Kolmatta lasta toivovat

Hei Mollamaija! Tulehan vaihtamaan ajatuksiasi 3-kuumeilijoihin, joihin itsekin kirjoittelen vaihtelevalla menestyksellä.



Itselläni on 3,5 vuotias ja 9kk vanha vauva ja sen kolmannen myös haluaisin. Toisaalta pidempi ikäero olisi myös hyvä, mutta kun työnantajakaan ei uusinut työsopimusta raskauden vuoksi, niin nyt tuntuu vapauttavalta ja hyvältä olla myös kotona. En kuitenkaan haluasisi olla todella montaa vuotta kotona, joten nyt sitten kuumeillaan. Omalla kohdalla yritys on alettu vasta oikeastaan nyt ja imetänkin vielä, joten saa nähdä mitä tuleman pitää:)



Jaksaminen tietysti mietityttää aina, kun nytkin esim. viimeviikko on ollut tosi karmea. Molemmat lapset influenssassa (ainakin oli korkea kuume 5pv molemmilla) ja vielä pikkuisella korvatulehdus kaupan päälle, joten en kyllä ole nukkunut montaa tuntia -onneksi kuiteinkin on hyvä tukiverkko. Mutta silti kun ajattelen, niin kyllä vielä sen kolmannen haluan. En tiedä onko hullua...sitten meillä alkaa vielä raksaprojekti, jotta saadaan kaikille lapsille omat huoneet ja lisätilaa. Siispä stressinpoikasta kerrakseen, mutta kyllä se stressi on paljon tervetulleempaa kuin työn- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ainakin minulle tullut stressi.



Siinä omia ajatuksiani:)

Äiti04ja07

Minulla on 4v ja 1,6v lapset ja kova kuume kolmanteen. Olen ajatellut kuitenkin nyt nauttia näistä lapsista ja odottaa kunnes kuopus täyttää 3v. Aion siis olla kotona siihen asti. Sitten on pakko mennä välissä töihin, koska olen sitten yhteensä ollut noin viisi vuotta kotona omasta halusta hoitaa lapset kotona. Yritys voisi alkaa sitten. Minusta isompi ikäero olisi nyt hyvä. Kuopuksen vauva-aika oli tosi raskas ja esikko jäi vähälle huomiolle. En haluaisi samaa kokemusta keskimmäiselle, joka muutenkin usein jää paitsioon. Minä yritän jarrutella kuumettani siis kunnes esikko olisi 6-7v ja kuopus 4-5v. Sitten olisi helpompaa, kun isommat jo niin isoja, että pystyisi kunnolla nauttimaan vauvasta. Nukyisen kuopuksen vauva-ajasta ei juuri kukaan nauttinut. Rahallista puolta en murehdi, koska pakko olla muutenkin töissä tässä välissä ihan ammattitaidonkin vuoksi. Kaikki vaatteet yms uskon menevän kolmannelle, että mitään hankintoja ei tarvi tehdä. Lähinnä töissä ollessa aion säästää koko ajan, koska haluaisin kolmattakin hoitaa kotona pitkään ja kotihoidontuki on niin onnettoman pieni, että sillä pelkästään ei pärjää.

Tällaista minä pohdin.

Hei,



meillä on ennestään kuusi ja neljä vuotiaat lapset. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta on kestänyt vuosia pehmittää mies kolmatta lasta hankkimaan. Kuopuksen jälkeen on ehkäisy ollut mitä sattuu, eli asenteella ei haittaa vaikka kolmas tulisi. Kesästä 2007 lähtien on kaikki ehkäisy vihdoin lopetettu, ja haikaralle on annettu laskeutumis lupa.



Olen ajatellut että tästä " iltatähdestä" olisi aikaa nauttia. Rakastan imetystä ja vauva aikaa. Siihen olisi nyt ihan erilailla aikaa, kun on isompi ikäero. Toisaalta on totta, että kun lasten ikäeroksi tulee näin paljon, jäisi tuleva kuopus vaille läheistä leikkikaveria.



Yksi syy lapsen hankintaan on myös se, että nautin suuresti kotona olemisesta, eli haluaisin olla vielä kolme vuotta hoitovapaalla. Kituuttaminen pienellä rahalla ei huoleta. Sitten ostetaan vaatteet käytettynä, ei ajella ylimääräistä autolla -kun bensa on niin kallista- ja syödään omia pottuja omasta maasta... Kaikki vauva tavarat on meillä vielä säästössä, joten mitään isoja hankintoja ei ole pakko tehdä.



Eniten huolettaa, että uskaltaako vielä toivoa kolmatta tervettä lasta. Voisiko perheelle suoda semmoista onnea, että saisi vielä kolmannen kullanmurun?? Ja kun ikääkin on reilusti yli 30, ei lapsen saanti välttämättä onnistu niin helposti. Esikoistakin tehtiin 1½ vuotta, enään en mihinkään ovis tilkutteluihin jaksa ruveta.



Nyt on ihanaa kun on aikaa omille harrastuksille, ja yöt nukutaan kunnolla. Silti uusi vauva on mielessä joka päivä :)

Minuakin kolmannen lapsen kuume vaivaa aika ajoin. Olenkin vihdoin myöntänyt sen olevan kroonista - sen kanssa täytyy vaan oppia elämään. Kiirettä ei ole, kummatkin ollaan alle 30-kymppisiä ja lapset ovat aika tasan 3v ja 1½v, eli tosi pieniä.



