kuinka paljon kadehdit muita ihmisiä ja heidän saavutuksia

ystäväni pystyy matkustamaan j ostamaan uusia hienoja vaatteita kun taas minulla menee kaikki rahat asumiseen ja ruokaa.

pyrin itse eteenpäin olematta mikään kovin koulutettu tai mikään tosi hyväpalkkainen. Kunnianhimoni on sellaista, että pyrin tekemään minulle osoitetut työt hyvin, en tarvitse valtaa ja rahaa. Minulla on ystävättäriä, jotka ovat miljonäärien kanssa naimisissa, mutten vaihtaisi osaa. On ihanaa kun säästää itse esim. autorahat, sen auton ostamisen riemu on jotain ihan muuta, kuin jos sen saisi lahjaksi. Rikkain ystävättäreni on koulutettu ja laiha ja ok näköinen, mutta erittäin yksinäinen. Mies aina tulee reissuiltaan ja sitten tulee timantteja ja merkkivaatteita lepyttelylahjaksi, minulle se eri merkitsisi mitään.....

sai napattua itselleen sellaisen miehen, jonka kanssa eläessään ei tarvitse töihin koskaan mennä eikä miettiä rahapulaa... tavallisia pulliaisia ovat molemmat, mutta rahaa tuntuu olevan roppakaupalla! pitäs itsekin vissiin alkaa maanviljelijäksi kun niillä näyttää pyyhkivän niin hyvin!

Olen tehnyt kovaa työtä oman menestykseni eteen ja vihdoin alkaisi näyttää siltä, että voin alkaa nauttimaankin uurastukseni hedelmistä. Tämä ei päde ainoastaan opintoihin/työhön, vaan myös henkilökohtaiseen elämään.



Paljon parempi, kun itse tehnyt töitä oman onnensa eteen, kuin kadehtinut sitä toisilta.

olemme saaneet voittoa. nyt teemme jo kolmatta taloa mutta olemme joutuneet kärsimään henkisesti ihmiset ovat olleet meille tosi kateellisia kun eivät itse pysty tekemään samoin niin he kadehtivat meidän ahkeruutta ja sitä että viimeinen kotimme on velaton. vaikka kaikki se työ on revitty meidän selkänahasta ja kovalla uurastuksella tehty. tekree oikein pahaa kun ajattelee miten julmia ihmiset voivat toisille olla. täytyy vaan jaksaa. kateuden ymmärtäisin jos olisimme saaneet lottovoiton mutta kun omaisuus on hankittu työllä.

Ihminen tekee omasta elämästään sellaisen kun haluaa, mitä sitä kadehtimaan muita, jos on itseensä, elämäänsä tyytyväinen.

Itselläni on asiat ihan hyvin, on akateeminen tutkinto, hyvin toimeentuleva ja ihana mies, hyvä ulkonäkö, paljon ystäviä, kaunis ja tilava koti, ulkomaanmatkoja jne. (eli moni varmaan olisi minulle kateellinen), mutta SILTI olen armottoman kateellinen minua menestyneemmille ja vertaan itseäni jatkuvasti muihin. Välillä olen tosi masentunut sen takia. Tiedän että tämä on typerää, mutta en voi sille mitään.

Itse olen akateeminen, suurperheen äiti. Vanhimmat lapseni jo yli 19 ja heistä tulee " vain" duunareita. Siitä olen välillä katkera, mutta enhän minä heidän elämäänsä elä.



Mammonasta en ole koskaan ollut kateellinen

siitä saa vain itselleen pahan mielen!



Kaikillla meillä on samanlaiset " Onnen avaimet" : minusta hyviä esimerkkejä siitä miten otetaan elämän ohjat omiin käsiin on Toivo Sukari, Einari Widgren, Suvi Koponen.... jne



Valittamalla ja kadehtimalla ei saa mitään aikaan

Masennuksen



T: 10

Tiedostan kyllä ongelmani. Kellekään muulle kuin miehelleni en ole tätä kateusongelmaani myöntänyt. Se kuulostaisi ihmisistä varmaan ihan hullulta, koska minulla on oikeasti asiat poikkeuksellisen hyvin, varsinkin mitä tulee tuohon taloudelliseen puoleen sekä omaan ulkonäkööni (anteeksi jos omakehu häiritsee!). Silti haluaisin aina vaan enemmän. Pelkään jonain päivänä olevani katkera vanha nainen, joka ei koskaan saavuttanut sitä mitä olisi halunnut... Huomaan jo nyt kadehtivani itseäni nuorempia (olen 30 v) naisia, joilla on elämä vielä edessä. :(



Tiedän erittäin hyvin olevani säälittävä tapaus.



8

niin se kertoo, että on jotain ongelmia mielenterveyden kanssa. Toi 8 kuulostaa jo psykiatria tapaukselta...

Sinä et kahdehtimalla saa yhtään mitään lisää! Paitsi sitä pahaa mieltä itsellesi... ja kateellinen ihminen myrkyttää ympäristönsäkkin.



Jos haluat jotain lisää; tee töitä sen eteen.

kai piikittelet ja nälvit heitä jatkuvasti?;)

Mä en tiedä olenko mä vaan luonteeltani sellainen joka ei kadehdi pahemmin, vai johtuuko se siitä että minä ja mieheni ollaan myös pärjätty elämässä ihan kivasti. Yritys pyörii hyvin ja omaisuuttakin on kerennyt vähän kertyä. Itse olen joutunut erään " kaverini" kateuden kohteeksi.

jos oon kateellinen vaikka kaverilleni, joka sai vakituisen paikan kun itsellä on vaan jatkuvia määräaikaisuuksia. Kaveri vaan SATTUMALTA sai sen vakiduunin. Tietenkään hän ei ole laiska ja on ahkerasti pyrkinyt eteenpäin, mutta niin tekee moni muukin eikä silti onnistu.



Ymmärrän kyllä kateuden siltä kannalta, että ei ne hyvään asemaan päässeet aina vaan " itse ja omalla työllä" oo sinne päässeet vaan ovat sattuneet myös olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan yms. Kaikilla ei sama tuuri käy vaikka kuinka ponnistelis.

Ei kateutta voi mitenkään, missään tilanteessa puolustella.