Mitä teet toisin tulevan lapsen kanssa vrt edellisen kanssa?

Ja nyt aion toteuttaa asiat jotka jäivät vain ajatuksen asteelle toisen lapsen kanssa:



- pinnasänkyä ei laiteta ollenkaan, vauva nukkuu vieressä eikä oteta yhtään stressiä asiasta

- yritetään käyttää kestovaippoja

- hankin kantoliinan

Esikoisen syntymästä tulee elokuussa 9 vuotta. Varmasti ainakin oma jaksaminen on nykyään hiukan eri tasoa kuin ensimmäisen vauvan kanssa,ikä tekee tehtävänsä.. Ja kun tuolloin jäin pian lapsen syntymän jälkeen yksin (isä päätti 5v yhdessäolon ja vuoden raskauden yrittämisen jälkeen ettei haluakaan enää perhettä)... ja siihen päälle synnytyksen jälkeinen sitkeä masennus ja koliikkinen vauva. Nyt tilanne on aivan toinen uuden puolison kanssa. Oma jaksaminen ei toivottavasti siis ole yhtä kuilun reunalla tasapainottelua,ja jaksaa ottaa asioita rennommin.

Pääasiassa siis uskon erojen olevan siinä,ettei yritäkään olla ns täydellinen äiti koko ajan.Jakaa voimansa viisaammin jotta kaikilla on hyvä olla.



T:Määitte & Mini08 9+2

En voi sanoa tekeväni mitään toisin mutta HALUAISIN esim.



- imettää pidempään

- viedä lapsi hoitoon vasta isompana

- käyttää kestovaippoja ainakin osittain



Ikävä kyllä imetys ei aina onnistu niinkuin haluaisi ja kuinka kauan voin kotona olla, on ihan rahasta kiinni. Yritän siis vaan parhaani tälläkin kertaa :)

ja minulla kanssa tämä, että HALUAISIN tehdä toisin, toteutus onkin sitten eri juttu.



- Ottaa rennommin. Ensimmäiseni syntyessä olin todella nuori ja oli kauheat suorituspaineet, piti olla täydellinen. Nyt olen jo ymmärtänyt, ettei kukaan ole täydellinen, kunhan parhaansa tekee.



-Imettää kauemmin. Se ei tietty aina onnistu, mutta en ainakaan aio luovuttaa helpolla. Viimeksi imetys loppui 2-3kk:n ikäisenä ja siitä jäi todella huono omatunto ja kurja olo.



-Ei nyt liity varsinaisesti lapsen kasvatukseen, mutta en aloita enää imetyksen jälkeen tupakin polttoa, mikä oli viimeksi ihan älyvapaata vuoden polttamatta olemisen jälkeen.



-YRITÄN opettaa alusta alkaen siistinä pitoa, että leikit siivottaisiin heti leikin loppumisen jälkeen. Olen ollut periaatteella " 1-vuotias on liian pieni... 2-vuotias on liian pieni.." ja nyt 4-vuotiaalle on miltei mahdoton takoa päähän tuota siivoomis-hommaa.



Sitten vielä tällaisia pienempiä asioita, kuten omista oikeuksista huolehtiminen ja itsensä puolustaminen (synnytyksessä aluksi torkeä kätilö, enkä uskaltanut sanoa mihinkään vastaan), sekä yritän olla lihoamatta niin paljon raskauden aikana.



Tulipas siinä paljon asiaa, en ole tainnut kummoinenkaan äiti olla ensimmäisen kohdalla ;-)

Toivon että vauva oppii nukahtamaan itsekseen. Ensimmäinen nukahti aina rinnalle ja taisi pitää tissiä tuttinaan. Nyt yritän opettaa tutille aikaisemmin, mutta myös vieroittaa aiemmin. Eka oppi syömään tuttia vasta rinnasta vieroittaessa eli tosi myöhään 9kk.

Ja katsomaan onko se tutti tarpeen ollenkaan. Riippuu vauvasta. Ja kävelyttämään en ala. Ekaa joutui kävelyttämään käsista varmaan 3kk, ja roikkui sitten käsipuolessa, ennen kuin rohkaistui itse kävelemään. Ollaan oltu aivan liian kilttejä.

Joka on aina nukkunut ja syönyt hyvin, ei ole tarvinnut nukutella ja hyssytellä. Joten taidetaan samoilla periaatteilla mennä tämän tulokkaankin kanssa :)



G rv 17

meillä on vähän hassusti päin.



Meillä on mennyt esikoisen kanssa KAIKKI niin hyvin että nyt olen alkanut ottaa tressiä siitä että mitenkäs sitä tulikaan hänen kanssa toimittua että onnistuis kaikki toisenkin kanssa yhtä hyvin! Ja siis esikoinen on vasta 1v9kk eli ei pitäis yrittää kauheen kauas ees muistaa!!



Ainut mistä olen haaveillut on etttä imettäisin kauemmin. Esikoisen imetys loppui 4kk ikäisenä hänen viikon kestävään sairaala reissuun että sekään ei ollut sillon omasta tekemisestä kiinni.



ara

En tiedä mitä kovasti *tekisin* eri lailla, mutta meillä ihan olosuhteista johtuen esikoisen vauva-aika oli ihan tosi raskasta. Lapsella oli koliikki, perheeseen iski raskas suru kun lapsi oli ihan pieni, vaimolla (joka siis synnytti) oli kohtutulehdus kun pala istukkaa oli jäänyt kohtuun ja minulla kuukauden verran keikkatöitä toisella paikkakunnalla, tosin vain pari päivää kerralla mutta kuitenkin.



