2,5 v ei aktiivinen ryhmän jäsen, tarha huolestunut
Me mieheni kanssa olemme täysin ymmällämme esikoispojastamme 2,5v kotona hän on erittäin aktiivinen rakentaa legoilla, laittaa autoja riviin ja pesee niitä ym, tekee palapelejä, piirtää, laulaa, tutkii kirjoja ym ym. Kaksikielinen puhuu kumpaakin kieltä max 3 sanan lauseita. Iloinen ja touhuaa pihalla, kiipeilee joka paikkaan. Pitää pikkuveljestään vaikkain aina sillon tällöin suuttu kun omat leikit menee pilalle.
Sitten tarhasta valitetaan ettei osallistu mihinkään ryhmätoimintaan aktiivisesti ja ovat erittäin huolestuneita. Eristäytyy, leikkii vain autoilla, piirtää vain liukumäen, ei halaa ota kontaktia omaan hoitajaan. Kun muut heti pomppaavat pystyyn kun jotain tehdään yhdessä meidän poika jatkaa leikkiä ja hänet pitää hakea leikisät pois tulee kyllä sitten kiltisti mutta ei opatoimisesti (kysyivät onko kuulossa vikaa mutta ei kuulee kyllä kieltäytyy vain kuulemasta;). Saavat kuullostamaan siltä kun meillä olisi täysin vajavainen poika. Kaksikielisyyden takia hänelle varmasti on hiukan vaikeampaa kielen kanssa eikä hän ehkä aina ymmärrä kaikkea mutta lapsethan imevät kun sienet uusia asioita. Joten korjaantuu ajan kanssa. Ongelma nähtävästi on se, että sulkeutuu omiin juttuihinsa ei pomppaa heti pystyyn kun jotain ollaan tekemässä yhdessä. Miten voimme auttaa häntä onko kokemuksia? Viihtyy tarhassa menee mielellään ja juttelemme kavereista joita siellä on vaikka oikeasti ei ole todellisia kavereita. Olen pienemmän kanssa vielä syksyyn asti kotona ja poikamme on tarhassa vain lyhyemmät päivät eikä joka päivä (tämä tietysti aiheuttaa sen ettei saa kontaktia muihin lapsiin ja tämän ovat tarhassakin ottaneet esiin). Kuitenkin jotenkin pikkusielle pitäisi opettaa, että hiukan menee juttuihin mukaan. Pitäisikö näin pieneltä vaatia moisia me olemme iloisia, että viihtyy ja toistaa asioita joita on nähnyt tarhassa ja kuullut muiden tekevän. Enemmän siis tarkkailija kun aktiivinen luonteeltaan. Valikoiva leluissa mistä pitää ja millä leikkii mutta luulisi tarhasta löytyvän sopivia kaikille. Jos antaa palapalelin jonka kuva ei miellytä ei sitä tee tajuan ettei tarhassa ole aikaa venkoilla yhden tahdon mukaan mutta mitäs tässä äiti tekee??? Tuleeko mitään ajatuksia, vertaistukea. Jotenkin tuntuu niin pahalta kun kaikki asiat ovat huomautettavia eikö mikään ole oikein, sielä sitä mieheni tänäänkin istui keskustelemassa (itse olin kipeiden poikien kanssa kotona). Pidän positiivisena sitä, että tarha ottaa kantaa ja huomio ja huolestuu on totta, että sellaiselle joka eritstäytyy täydellisesti ryhmästä tulee ongelmia koulussa. Mites näin pienelle opetata että vähän aktiivisuutta niin hyvä tulee ja vanhemmatkin rauhoittuvat.
Kommentit (2)
Mielestäni nykyään ollaan liian ahtaasti ajattelevia sen suhteen, että jokaisen lapsen pitäisi olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen ryhmän jäsen. Meitä ihmisiä on erilaisia, niin lapsia kuin aikuisiakin. Toiset innostuvat yhdessä tekemisestä, toiset eivät. 2,5-vuotias on vielä melko pieni, ja yksikseen touhuaminen on vielä aivan tavallista tuossa iässä, ei se ryhmässä tekeminen ole tuossa vaiheessa muutenkaan kaikki kaikessa.
Toivon siis päiväkotinne henkilökunnalle ymmärrystä, ei erilaiseksi leimaamista jo tuossa vaiheessa! On hyvä, että todelliset kontaktiongelmaiset lapset havaitaan päiväkodissa varhain, mutta erilaisuutta pitää silti myös pystyä sietämään.
Meillä on samanlainen, mutta pikkuisen nuorempi rauhallinen tarkkailija, jolla on myöskin loistava keskittymiskyky. Itse tykkäämme, että on pelkästään positiivista, jos lapsi haluaa leikkiä leikin " loppuun" ennen kuin tulee vaikka syömään eikä välttämättä sinkoa välittömästi liikkeelle, kun kutsu kuuluu. Toisten lasten kanssa hän ei kovin mielellään leiki, vaan vetäytyy mieluusti omaan nurkkaansa, lähinnä joskus isommat tytöt ovat ottaneet mukaan. Toiset pienet ovat niin hätäisiä, että sotkevat vain.
Itse olemme sitä mieltä, että kun lapsi kerran on lapsiryhmässä vain päiväkodissa, niin sitähän varten ryhmässä on lastentarhanopettaja ei pelkästään lastenhoitajia, että opettaja opettaa lapsille mm. ryhmässä toimimista. Varhaiskasvatuskeskustelun yhteydessä asia on ollut meillä esillä ja siihen on selvästi panostettu. Satunnaisilla kyläreissuilla sen heti huomaa.
Mutta siis, ryhmätyötaidot opitaan päiväkodissa ja se on sellainen asia, johon on kotona aika vaikea vaikuttaa. Kodin ja päiväkodin yhteistyö on toki hyvä ja kannatettava asia, mutta jotkut jutut jäävät silti kokonaan päiväkodin vastuulle, jotkut toiset taas kodin vastuulle. Jos lapsi päiväkodissa tuntuu viihtyvän, niin asemassanne sanoisin aika napakasti, että nyt on kyse sellaisista taidoista jotka opitaan päiväkodissa ja ettette te voi päiväkodin henkilökunnan töitä tulla tekemään.