raskaus ja syömishäiriö..

todennäköisesti kuitenkin tarvitset? Neuvolasta voit saada lähetteen esim. ravitsemusterapeutille tai psykologille. Syömishäiriöisten tukikeskus varmasti myös auttaa.



Painonnousun harmitus on tavallista ei syömishäiriöisilläkin. Omalla kohdalla harmittaa vajaan 3kg:n nousu tässä vaiheessa, kun tiedän, että minulla se kiihtyy loppua kohti niin, että lopussa olen 15kiloa painavampi (sama toistunut kahdessa ed.raskaudessa). Enkä tunne oloani kotoisaksi valaan muodossa. Olen luonnostaan siro ja kova liikkumaan ja siinä syy.



Joka tapauksessa käytä ihmeessä tilaisuutesi parantua ja hae apua! TSEMPPIÄ & Onnellista odotusta!



Finette myös rv17+2

Ja faktahan on se, että olet ollut alipainoinen ennen raskautta. Vauva kuitenkin tarvitsee sitä ravintoa voidakseen hyvin, joten jos vain pystyt, niin älä ajattele, niitä kiloja omina kiloinasi, vaan vauvan ravintona. Missään tapauksessa raskausaikana ei saa vauvan hyvinvoinnin takia laihduttaa, kun oikeasti ei ole yhtään ylipainoinen.



Noin esimerkkinä minulla tässä toisessa raskaudessa ei ole kiloja tullut lisää yhtä paljon kuin ekassa, mikä johtuu siitä, että lähtöpainoni oli reilusti korkeampi alkaessani odottaa tätä toista lasta. Eli elimistöllä ei ole ollut tarvetta varastoida niin paljon, kun sitä vararavintoa oli jo ennestään, mutta toistakymmentä kiloa on kyllä silti pärähtänyt mittariin.



Raskauskilot varsinkin hoikilla ihmisillä muuten karisevat todella nopeasti synnytyksen jälkeen. Jo laitokselle jää valtaosa ja imetys kuluttaa nopeasti (jopa kuukaudessa) loputkin. Tosi tärkeää olisi, ettet nyt murehtisi sitä painonnousua. Se kun kuuluu tässä tilanteessa asiaan.

Älä pahastu, mutta minusta tekstisi kuulostaa siltä, että sinun olisi hyvä jutella jonkun ammatti-ihmisen kanssa... oletko jossain psykiatrisessa seurannassa vielä? Jos yhtään mietit, että alkaisit oksentaa, niin yritä päästä jonnekin psykologin juttusille.



Sinun lähtöpainosi on hurjan alhainen ja kiloja kuuluukin tulla!

Raskausviikkoja kasassa 33 ja painoa tullut 12 kg. Välillä itseäkkin kauhistuttaa tuo painonnousu kun hoikkana ihmisenä en ole tottunut tälläiseenn. Pelottaa kanssa palautuuko siitä koskaan!!

Mutta olen päättänyt ajatella että kaikki kilot jotka tulee normaalilla ruokavaliolla on vauvalle varastoon lähtee varmaan sitten synnytyksen jälkeen normaalistu. Kilot jotka tulee liioista herkuista (pullista, karkista, sipsit) on sitten asia erikseen.



Mutta kuten muut ovat sanoneet, kannatta varmaan keskustella asiasta jonkun kanssa ettei asia pahene. Ja totta on varmaan se että jos alkupainosi on alhainen kiloja tulee vauvalle varastoon enemmän.



- Aivilo + pallomaha -

Itse olen aikaoinani sairastanut tosi pahan ja vaikean anoreksian, josta oikeastaan toivuin kunnolla, vasta ekan raskauteni myötä. Nyt olen toista kertaa raskaana ja odotan kaksosia syntyviksi huhtikuussa. Painonnousu on minulle edelleen tosi paha paikka näissä raskauksissa. Itse mainitsin asiasta neuvolassa ja olen suoraan kieltäytynyt punnituksista. Vähän se vaati kädenvääntöä, mutta oma kehohan se on ja tosiaan olen jo niin hyvin toipunut, että tiedän, mikä minulle on parempi. Tilanne saattaa sulla tietysti olla toinen, jos sairaat ajatukset pyörii koko ajan mielessä. Olen sitten itse kuukauden-parin välein käynyt vaa´alla. Ainakin minua helpottaa, kun kukaan muu ei sitä painoa kyttää.