En muista lapsen ensimmäisestä noin puolesta vuodesta juuri mitään, onneksi on kamera ja videokamera.. Toivon siis kovasti, että tämän kakkosen kohdalla olisi vähän iisimpää.



Oman kotonaoloaikani osalta (jäin himaan kun lapsi oli reilu puolivuotias) aion olla haalimatta liikaa töitä, joita " ihan hyvin ehdin tehdä kun lapsi nukkuu päiväunia" . Tuolloin minulla ei ollut hoitovapaan jälkeen mitään työtä tiedossa ja pienet sälähommat auttoivat jotenkin ylläpitämään illuusiota siitä, että olen vielä jotenkin kiinni työmarkkinoissa. Mutta stressi oli kyllä armoton, eikä jotenkin osannut rentoutua yhtään.



Nyt aion siis yrittää ottaa rennosti ja luottaa siihen, että asiat järjestyy ja töitä tekevälle löytyy myös äitiysloman jälkeen, vaikka välillä pyhittäisikin jonkin aikaa ihan vaan sille kotona " olemiselle" .



En aio myöskään stressata imetyksestä, vaikka nyt onkin minun vuoroni synnyttää. Jos ei onnistu niin ei onnistu, esikoisesta on tullut 3kk osittaisimetyksellä ihan kelpo tyyppi eikä allergiatkaan pahemmin vaivaa.

ensimmäinen lapsi on nyt vuoden ja itsellä ei juurikaan ollut minkäännäköistä kokemusta vauvoista ennen tuota muksua.



Ihan ensimmäiseksi toisen kanssa tiedän, että pienikään vauva ei todellakaan välttämättä nukahda vaikka kuinka väsyttäisi (meillä tytöllä oli jonkinmoisia nukahtamisongelmia, nukkui ainoastaan liikkuvissa vaunuissa ja unisaldo oli parhaillaan 8h/vrk kahden kuukauden iässä).



Lisäksi tiedän nyt, että vauvan ei tarvitse olla rinnalla pienenä koko aikaa kello kolmesta puolilleöihin (tämäkin liittyi noihin nukahtamisongelmiin, lapsi itki väsymystään, itse ajattelin, että toisella on nälkä...). Ja lisäksi jos joutuisin antamaan tuttipullosta lisämaitoa, en vetäisi siitä vuosisadan kriisiä..



Ja ennenkaikkea pyytäisin enemmän apua. Meillä asuvat kummatkin isovanhemmat suht lähellä. Jos lapsi olisi huono nukkumaan yöllä (meillä tuo ykkönen heräili parikymmentä kertaa yhdeksänkuiseksi asti) laittaisin lasta yökylään. Ja mies saisi kantaa myös enemmän hoitovastuuta lapsesta (=hänkin joutaisi heräämään öisin, lapselle voi antaa ruokaa yöllä myös pullosta).



Lopettaisin " julmasti" yösyötöt jossain vaiheessa, enkä odottaisi, milloin lapsi itse niistä luopuu. (Meillä tyttö " söi" vielä kolmesti kymmenen kuukauden ikään, jolloin vihdoin sisäistin, ettei se ehkä sittenkään ole nälkää :D)



Lisäksi koittaisin opettaa lasta nukahtamaan illalla itsekseen. Tätä nykyistä saadaan nukuttaa parikin tuntia illalla.



Äkkiseltään ei tule muuta mieleen. Voin kyllä tunnustaa, että jos saisin nyt käännettyä vuoden aikaa taaksepäin, olisin niin paljon viisaampi ja varmasti pääsisin myös helpommalla.

Näitä ei muuteta:

* Kestoillaan

* Kannetaan paljon liinassa

* Nukutaan perhepedissä

* Imetetään lapsentahtisesti ja pitkään

* Ei huudateta



Nämä tehdään erilailla:



* Laitoksellakin pidän kiinni ettei lisämaitoa anneta TURHAAN

* Synnytyksessä haluaisin vähemmän lääkkeitä kuin viimeksi

* Kantoliina lähtee jo synnärille mukaan



Muuta ei kyllä tule mieleen :D



Nazuli 25+0

kolmas tulossa ja ensimmäistä kertaa hommasin kantoliinan sekä koin ahaa-elämyksen, että vois noita kestovaippojakin kokeilla. Pinnasänky on kyllä olemassa, mutta ihan sama missä vauva nukkuu kunhan nukkuu.

Käytän kestovaippoja tulokkaan kanssa alusta asti, samoin kantoliinaa. Nämä hankin jo ennen laskettua aikaa, koska viimeksi ne " jäi" ..



Imetän luottamalla itseeni enkä murehdi synnärin tai neuvolan korviketuputuksista (täysimetin esikoistakin sen 6kk, mutta ekoina kuukausina th kyttäsi painokäyrää hervottomasti)



Pissattelen vastasyntyneestä lähtien eli vauvan vessahätäviestintää, enkä vaan öö-moilasena katso ekaa neljää kuukautta että " onpas hassua kun vauva aina pissaa kun vaipan ottaa pois" ... Esikoinen oli vauvavuotena lopulta pitkään lähes päiväkuiva (yökuiva on aina ollutkin, jos ei ole herännyt pissaamaan), takapakkia saatiin jossain vaiheessa mutta nyt pottailu 1v 8kk ikäisen kanssa on alkanut taas sujua :)



Se sama vauvantahtisuus tulee olemaan tulokkaan kanssakin, otan suosiolla viereen nukkumaan (esikoista haaveilin aluksi pinnasänkyyn) enkä jätä hoitoon huutamaan (vierastuskauden aikaan jne, esikoinen oli ekan kerran hoidossa 10kk ikäisenä)



rv16