Halusitko nuorena taiteilijaksi?

En varsinaisesti halunnut ja yritin sitä pitkään vastustaa, mutta erään alan taiteilijaksi kuitenkin päädyin. Tajusin jo silloin teininä ettei taiteella useimmiten elä, mutta se ei asiaan liity oikein millään tavalla. Ei taiteilijuutta voi lopettaa järkisyyllä, moni järkevä kyllä hankkii tuloja muualta ja tasapainoilee sitten. Ja moni jättää lapset tekemättä, koska se epävarmuus on perheen kanssa yhä vaikeampaa.

Halusin, pääsin opiskelemaan alaa. Olen elättänyt itseni ja lapseni taiteen tekemisellä ja opettamisella. Taiteen lajeja on paljon, osalla elättää itsensä mainiosti.

En halunnut nuorena, mutta kolmekymppisenä menin taidekouluun ja taiteilijana toimin edelleen. Ehkä sitten joskus mummoiässä tajuan, että tällä ei elä.

Minun se ässä hihassa on aina ollut se että ajattelin taiteilijuuden olevan minulle kutsumusammatti. Tipuin työelämästä ja opiskelin taiteilijaksi. Ala oli totaalinen märkä rätti päin naamaa. Taide alana on kuin politiikkaa, korusanoja ja suosio/suhde peliä, itse taiteella ei ole mitään merkistystä eikä kunkaan siitä edes välitä. Se on semmonen psykoosi missä palvotaa taitelijaa mikä nyt sattuu olemaan pinalla. Olla taiteilijana tarkoittaa tämän pelin hallitsemista ja osallistumista ja se on ainut tapa päästä sisään. Taiteilijan kannattaa vain sutasta nopeasti se taide ja oppia puhumaan ja miellyttämään hyvin. Vähän niinkuin poliitikon pitää puhua uskottavasti ja voittaa suosio eikä niinkään oikeasti tehdä mitään maailman parantamista. Tämä koko maailma on yksi valheiden ja teeskentelun wokeverho.

En todellakaan. Halusin juristiksi, eikä minulta puutukaan siitä kuin kaksi tutkintoa, ylioppilas ja oikeustieteellinen. Koska opintoni jäivät vähän puutteellisiksi, minusta tulikin sitten elämäntaiteilija, josta tehtävästä olen nyt jo eläkkeellä.

Halusin olla taiteilija, taidemaalari. En nykyään, ei enää kiinnosta. Sarjakuvien piirtäminen kiehtoi aikansa.

Myös ääni ja liikkuva kuva sekä kirjoittaminen on aina kiinnostaneet. Ehkä vielä joskus saan niistä jotain tehdyksi.

Arkinen fyysinen työ on ollut se mikä elättää ja pitää pään kasassa. Perhekin on aina ollut, nyt olen omillani.

Olin lapsena ja nuorena kuvataideluokalla. Tiesin jo silloin ettei tästä ammattia tule mutta piirtäminen ja maalaaminen on kuulunut aina elämääni. Viihdyn hyvin kotona joten harrastuksena sopii minulle mainiosti. Osasta olen tehnyt tauluja ja kehystänyt ne. Voisin helposti pitää näyttelyn koska tahansa, sen verran tätä materiaalia on jo kertynyt. Joitakin tauluja olen lahjaksi antanut.

Mistä taiteenlajista tässä puhutaan? Kuvataiteestako? Onhan muitakin taiteen lajeja: kirjallisuus, musiikki.

En. Olen aina ollut taiteellisesti lahjakas, mutta vasta viime vuosina olen alkanut haaveilemaan taiteilijuudesta.

En haaaveillut, mutta kirjailija minusta tuli.