Siivoamisesta, äidin ja tyttären näkemyserot...
Pestäänkö teillä viikoittain latttiat? Muistan, että omassa lapsuuden kodissani pestiin vedellä ja luutulla joka viikko kaikki lattiat ja vietiin matot ulos. Itse teen siivouksen nykyisin täysin eritavalla. Käytän imuria huolellisesti ja välillä moppaan. Matot menevät ulos silloiin tällöin. Äitini valitti tästä minulle, hän kehuu aina omia tekemisiään kuinka hän taas on siivonnut! Ja voi, kuinka hän ei enää jaksaisi niin siivota. Vaikka asuu yksin, ei sitä likaakaan luulisi niin kauheasti tulevan, että tarvitsisi koko ajan luututa.
Harmitti taas eilen puhelimessa nämä puheet ja sanoin, kuinka nykymateriaaleja siivotaan eritavalla, kuin ennen. Esimerkiksi parkettilattioille ei voi laittaa vettä paljoa. Siihen hän heti näpäytti, että onkos teillä yläkerrassakin perkettia (tiesi kyllä ihan hyvin, että yläkerrassa on laminaatti, näpäyttää piti) kerroin, että laminaatille saa mennä vielä vähemmän vettä.
Toinen juttu on, että jos jynssäisin samaan tahtiin, kuin lapsuuden kodissani en työtä käyvänä monen lapsen äitinä muuta ehtisikään, kotimme on melkoisen suuri, lapsuuden kotini oli noin 15% nykyisestäni. Lapset kyllä tekevät omaa osaansa ihan mukavasti.
Jotenkin nykyään harmittaa, kun mennessämme kyläilemään äitini luo saan aina tarkan kuvauksen siitä, miten ja mistä hän on juuri siivonnut. Itse en omia siivouksiani selvitä (vaikka kyllä mielestäni ihan säännöllisesti siivoan). Eilen erehdyin sanomaan, että siivosin vapaapäivänäni kovasti. Siitä tuli heti tämä terkempi utelu mitä oikeastaan olikaan tehnyt ja olinko sittenkin tehnyt kaiken ihan väärin?
Kommentit (11)
Sanoisin että on oma asiani ja etten halua kommentteja asiasta.
Jos ei uskoisi, huomaisi kyllä koska kannattaa alkaa totella kun ei enää käytäisi/ei kutsuttaisi kylään.
Niinkun muutkin on sanoneet, niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kyllähän sä itse tiedät onmo teillä tarpeeksi siistiä. Eikäs un kannata äidillesi mainita omia siivoustapojasi, koska selvästikin hänestä vain hänen omansa on se ainoa oikea tapa.
Kehut vaan äitiäsi, kun hän kertoo uurastuksestaan, sanot vaan, että kiva kun jaksat, kyllähän täällä onkin tosi puhdasta. Tulee äisillesi hyvä mieli ja voit siirtyä toiseen aiheeseen.
ja luulen että äidilläsi on joitain muita ongelmia. Ehkä hän kokee, että olet elämässäsi pärjännyt häntä niin paljon paremmin, ettet arvosta häntä enää, jos hän ei osoita olevansa jollain elämän alueella sinua parempi.
Ehkä voisit lohduttaa itseäsi sillä, että annat äitisi päteä siivoamisellaan, ja sinä tiedät, että olet pärjännyt joissain tärkeämmissä asioissa paremmin?
Ehkä ennen luututtiin tosiaan yleisemminkin. Harvallapa kerrostaloalueella taitaa nykyään olla mattotelineelle jonoa ja kuulua armoton mäiske koko lauantai aamupäivän ajan. Vai millaisia kokemuksia teillä on?
Mutta kuulostaa kyllä että äidilläsi on nyt joku siivousfiksaatio, aivan kuin sen avulla pitäisi todistaa jotain tai se olisi joku naisen ihmisarvon mitta.
lattiat puhdistuu hyvin ja kiiltää sen jälkeen, ei mitään vesiä. Sano vaan äidilles kaikkeen joo, ja jatka juttua muista asioista.
Tokikaan vettä ei läträtä, mutta kostealla mikrokuitumopilla pyyhin kaikki lattiat kerran viikossa ja keittiön/eteisen pari-kolme kertaa viikossa. Tuleehan siihen lattiaan ainakin meillä likalänttejä lasten jäljiltä ja eteiseen kuraa.
ja siivous on hänelle tärkeintä elämän sisältöä?
Sääliksi käy äitiäsi.
Sinä voisit auttaa äitiäsi löytämään vaikka jonkun kivan harrastuksen, että olisi muutakin tekemistä ja kertomista kun siivous.
Eli sanopa napakasti äidilles et menee vaikka kansalaisopiston kursseille hankkimaan jotain tekemistä
Hän ehkä kokee vähän olevansa alakynnessäkin kun sinulla on työtä ja lapsia ja kaikkea.
Siinä selviää että olet kuunnellut äitisi asian ja että on aika siirtyä toiseen aiheeseen. Minä käytän tuota virkettä aina kun äitini aloittaa kritiikkimonologinsa. Se tehoaa.