Neuvolasta saa helposti psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluapua. Joitakin se auttaa. Oksentaminen voi vetää elektrolyyttipitoisuudet elimistössä niin persiilleen, että se ei ole enää leikin asia. Et tee pahaa enää vain itsellesi. Myös monia masennuslääkkeitä voi syödä raskausaikana; lääkäri osaa neuvoa sellasen lääkkeen, joka hillitsee oksennusimpulseja ja niihin ohtavia ajatuksia. Puhu siellä asiasta äläkä vain ahdistu. Monilla normaalipainoisillakin nousee 30kg paino raskausaikana ja he ovat ihan tiukassa ja hoikassa kunnossa vähän ajan kuluttua synnytyksestä.



Toivottavasti olosi helpottaa ja kaikki menee hyvin.

Kyllä syömis häiriöstä pääsee kun antaa aikaa. Itselleni 3 ekaa raskautta on olleet kauhistuksia kun paino lähti nousuun. Jokusen kerran yökkäsinkin mutta se tuntui kamalalle. Puhuin asiasta neuvolassa, minulla ollut hyvä täti joka osasi asettaa sanansa oikein juuri minulle.

Kyllä nyt 4 kerrallakin on hiven paniikkia ilmassa niinä aikoina kun elämän olosuhteet ovat liian alleen jyraavät. Tiedostan oman heikkouteni nykyään olen oppinut olemaan " hellä" sille ja kun tulee syötyä tarkkailen mitä syön vaikka sitä menisi vähän enemmänkin ...pyrin seuraaviien päivien kuluessa loiventamaan määrää ja siten säännöstelemään yökkäämisen sijaan.

Toistaiseksi edellämainittu on toiminut vaikka paino on joskus noussut liikaa on se ollut hallittavissa.

RAKASTA ITSEÄSI, JA ANNA ANTEEKSI NE ON KAIT TÄSSÄ HOMMASSA KAKSI TÄRKEINTÄ JUTTUA.

Teininä sairastin anorexiaa, ei sitä koskaan diagnosoitu ja itse sen jonkun ohjelman myötä tajusin ennen kuin paino pääsi liian alhaiseksi ja osasin itse alkaa taas käyttää järkeä - mutta jos päivän ruokavalio oli tyyliin kolme tomaattia ja kaksi porkkanaa ja koulussa näkkileipä, senkin kuluttamiseksi piti kovasti liikkua ja oli siis ihan liikaa, niin kyllä sitä aika metsässä oli.



Ekan raskauden kanssa pahoinvointia oli paljon, oksensin päivittäin melkein loppuun asti, mutta myös tulin ihan kamalan kipeeksi, jos en syönyt koko ajan,joten painoa tuli 25 kg. (lähtöpaino 60/174) Se oli rankkaa, mutta silloin vielä uskoin kaikkien vakuutteluihin, että imetys ne vie. Kenties olen sen tyylinen tai sitten toi nuoruus niin sekotti systeemit, että kaikki jäi ja imetys vaan toi lisää... Sillon en vielä jaksanut murehtia asiasta niin paljon, vaikka kamalasti harmittikin.



Mutta--- kun tuli puhetta anoreksiasta tai luin artikkelin asiasta tms, niin osa musta " toivoi" voikun tulisi vähäksi aikaa anoreksia, niin saisi kilot pois, vain vähäksi aikaa, ettei jäisi siihen koukkuun... Olisi ollut tosi helppo laihduttaa kaikki kilot pois " vanhalla tutulla" menetelmällä, mutta pää sanoi kuitenkin koko ajan, että siihen en saa ryhtyä, koska tiedän, kuinka helposti siitä jää riippuvaiseksi ja kuinka kaikinpuolin epäterveellistä se on. Joten kituutin läskieni kanssa.



