Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä tekisitte? Eskaripojan kaveriasiaa.

Vierailija
10.03.2008 |

Poikani on lempeä, empaattinen ja rauhallinen poika. On myös ujo ja arka. Löysi kuitenkin syksyn aikana eskarista ystävän, jonka kanssa synkkasi. Sanoi alkuvuodesta, että on niin onnellinen, kun hänellä on vihdoin ystävä. No, tämä ystävä sitten päätti yllättäen lempata poikani sivuun ja hankki uuden parhaan ystävän (aika outoa toimintaa poikaporukassa, minusta). Nyt oma poikani on yksin ja aina jossain ylimääräisenä lenkkinä. Hänestä tuntuu todella pahalta. Ja äidistä tietenkin myös.



Pitäisikö minun nyt jotenkin puhua tämän pojan kanssa (jonka tunnen ihan hyvin)? Eli tiedustella, missä mättää? Eihän ketään voi pakottaa olemaan toisen ystävä mutta olisi kiva tietää, onko tähän jotain erityistä syytä. Ja miten voin nyt tukea poikaani, joka kärsii asiasta? Kaikki ovat jo löytäneet sen parhaan kaverin eikä enää eskaria ole paljon jäljellä. Tuntuu niin pahalta, kun tiedän, miten vaikeaa hänellä on syksyllä aloittaa koulu, kun ei ole ketään :(

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä edelliselle vastaan saman kuin aikaisemminkin, että pahalta minusta tuntuu mutta niin tuntuu pojastakin. Hän on oikeasti menettänyt ihmisen, jota luuli ystäväkseen. Se, että kaverit vaihtuvat monella tiuhaan, ei tarkoita sitä, että kaikki lapset ohittaisivat sen vain olankohautuksella. Joillekin 6-vuotiaille voi ystävyys merkitä samaa kuin meille aikuisille. Kyllä minustakin tuntuisi äärimmäisen pahalta, jos rakkain ystäväni yhtäkkiä häipyisi...

t. ap

Vierailija:


ujoa ja hiljaista kiusataan aina poikien osalta. Niin tehty kauttaaikojen. Hän on selvästi " nynny"

Vierailija
2/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

OLE OMAKOHTAISESTI ELÄNYT LÄPI JA KOKENUT TÄLLLAISTA, ON HELPPO HEITELLÄ ILKEITÄ KOMMENTTEJA. JOKA ON KOKENUT OMAN LAPSEN SYRJÄÄN JÄÄMISEN, TAKUUVARMASTI AHDISTUU J AHUOLESTUU!!! mINÄ OLEN JA PELKÄÄN, ETTÄ TÄSTÄ ALKAA PYSYVÄ SYRJÄYTYMINEN, JA LAPSEN EPÄVARMUUDEN KIERRE.



t: NYNNYN ÄITI JOKA ON SYDÄN SYRJÄLLÄÄN LAPSEN TULEVAISUUDEN SUHTEEN

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sen sijaan voit yrittää löytää pojallesi uusia ystäviä, ole aktiivinen ja pyydä muita eskarikavereita teille kylään!

Vierailija
4/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritä tutustua muihin äiteihin, joilla samanikäisiä lapsia. Sinä et voi pakottaa sitä toista poikaa olemaan oman poikasi kaveri, mutta sinä voit auttaa poikaasi saamaan uusia kavereita kutsumalla heitä esim. kotiisi leikkimään jne.

Vierailija
5/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän millaista on, kun ei ole sitä parasta kaveria vaan aina täytyy jännittää joka tilanteessa onko kukaan minun parini jne. Poikani on arka ottamaan kontaktia mutta on kehittynyt siinä jonkin verran. Löytää kyllä aina jonkun mutta kärsii siitä, että on menettänyt ystävän. Alkuvuodesta poika kyläili vielä meillä paljon ja silloin juuri puhuttiin koulusta ja siitä, kuinka kivaa on aloittaa se, kun kiva ystävä siinä mukana...



Itkettää :(

Vierailija
6/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo on ihan yleistä, että välillä ollaan parhaita kavereita, ja sitten " heivataan" sivuun kun toinen kaveri löytyy. Ainoa mitä sinä voit tehdä on yrittää rohkaista poikaasi etsimään rohkeasti uusia kavereita, sillä ihan varmasti tuo tulee toistumaan vielä tulevaisuudessakin joskus jonkun toisen kanssa. Ja tosiaan tuo kylään pyytäminen on yksi parhaista keinoista, millä niitä kavereita saattaa sitten löytyä. Ja pyytäkää myös tätä vanhaa kaveria leikkimään, ehkä sitten taas se yhteinen sävel löytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kavereita voi olla isompi porukka jossa kaikki välittää toisistaan.



Jos jonkun aran pojan äiti puhuisi tuollaisesta asiasta minulle, aivan varmasti auttaisin sen minkä pystyisin. Ja omalle pojalleni, joka on vasta viisivuotias, voisin oikein hyvin sanoa, että X:llä ei ole oikein ollut omia kavereita, ota sinä hänet mukaan kaveriporukkaasi. Ja veikkaan että hän ottaisi.

Vierailija
8/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla jo isompi tämä kuopus mutta on muutama poika kenen kanssa aina on, kenen milloinkin, yleensä aina kaksin.

Taitaa olla yleistäkin että pojilla vaihtuu kaverit, noin oli isommillakin.

Tyttärellä oli enemmän aina se paras kaveri kunnes suuttuivat ja sitten toinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse pitää löytää itselleen niitä ystäviä. Kuten Maija Vilkkumaan biisissä lauletaan: " Jos ei itse etsi itselleen ystävää, sitä yksin jää" .... Näin se vaan on, pitää olla itse aktiivinen eikä surra menetetyn kaverin perään. Kyllä niitä uusia kavereita löytyy!

