala oli sanonut Aadamille, että synnistä seuraa kuolema, niin täytyi myös tapahtua. Voidakseen taata ihmisille ikuisen elämän, Aadamin tahriman täydellisen elämän puolesta piti antaa täydellinen uhri.
mitaan nuoruuden kapinaa, vaan valinta elaa uskomatta mihinkaan jumalaan. Mulla koko aidin puoleinen suku ateisteja, vanhimmat lahentelee 100v. ja ihan ateisteja ovat.
Epäilen kyllä, että sekään saa minusaa uskon tunnetta aikaan. Ei sitä tunnetta ole tuonut raamatun lukeminen tai " melkein menetin henkeni" -kokemuskaan.
olla teoriatasolla hyvin pitkälle selitetty, miten maapallon syntyminen on mahdollista. Ei avaruus ole tyhjä.. Vai onko jumala luonut ne muutkin planeetat, joissa on ilmakehää ja vetta?
Ja jos se aukottomasti todistettaisiin että JUmala on, mihín enää uskoa tarvittaisiin?
t. uskovainen
linnaan jos sanon, että minusta se ei ollut mitään kuolemattoman hienoa kirjallisuutta vaan lähinnä kömpelöä ja sekavaa tajunnanvirtaa, tuli mieleen jopa että hourailua. Saako näin sanoa vai onko se jumalanpilkkaa?
Miten Jumala on mielestäsi kieroutunut?
tai sitten on syönyt jotain sieniä, hengittänyt myrkkykaasuja (antiikin orakkelit istuivat usein luolissa joihin purkautui myrkyllisä kaasuja ja siksi näkivät näkyjä) tmv.
Tietenkin kristityt uskovat Jumalan luoneen koko maailmankaikkeuden.
Ja ei tiede mitenkään ole selittänyt sitä, mistä alkuräjähdyksessä vapautunut energia on peräisin. Erilaisia teorioita voidaan esittää, mutta yleisesti hyväksyttyä selitystä ei ole.
Fyysikko
Erään teorian mukaan maailmankaikkeus on ollut ikuisesti olemassa.
Alkuräjähdystä seuraa avaruuden laajeneminen ja sitten supistuminen takaisin alkuräjähdystä edeltäneeseen tilaan, josta taas seuraa uusi alkuräjähdys.
Tässä ajan ja avaruuden ikuisuuden teoriassa on eräs ongelma. Jos meitä ennen oli ikuisuus, niin miten voimme nyt olla havainnoimassa kaikkea, kun aika-avaruus ei ole koskaan alkanut?
Youtuben erästä videota lainaten - jos lupaisin antavani sinulle suklaapatukan ikuisuuden kuluttua, niin saisitko sitä koskaan? Etpä varmaan.
www. iltalehti. fi/uutiset/200803137381382_uu. shtml
Kaiken kokemani jälkeen, en voisi uskoa mihinkään korkeampaan. Vai miten selittäisin itselleni sen, että olen seksuaalisesti hyväksikäytetty ja alkoholistiperheessä väkivallalla kasvatettu...?! Pitäisikö syyttää itseäni vai olinko minä vain jokin kokeilukappale, olenko minä vain pohjimmiltani niin paha, että ansaitsin kohtaloni? Ei, ei, ei. Ja jos jotain korkeampaa olisi olemassa niin hän pelastaisi syyttömät ja tuomitsisi vain ne, jotka ovat jo väärin tehneet. Hän ei antaisi syyttömien kärsiä..
Ei, minä en suostu uskomaan. Enkä haluakaan uskoa, sillä minä olen selvinnyt kaikesta uskomalla ITSEENI. Minä olen itse itseni pelastanut ja haavani ommellut kiinni. Minä olen niin vahva, ettei minun tarvitse uskoa. Minä en nimittäin pelkää enää vaan iloitsen jokaisesta onnen hetkestä, jonka saan.