Kahdessa seuraavassa raskaudessa oksentelin alussa ja pelkäsin, varsinkin kun tuli usein heti ruuan jälkeen, että kun sillä sai " painoa hallittua" (kokonaisuudessaan nousi n. 7 kg molemmissa), että mitä jos jään siihen koukkuun ja jatkan oksentelua vielä silloinkin, kun ei oikeasti okseta. Ehkä muutaman kerran niin teinkin, jos oli paha olo, mutta ei itsestään tullut ulos, niin avitin, mutta onneksi järki taas laittoi sille lopun.



Nyt viimeisen alkaessa olin saanut painoa tippumaan n. 15 kg, (mutta vielä saman verran että pääsisi lähtöpainoon) järkevällä tavalla ja terveellisesti ja nyt ei enää ole sellaisia " mielitekoja" ollutkaan - siis anorektisia tai oksentamisia (vaikka sitäkin luonnostaan oli ekat 20 + viikkoa)



En tiedä onko tästä mitään iloa tai apua sulle, mutta jos huomaat meneväsi siihen suuntaan ja et oman järjen avulla saa itseäsi hallittua, ihmeessä ota yhteyttä ammattiauttajaan, varmuuden vuoksi.

yrittää olla armollinen itselleen. Kun olet noinkin alipainoinen ollut, niin sitä painoa kuuluukin tulla. Itsellänikin painoindeksi oli alhainen ennen raskautta ja painoa kertyi, mutta laitokselle jäi kaikki paitsi 2 kg ja puolen vuoden kuluttua synnytyksestä se oli imetyksen myötä lähtenyt viiden lisäkilon kera, olin siis ihan luuranko. Eli painoa olisi saanut hyvin tulla enemmänkin niin en olisi mennyt niin huonoon kuntoon imetyksen aikana.

Normaalilta painon noususi kuulostaa.



Ei kannata liikaa tuijottaa puntarin lukemiin. Ne on vain numeroita kuitenkin :)



Itselleni ei esikoisen aikana tullut kuin 9kg.. Lähtö painoa oli jo tosin pikkaisen liikaa. 159cm pitkä ja painoin esikoista odottaessa, alkuraskaudessa, 60kg.

Eli 69kg painoin kun synnytin, siitä jäi laitokselle 7kg. Kolmen kk päästä synnyksestä painoin 58kg.



Nyt odotan toista, lähtö paino oli n 64 ja nyt menossa rv 25 ja vaaka näyttää 10kg enemmän. Aluksi olin järkyttynyt painon nousun tahdista.



Mutta nyt olen asennoitunut, painoa tulee se mikä tulee. Itse koitan katsoa mitä syön, lähinnä sokereita ja rasvaisia ruokia vältän. Jo raskausajan diabetekseni vuoksi. Esikoisen aikana oli myös...



Toivon että alle 15kg pääsisin mutta saa nähdä

en hirveästi tykkää puhuakaan tästä " häpeästä" ,niin minulla oli myös bulimia ja kai sitä voi sanoa,että lopun elämää sitä sairastaa jollain tapaa, en usko,että siitä koskaan täysin paranee,vaikka ei oksennakaan.