Ajatukset ovat hieman samansuuntaisia kuin nimimerkki paivansateella, eli kuopuksen vauva-aika oli aikamoista ja nytkin tuntuu että lapset usein joutuvat kilpailemaan huomiosta. Joka päivä helpottaa onneksi, kun kuopuskin kasvaa. Pienehkössä ikäerossa on paljon etuja, mutta kolmatta en enää jaksaisi niin tiiviiseen tahtiin. Sopiva ikäero kakkosen ja kolmosen välillä voisi olla ehkä 3v, näin päättelen siitä miten meidän tasan 3-vuotias reipas esikoinen pärjää.



Olen vasta valmistumassa ja aloittamassa määräaikaisen työn (vuoden loppuun) ja kaipaan lisää työkokemusta. En voi odottaa vakituista paikkaa ennen raskaaksi tuloa, mutta olemme selvinneet jo kahdesta lapsesta minimiäitiysrahalla ja pienillä tuloilla. Rahatilanteen en usko muuttuvan ratkaisevasti, vaikka asuntolaina painaa päälle. Asuntoa tai autoa ei tarvitsisi uusia, vaatteet ja varusteet löytyvät. Mies on ollut hoitovapaalla ennen, mutta on nyt hyväpalkkaisessa työssä.



Hoitovapaa- ja päiväkotiasioista en osaa sanoa mitään. Lapset ovat nyt päiväkodissa, jatkaisivat varmaan osa-aikaisesti tai kävisivät kerhossa, riippuu vauvasta. Yli 3-vuotiaat tarvitsevat kuitenkin jo muutakin seuraa kuin äiti ja vauva.



Suurin syy viivyttelyyn taitaa kuitenkin olla oma tämänhetkinen jaksaminen, joka on aika ajoin hieman huonolla tolalla. Joskus lasten kanssa on vaikeaa ja ajattelen jopa että elämä olisi helpompaa ilman heitä. Toisaalta en ole kertaakaan ajatellut ettei ikinä enää lisää lapsia. Toivoa löytyy, mutta ensin täytyy aukaista omat solmut päässä. Sillä välin nautin tuttavien vauvojen hoidosta aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus!



PS. Luen itse säännöllisesti 3-kuumeilijoiden keskustelua, vaikken siihen osallistukaan kun asia ei ole varsinaisesti ajankohtainen. =)

Lapset on 1½ vuoden ikäerolla, ja nuorempi nyt 2,5v... Haluttiin pitää pidempi väli toisen ja kolmannen välillä, vaikka minä kai olisin halunnut kolmannen vaikka heti perään (tuo ikuinen vauvakuume)!



Ollaan kans mietitty monia asioita, ja tottahan se on että yksi suu enemmän vie myös enemmän rahaa. Meillä on paljon vanhemmilta lapsilta jäänyt käyttökelpoista tavaraa varastoon, joten pystytään kierrättään. Ja kun on molempia sukupuolia, niin väreilläkään ei ole vaatteissa väliä. Itse myös yritän säästää kestovaippailulla ja kiertämällä kirppiksiä.



Jaksamisesta keskustelin yhden viiden lapsen äidin kanssa, niin hän sanoi, että paljon rankempaa on kun tulee toinen lapsi kuin kolmas. Ja hänen mielestä perhe muuttuu paljon enemmän toisen lapsen myötä, mutta kolmas " menee siinä sivussa" ...



Jos me joskus kolmas saataisiin, minä luultavasti olisin kotona kaikkien lasten kanssa. Vanhemmat lapset voivat käydä kerran viikossa srk:n päiväkerhossa ja mummola on vieressä, niin tarvittaessa menevät sinne leikimään. Ja jos jaksaminen tuntuu vaikealta, niin meidän kunnassa on hyvä päivähoitotilanne, joten voisin hakea myöhemminkin niille osa-aikaista päivähoitopaikkaa.



TULE IHMEESSÄ KESKUSTELEMAAN 3-KUUMEILIJOIDEN PINOON!!!

Itse olen asiaa usein ja monesta näkökulmasta miettinyt ja pohtinut sun jos toistakin asiaa kolmanteen lapseen liittyen. Meillä kaksi ensimmäsitä ovat 5 v ja 3½ vuotiaat, eli ikäeroa tulisi jokatapauksessa reilusti toisen ja kolmannen välille. Toisaalta ajattelen, että se on ihan hyvä, sillä nykyisin tehtäväni kotona olessa on ainaisten ristiriitojen ratkominen ja erotuomarina oleminen. Jotenkin se tuntuu hyvin väsyttävältä ja toivon, että jos kolmas on jonkin verran pienempi, ei hän osallistu samalla tavalla kahden vanhemman jähinöihin. En tiedä onko tämä vain toiveajattelua?

Niin ja kahden ensimmäisen kohdalla en oikein ole osannut nauttia vauva-ajasta täysillä, ja uskoisinkin kolmannen kohdalla nauttivani ajasta ja imetyksestä aivan toisella tavalla. Uskon, että tähähän on vaikuttanut silloinen työtilanteeni ym. työstressi, joka on selvästi heijastunut ajatuksiini äitiyslomalla ollessani.

Uskoisin, että koska esikoinen olisi jokatapauksessa vauvan syntyessä jo eskarissa, ehkä koulussakin, jatkaisin myös kuopuksen hoitoa, jotta hänelläkin olisi ikäistään leikkiseuraa ja itse saisin olla vauvan kanssa ja keskittyä pienen osan päivästä ainoastaan ajan antamiseen vauvalle. Ajattelin, etten pitäisi lapsia varmaankaan kuin puolipäivähoidossa, mutta niin, että kontakti hoitopaikkaan ja leikkikavereihin kuitenkin säilyisi.

Kiitos kaikille ajatuksiaan jakaneille! Oli antoisaa kuulla mielipiteitänne ja muiden tilannetta. Ja ehkei se kolmas sitten niin mahdoton ajatus loppujen lopuksi olisikaan :)