Valikoiva puhumattomuus lapsella?
Onkos täällä sellaisia vanhempia tai päivähoitajia paikalla joilla olisi kokemusta lapsesta jolla valikoivaa puhumattomuutta. Meillä on menossa selvitys kun lapsi ei päivähoidossa puhu (tai edes tee) mitään, että mistä johtuu. Kotona sitten purkaa energiat ja kiukut ja turhaumat ja puhuu kyllä ja älyllisesti on jopa edellä. Mitään autistisia piirteitä lapsella ei kuitenkaan ole. Ite olen ollut yhtä ujo ja arka aina, ja kärsinyt vielä koulussa ja aikusempanakin " lukkoon" menemisestä ryhmätilanteissa.
Pienessä ryhmässä pystyy lapsi avautumaan ja kotona ja sukulaisten kanssa, sekä kun tulee vieraita lapsi on kyllä aluksi ujo mutta sitten kyllä puhuu ja on ihan normaali lapsi. Päivähoidossa vaan on iso ongelma. Mikä on auttanut vai onko mikään auttanut? Yritän miettiä mikä olisi paras ryhmä lapselle, ja millä aikataululla saisi lapsen sinne, ja pystyykö lasta ja perhettä vielä kiusaamaan tässä kovin kauaa tämän kanssa. Ja mitä päiväkodissa voisivat tehdä toisin, että lapsi viihtyisi tai " avautuisi" . Vai auttaako vain ryhmän tai tässä tapauksessa koko päiväkodin vaihto toisenlaiseen?
Kommentit (4)
Naama on kun vetoketjulla suljettu, kun aamulla lapsen sinne vie.
Ja iltapäivisin jos haen, niin puhuu kyllä sit ehkä minulle supattamalla kun muut ei ole kuulolla, mut heti jos joku tulee niin vaikenee kuin muuri.
Siihen asti että päästään portin toiselle puolen. Sitten aukeaa sanainen arkku, tai sitä pitää ensin voimistella joka ikinen ilta huutamalla ja karjumalla äänenavaus ja riehumalla ainakin vartti putkeen. Joskus menee vaikean päivän jälkeen tunti parikin tätä rataa. Ei ole kivaa kenellekään.
Sitten myöhemmin rauhoituttuaan saattaa kyllä kertoa mitä oli tehty ja jos joku oli huonosti niin ne asiat. On sanonutkin ihan että minä en halua puhua päiväkodissa. XX ja YY on pahoja ja tyhmiä. Siellä ei saa huutaa.
Lapsemme on tosi herkkä ja pitkävihainen.
Minunkin esikoiseni on ujo (kuten minäkin), ja ensimmäisenä vuotenaan kerhossa ei puhunut mitään, kerhon aloitti kolmevuotiaana. Vuosi kesti ennen kuin tyttö tunsi olonsa tarpeeksi rennoksi kerhossa ja alkoi puhua ihan oma-aloitteisesti. Neljän vuoden kieppeillä hän myös alkoi puhua parhaan kaverinsa vanhemmille, sitä ennen suunnilleen katsoi säikähtäneesti kun häneltä jotain kysyttiin. Eli meillä on luultavasti aika ollut se parantavin tekijä. En tiedä onko sattumaa vai oliko sillä jotain vaikutusta, mutta hiuken ennen tilanteen laukeamista aloitin myös kalaöljyn antamisen, meillä ei muuten kalaa syödäkään allergiani takia. Ei se ainakaan haitaksi ole ollut :-)
Mitä minulle tulee mieleen niin päiväkodissa ei ainakaan saisi pakottaa puhumaan, tivata vastausta jos sitä ei näytä tulevan. Ja muutenkin kysymykset voisi muotoilla siten että lapsi voi vastata päätään nyökäyttämällä tai pudistamalla, ettei lapsen tarvitse tuntea olevansa jotenkin erilainen kun ei pystykään vastaamaan. Kyllä hän sitten omia aikojaan alkaa puhua kun sen aika on.
Nyökytellen hän vastaileekin jos on vastaillakseen tai jotenkin eleillä.
Välillä ei edes sitä, varsinkin jos kysyjä on tuntematon tai ei oman ryhmän hoitotäti.
Kalaöljyä voisinkin kokeilla alkaa antaa, vaikka se ei tähän nyt liittyisikään. Ei siitä varmasti ole haittaakaan. Sanasolia tähän asti on syöty, kun tyttö on niin huono syömäänkin.
Eilenkin taas tyttö illalla jutteli että hän ei tykkää olla päiväkodissa.
Kun siellä on niin monta lasta, ja tätit on tyhmiä ja ruoka on pahaa ja ne kaikki lapset huutaa. Ja muut lapset kuulemma pitää häntä ihan vauvana. Hän ei halua leikkiä ja puhua niiden kanssa kun ne pitää vauvana. (No, mitäs tähän nyt sitten, kun ne pitää varmasti " vauvana" jos tyttö ei puhu niille muille lapsillekaan mitään.)
Lapseni täytti 3 vuotta ja osaa puhua todella hyvin mutta päiväkodissa ei juuri puhunut ellei ollut asiaa ja sittenkin puhui vain joko yksittäisiä sanoja tai lyhyitä lauseita. Paitsi iltapäivisin kun suurin osa lapsista oli lähtenyt kotiin, poika oli ruennut puhumaan ja laulamaan. Jotenkin vierastaa isoa ryhmää vaikka onkin ollut kaksi vuotta pk:ssa. Nyt muutimme toiselle paikkakunnalle ja tarjolla on vain pph paikkoja. Jännityksellä odotan, rupeaako lapseni puhumaan enemmän.
Terveydenhoitaja juuri kuunetli puhelimen välityksellä kun lapseni selitti mulle pitkiä juttuja samalla kun puhuin puhelimessa. Hän totesi, että poika osaa tosi hyvin puhua. Eli siitä ei ainakaan ole kiini. Toivon, että sopeutuu nyt paremmin pieneen ryhmään ja alkaa puhua siellä enemmän. Sukulaisille ym. kyllä puhuu. Onko tämäkin sitten valikoivaa puhumattomuutta?