noin kauan en ehtinyt sitä sairastaa kuin sinä,vajaat 5vuotta kuitenkin ja ne teki tehtävänsä myös elimistölle.. eli raskautuminen ja vielä lyhyessä ajassa oli minulle pieni ihme (kuukautisia kun ei näkynyt kuulunut kuin silloin tällöin..) ja oksentaminen loppui kuin seinään. minulle tuo painon nousu ei ollut paha asia raskaudessa lainkaan vaan olin suorastaan ylpeä uhkeista muodoistani,sillä mikään ei kuitenkaan hyllynyt,roikkunut ym vaan kaikki oli ihan ok:n näköistä,jos niin voi sanoa. ja muuten,painoa minulle tuli yli 20kg!! kertaakaan koko raskauden aikana en miettinyt oksentamista tai miten söisin mahdollisimman terveellisesti,ettei paino nousis. Myös imetyksen aikana kaikki meni ok,halusin syödä terveellisesti ihan vain vauvan takia ja imetinkin n.11kk. Tuosta painon tippumisesta sanon vaan tässä välissä sen verran,että jos yhtään urheilet(käyt lenkillä vaunuilla) ja imetys onnistuu,niin kyllä se paino tippuu. minä söin hyvin ja ainut urheilu,mitä harrastin oli juuri nuo vaunulenkit ja paino tippui nopeasti ja alle lähtöpainon. en tiedä,johtiko vaikea elämäntilanne (erosin lapsen isästä,kun vauva oli tosi pieni ja lopulta ero muuttui todella riitaisaksi ja hain yksinhuoltajuutta,muutin paikkakunnalle,missä oli kyllä sukulaiset,mutta ei yhtään kaveria,vauva oli todella vaativa tapaus eikä mikään unikoulu tehonnut jne jne) siihen,että repsahdin vielä uudestaan oksennuskierteeseen. sillä kertaa se olikin todella paha,joskin lyhyt kestoinen.2kk sitä kesti ja sen sain lopetettua itse,sillä säikähdin todella,mitä se kaikki aiheuttaa elimistölle. sen jälkeen elämääni onkin tullut pelkkiä hyviä asioita eikä ole edes tehnyt mieli oksentaa. no,myönnettäköön,että jos herkkuja on tullut mätettyä paljon,niin houkutus saattaa käydä mielessä,mutta siihen se jää. Nyt olen uudessa parisuhteessa ja meille on tulossa kesävauva,viikkoja on nyt 24+1 ja painoa on tullut jo n.11kg eikä haittaa kyllä yhtään! :) jälleen kerran,olen ylpeä kasvavasta mahastani ja suurista rinnoistani,joita en ilman raskautta omista,pyöreä takapuolikin on vain mukava,näyttäisihän se hassulta,jos vatsa olis pallo ja takapuolessa ei mitään *virn*



en tiedä sinusta tarvitsetko/haluatko ihan ammattiapua,minulle se ei olisi käynyt. en ole hyvä puhumaan asioista varsinkaan näin ikävästä kellekään ventovieraalle kasvotusten toisen analysoidessa mua ja haluan muutenkin pärjätä itse asiassa kuin asiassa. lapsi varmasti auttoi minua pääsemään tähän tilanteeseen,enhän minä halua,että lapseni joutuisi kuuntelemaan wc:n oven takana äitin yökkäilyä,näkemään miten äiti syö pelkkää salaattia,mutta silti syöttää lapselle muutakin ruokaa jne. haluan kasvattaa tasapainoisen lapsen ja sen myötä olen itsekin valmis muuttumaan. ja lopultahan bulimia mitä todennäköisimmin vie hautaan,enkä halua lapseni jäävän yksin.



tässäpä tämä minun tarinani,jospa siitä olisi jotain apua. vaikka sitä saisi kaiken tuen ystäviltä ja perheeltä,lopulta se viimeinen tahtojen taistelu on tehtävä yksin ja päätettävä,että se loppuu ja elettävä sen kanssa lopun ikää.



voima halauksia sinulle,toivottavasti tämä auttoi vähän :) hyvää odotusta myös ja ihanaa kevättä !



-annu ja pikkukakkonen-

Kiitoksia kun kerroitte omista kokemuksistanne. Kyllä tämä tästä alkaa jo voiton puolella olla, mutta välillä meinaa nuo ajatukset kuitenkin lipsua. Täytyy jutella neuvolassa jos vielä pahasti alkaa stressaamaan.

Mutta koitetaan nauttia keväästä ja kasvavista masuista hyvällä omatunnolla!



Halauksia!