Olen varmaan saavuttanut junttiuden huipentuman. Olin tänään
kevyttoppapuvussa maalaismarkkinoilla marketin pihamaalla =O
Enpä olisi ennen lapsia uskonut itsestäni.
Kommentit (12)
Oikea klassikko!
Mutta tuota en kutsuisi junttiudeksi, sillä junttiushan on vain hieno homma!
Tosin ihan vaan kotioloissa. Joskus vien roskat tai käyn pesutuvassa nää kintuissa, muuten en julkisesti näissä liikuskele :-D
korkeissa sandaaleissa ja minarissa naama täynnä pakkelia, niinkuin siellä kukaan välittäisi miltä mammat näyttää, sitten siellä yrittää kipittää jonkun 2-vuotiaan lapsen perässä polvet koukussa hiekalla sandaaleineen. Nähty on viime kesänä.
En tiedä, kuinka junttia se on, mutta itse tunsin oloni epämiellyttäväksi, vaikka kengillä oli hyvä kävellä, eikä jalat kastuneet meno- ja tulomatkalla (satoi).
Siihen kuuluu lisäksi mieluiten lumipesty farkkurotsi, ja puolipitkä maantien värinen tukka permanentattuna ja kivalla donitsilla niskaponnarille vedettynä.
pärekoreista on se vaaleansini-valkoinen.
Toinen sallittu laukkumalli on oikein ohuthihnainen mahallaan olevan D:n muotoinen entinen juhlalaukku. Sekin mielellään sitä Palmroothia. Ja niin että hihna menee reilusti rinnan yli vastakkaiselle olalle!
Meilläpäin ei ole noita kahvipärekoreja, vain kassimallisia on saatavilla:(
Eilen liikuin tuulipuvussa jä lahkeiden päälle vedin toppakengät =)
Ihan kauheeta ja joku metsäneläin saattoi jopa nähdä.
Todellinen korjaamaton moka on kuitenkin nappiverkkarit!