Vierailija
10/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme yrittäneet rohkaista poikaa olemaan iloinen oma itsensä myös kodin ulkopuolella. Luonteessa on vain niin paljon sitä ujoutta, että menee monesti vähän " lukkoon" uusissa tilanteissa. Eikä tämä nyt varmasti mikään maailmanloppu ole ja kaverit vaihtuvat myöhemminkin mutta ei se poista sitä pahanolon tunnetta, joka nyt pojassa vallitsee. Ja hänen kaltaiselleen se on niin suuri kynnys yrittää löytää uusia kavereita, hän vaan miettii, miksi toinen ei enää tykkää hänestä :(



Yritän olla kannustava äiti mutta välillä sitä tuntee olonsa niin pieneksi itsekin...



t. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

On koulussa milloin kenenkin kanssa, yhtä hyvää kaveria ei ole. Mutta on ihan tyytyväinen ja menee mielellään kouluun.

Vierailija
12/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

toki perusarkuus varmaan on aina olemassa, mutta kyllä hän tuosta varmasti vielä rohkaistuu! Itselläni on arka tyttö, josta olin tosi huolissani vielä eskarivuoden aikaan, ei todellakaan osannut hankkia itselleen niitä kavereita, oli aina syrjässä. Pyysin aktiivisesti vuoron perään kaikkia eskarityttöjä meille kyläilemään, ja sillä tavalla hän vähän pääsi " piireihin" . Nyt on pian 10v, ja on vieläkin arahko, mutta kuitenkin paljon rohkeampi kuin muutama vuosi sitten. Ei vieläkään mene päällepäsmärinä juttuihin mukaan, vaan seuraa enemmän sivusta, mutta kuitenkin kavereita on ihan kivasti. Ei sitä bestistä, mutta leikkii monien eri tyttöjen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

käsittääkseni niin, että välillä opet järjestelevät pareja niin että sellaiset lapset jotka eivät normaalisti leiki keskenään joutuvat pareiksi. Esim jos pelaavat jotain lautapelejä. Poikani oli myös aluksi vähän " ulkona" porukasta, mutta nyt on päässyt mukaan porukoihin. Osa lapsista kun oli jo ennestään ollut pk:ssa ja omani tuli pphlta.

Vierailija
14/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielestäni helpoin vähän ohjailla tilannetta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä poikani siis seuraa saa eskarin aikana. Kyse on nyt lähinnä siitä parhaan kaverin " menettämisestä" ja sen aiheuttamasta mielipahasta. Ja kun on sen luonteinen kuin on, niin hänelle se vaan kolahtaa hieman rankemmin kuin jollekin toiselle. Ja kun kýse on kuitenkin kaverista, joka vietti meillä paljon aikaa.



No, täytyy nyt vaan äitinä tässä skarpata ja kerätä voimia pojan tukemiseen.



t. ap

Vierailija
16/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämän ikäiset lapset hakevat kaltaistaan seuraa. Heillä on siis samat kemiat. Ystävät voivat vaihtua tiheäänkin, ennen kuin se sopiva löytyy. Ja voi olla niin, että he löytävät toisensa vielä myöhemmin tai sitten ei.

Koulussa opettajan tehtävä on tukea lapsia kunnioittamaan erilaisuutta ja että toinen otetaan huomioon, ketään ei jätetä yksin. Puhutaan hyvästä kaverista. On muistettava että lasten hurjakin (varsinkin pojat) kommunikointi ei aina tarkoita riitaa ja tappelua. Vaan kuuluu normaaliin kehitykseen.



Aikuiset tietysti voivat keskustella lasten kanssa, mutta ei siten; " miksi et leiki meidän Matin kanssa enää" . Kyselet kuulumisia ja olet aidosti kiinnostunut lapsen kertomuksesta. Olet normaalin sosiaalinen, ei taka-ajatuksia.



Lapsille on myöskin hyvä nähdä, että aikuiset keskustelevat keskenään. Matin ja Pekan äiti vaihtaa kuulumisia. Sinun tärkein tehtäväsi äitinä on tukea lastasi vahvaan ja tervseen itsetunnon kehittymiseen. Kenenkään ei tarvitse seisoa yksin ja peloisssaan.



Koulumaailma on julma ja siellä tarvitaan taitoa selviytä ehjänä.



Esim. Lapsella on uudet aurinkolasit joita hän ilosena ja ylpeänä näyttää kavereille. Tietysti joukossa on yksi joka sanoo, että ne ovat rumat ja että Maijalla on hienommat. Lapsi tulee itkien kotiin ja kertoo tapahtuneesta.

Virheen teet jos aloitat kaverin haukkumisen ja kerrot hänen olevan vain kateellinen.

Lapsi voi puolustaa itseään kysymällä; haluatko kokeilla laseja jotka ovat mielestäsi niin rumat?

Kerro lapsellesi, että kaikki eivät pidä samoista asioista ja ettei siitä tarvitse välittää. Kerrot myöskin ettei ole fiksua sanoa kaikkia mielipiteitään siten, että se loukkaa toista...

Kerrot

Vierailija
17/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en ole ikinä osannut ottaa asiaa noin vakavasti :-) Eikä kyllä hänkään. Olisiko mahdollista, että reagoit asiaan vähän liian voimakkaasti, ja ehkä poikasikin aistii että asia on tärkeämpi kuin se onkaan? Lasten leikkikaverit vaihtuu, eikä siitä kannata stressiä ottaa.

Vierailija
18/18 |
10.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ujoa ja hiljaista kiusataan aina poikien osalta. Niin tehty kauttaaikojen. Hän on selvästi " nynny"