Lue keskustelun säännöt.
Minä haluan koiran
08.03.2008 |
Olen niin kyllästynyt siihen ettei minulla ole mitään omaa harrastusta. Lenkkeily yksikseen ei aina kiinnosta. Koiran hankintaa olen miettinyt, mutta nyt on vielä opinnot kesken ja lapset pieniä, joten koiran hankinta voisi olla aika hurja idea tässä vaiheessa vai olisiko?
Haaveilen siitä, että olisi oma lenkkikaveri ja agility ja muu koiraharrastus kiinnostaisi kovasti. Kerrostalon 3. kerroksesta on kyllä ikävä lähteä koiraa ulkoiluttaan, mutta kyllähän se onnistuu. Tarkoitus on muuttaa tästä pois heti opintojen jälkeen.
Mies tietää, että olen vakavissani hankkimassa koiraa viimeistään sitten kun valmistun. En vain jaksaisi odottaa 1,5 vuotta. Tosin nythän voisi alkaa jo kasvattajiin tutustua ja pentu olisi sitten helppo hankkia, kun sen ajoissa varaa.
Kommentit (3)
miettiä, milloin pennun ottaa.
Itse otin koiranpennun odottaessani kuopusta rv 32 ja muut lapset olivat silloin 1v 7kk, 3v ja 7v. Hulluna monet pitivät, mutta oli minulle hyvä ratkaisu (tosin välillä oli aika rankkaakin).
Ainoa, mikä tuossa ap:n tilanteessa mietityttää, on tuo kerrostalon 3. kerros. Tekee sisäsiistiksi opettamisesta varmaan työläämpää.
Ja rotuna meillä on pitkäkarvainen collie, aivan loistava perhekoira ja oiva valinta sinne harrastuspuolellekin, meillä on tokoa ja agilityä jo aloiteltu.
Koira nyt 1v 9kk ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi pientä lasta ja kaksi pientä koiraa (kooltaan). Koirat eivät saa tarpeeksi huomiota. Öisin nukkuvatkin kiinni meissä peiton alla :)
Koirista irtoaa karvaa ja tuovat sotkua sisään, se kannattaa ottaa huomioon myös. Siivousmäärät lisäntyvät.
Lenkille voit lähteä ilman koiraakin. On muutenkin hyvä, jos rutiineihisi kuuluu lenkkeily jo kairan tullessa taloon, silloin et koe, että joudut lähteä ulkoiluttamaan koiraa, vaan se menee siinä lenkin ohella luonnostaan. Luota minuun, aina ei tee mieli lähteä lenkille koiran kanssa, vaikka se nyt tuntuisi siltä.
Mielestäni rasitat itseäsi liikaa hankkimalla koiran nyt. Koira ei myöskään saisi tarpeeksi huomiota pentuna, koska sinulla on pieniä lapsia, joiden tarpeet menevät luonnollisesti koiran tarpeiden ohi. Näin pentu saattaisi alkaa häiriökäyttäytymään nuorena, esim rikkomaan paikkoja, pissimään sisälle jne.
Toki tiedät itse tilanteesi paremmin. Tällaisia ajatuksia minulle kuitenkin kokeneena koiranpitäjän heräsi. Enemmän kuin kerran olen miettinyt, kuinka paljon helpommalla pääsisin ilman koiria, vaikka rakastan heitä perheenjäseninäni, enkä koskaan luopuisi heistä!
T: Pienten lasten ja koirien äiti, gradua vaille valmis. Mistä sen ajan G:n vääntämiseen repisi?
Vaikka ottaa yhteyttä kasvattajiin ja käydä tutustumassa. Ei minusta ole ollenkaan hölmö idea. Minä tahtoisin myös kovasti koiraa, mutta mies on allerginen. Tahtoisin myös harrastaa just vaikka agilityä, siis sellainen yhteinen harrastus. Älä luovu unelmastasi!