Miten suhtautuisitte lapseen tässä tapauksessa?
Meillä 6-vuotias, joka ajoittain ollut hyvin ínnoissaan Tamagotchista. Nyt on taas sellainen kausi ja tuo gotchi on hukassa joka päivä, parhaimpina kolmekin kertaa. Olen joitakin kertoja etsinyt sitä oikein urakalla ja löytänyt yleensä. Nyt lapsi olettaa, että joka kerran kun gotchi on hukassa, minä tai mieheni etsimme sen. Hän ulvoo vaikka tunnin sen perään. Minusta on kohtuutonta, että (vielä monilapsisessa) perheessä kuluu hirveästi aikaa yhden lelun etsimiseen. Tuohan on niin pieni, että sen etsiminen on välillä melkein mahdotonta. Lapsi ei yhtään muista mihin on sen milloinkin pistänyt. Me emme miehen kanssa jaksaisi kuunnella jatkuvaa ulvomista, mutta en oikeasti jaksa tuntia päivässä etsiä mitään leluakaan. Olemme moneen kertaan kehottaneet laittamaan sen johonkin tiettyyn paikkaan, että löytäisi sieltä, mutta ei toimi. Se on aina jossain sohvan tyynyjen välissä, lattialla, lelujen joukossa, ihan missä tahansa. En oikeasti keksi mitään järkevää ratkaisua. Oikeasti minusta lapsen kuuluu huolehtia lelustaan, mutta sitten kun se on NIIIIN tärkeä, niin lapsi huutaa vaikka kuinka jos kukaan ai auta. Ja kai sitä oikeasti lasta pitäisikin auttaa. Typerä ongelma, mutta meidän sitkeä sissi jaksaa oikeasti huutaa niin kauan, että kenen tahansa hermo kiristyy.
Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (8)
sit annat takas, kun osaa pitää tallessa
ja mä välillä jopa heräsin siihen!! Eiks siinä ole ääntä päällä?? Silloin sen löytää kun se piippaa nälkäänsä tms. Anna pojan huutaa, kyllä se joskus oppii kun tarpeeks monta kertaa on hukassa, meillä ollut sama kännykän kanssa, mut siihen onneks pystyy soittamaan jos se on auki!
Lelu on lapselle tärkeä. Lelun avulla hän saa myös sitä huomiota, jota ei muuten saisi...miksiköhän? Jos pelaisitte joskus yhdessä sillä lelulla? Tai tekisitte yhdessä jotain kivaa, jotta lapsen ei tarvitsi hakea huomiota tolla tavalla?
Jos jotain pitää rangaista se on vanhemmat, ei lapsi.
Pyrimme myös säännöllisesti antamaan lapsille ihan henkilökohtaista huomiota, käymällä kaupassa, elokuvissa tai uimassa jne. ihan kahdestaan.
Mutta tuo lelu on jotenkin lapsen mielessä kasvanut jotenkin kauhean tärkeäksi, vähän niin kuin oikeaksi lemmikiksi. Lapsi on muutenkin luonteeltaan hyvin totaalinen ja täysillä kaikkeen tekemäänsä omistautuva. Hän pelkää, että se kuolee ja huolehtii siitä muutenkin jatkuvasti (siksi onkin aina hukassa, kun kulkee ympäri taloa lapsen mukana).
ap
Ja jos se on hukassa ja piippailee (kuolemankielissä) niin sitä ääntä on aivan mahdotonta paikallistaa!
Ja miten joku valitti että piippailee öisin??? Onko kellonaika asetettu oikein? Tietääkseni menee nukkumaan joskus kahdeksalta ja nukkuu sellaiset 12 h.
niitä välillä urakalla. Kun lapset olivat kerhossa tms. äiti hoisi Tamagotcheja, samoin iltaisin kun olivat nukkumassa. Enää en jaksa. Joskus, kun pyytävät voin peleillä pelata niille lisää rahaa. Vieläkö enemmän pitäisi osallistua Tamagotchien hoitoon????
ap
Ottaisin lelun pois, jos ei osaa huolehtia siitä.