Olen ihan kammottavan lihava, inhoan itseäni, inhoan liikkua pois kotoa,
ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Eikä av:lla oleminen auta yhtään, täällä saa vaan lukea miten lihavat ovat kakkosluokan kansalaisia ja miten minuakin tuijotetaan ja minulle naureskellaan kun kuljen ihmisten ilmoilla. Ja ruokakoriani kytätään kun käyn ostoksilla.
Kommentit (14)
Mitä ehdottaisit? Jaksan tehdä korkeintaan tunnin lenkin, ja senkin vain jos sää on hyvä. Liukkaalla kelillä en uskalla liikkua. ap
Sitten vaan vähän kerrassaan liikkeelle ja lisää lähtee painoa.
Minua ei inhota lihavat mutta lähinnä säälittää vaikka sääli on sairautta.
Mietin miksi eivät saa itsestään otetta, ovat kuin alkoholistit tai narkkarit - himo vie mennessään.
Jos syöt jotain seuraavista, niin huijaa itseäsi hiljalleen vähentämällä niiden syöntiä:
- pulla
- sokerileivonnaiset
- yleensä valkoisesta viljasta tehdyt
Sen sijaan suklaa voi olla hyväksi, kunhan ei nyt levyä päivässä.
osta kotiin esim kuntopyörä. Sellaisella mä kerran laihdutin, poljin sitä puol tuntia joka päivä, lisäksi ruokavalio muutos ja laihduin 10kg 3kk.
AV. n läskikeskustelujen mielipiteet eivät edusta valtaväestöä, vaan ovat äärilaitaa. Harvempi kai oikeasti katselee lihavia halveksuen!
Itse olen viimeisen vuoden aikana tiputtanut 20 kiloa ja vielä toinen mokoma on edessä tänä vuonna. Vaikka olenkin pullukka ja vaatevarastonikin on kovin virttynyt, en koe saavani kauheasti mitään sääliviä katseita sen vuoksi.
Älä anna typerien kommenttien pilata elämääsi, vaan koeta päästä itse sen herraksi! Itsekin olen joskus idioottina syömishäiriöisenä 20 v. arvostellut lihavia, mutta onneksi olen kasvanut " isoksi" aikuiseksi (ja terveeksi) ja päässyt tuollaisesta yli.
Ystäväpiirissäni on melko isojakin mammoja, ja kaikki tsemppaamme toisiamme. Pienetkin asiat, kuten kiva uusi kampaus, saavat pullukankin säihkymään :)
tässä vielä minun helppo dieettini:
aamupala:
3 dl muroja/ puuroa ja 2 dl rasvatonta maitoa (+marjoja)
tai
2 palaa kuiturikasta leipää + kevytlevitettä ja kinkkua ja kasviksia
lounas
Keittoa 4 dl + pari hapankorppua / näkkäriä
tai
Salaattia + pari leipäpalaa + kevyt salaatinkastike
välipala
rasvaton jogurtti ja hedelmä
Illallinen
pari perunaa / 2 dl riisiä / 2 dl pastaa
1,5 dl kana / jauheliha / liha -kastiketta
Kasviksia (pakaste tai tuore n. 2 dl)
iltapala
Hedelmäsalaattia kulhollinen
tai
2 palaa ruisleipää lisukkeilla
kokeilepas, ja muista pitää ruokailu väli n. 3-4 h
naposteluun tuoreita vihanneksia ja kermeviili dippiä
karkkiaskinkin voi vetäistä silloin tällöin :)
älä laihduta muiden, vaan itsesi takia: terveyden ja ulkonäönkin. ole vahva ja periksiantamaton!
mä lupaan sulle, että sulla on edessäsi uusi elämä laihtumisen myötä. sitä todella kannattaa tavoitella! saat kadoksissa olevan itsetuntosikin takaisin ihan varmasti!
tsemppiä!
Vaikutus ei tule naps, mutta jossain vaiheessa huomaat olosi parantuneen ja sitten on helpompi vähentää syömistä.
Vaihtoehtoja:
1. Painonvartijat. Saisit konkreettisia neuvoja ja vertaistukea. Kaverini laihdutti siellä ja onnistui. Itselläni ei kokemusta siitä.
2. Terveyskeskus/ yksityinen lääkäriasema. Siellä juttelet lääkärin kanssa, hän neuvoo sinulle parhaiten mitä tehdä juuri sinun tilanteessa, mitä liikuntaa voit harrastaa tms. Pyydä päästä ravintoterapeutille ja hakeudu sellaisen luo muuta kautta. Saat selkeät ohjeet.
3. Pidä ruokapäiväkirjaa viikon ajan ja näytä se normaalipainoiselle ystävällesi. Jutelkaa yhdessä mitä hän syö ja mitä hän ei söisi, miten paljon tms. Kysy vinkkejä mitä ruokia laittaa. Jos ei tällaista ystävää niin sitten terveyskeskukseen lääkärille tai terkkarille (helpointa).
4. Liikuntaa varovasti. Esim. aloitat 30 min kävelylenkillä joka päivä, sitten nostat vauhtia kun tuntuu hyvälle.
Varmasti onnistut kun et laita liian isoja tavoitteita!
Eihän pelkkä liikunta laihduta mutta siitä voisit saada sellaisen reippaamman olon, että ei tee mieli syödä enää samalla tavalla. Kaksi tuntia päivässä on mielestäni liikaa, liikuntainto kuolee ennekuin syntynytkään. Puoli tuntia on hyvä aloitus.
Olisiko ketään, jonka edessä haluaisit näyttää hyvältä? Jep, itseä vartenhan sitä laihdutetaan mutta jos haluaisi miellyttää jotakuta, voisi saada lisäpotkua hommaan. Itse olen naimisissa mutta lievästi ihastunut mieheni ystävään ja haluan näyttää hyvältä :-). Hullua mutta toimii.
Tsemppiä jokatapauksessa!
Ap:lle sanoisin, että nyt vain otat puhelimen käteen ja liityt joko kuntosalille tai painonvartijoihin, tms. Minullekin oli erittäin vaikeaa aloittaa laihdutus " yksin" , eli tarvitsin jotain mihin sitouduin. Painoin 92kg ja pituutta on 162. Sitten liityin painonvartijoihin, ja kuin ihmeen kaupalla sain laihdutettua 15kg vajaassa neljässä kuukaudessa. Tällä viikolla aloitin kuntosalilla, jotta saisin liikkumalla pois vielä jäljellä olevat ylimääräiset. Olen 27 v ja ensimmäinen jumppani oli lähinnä mummoille tarkoitettu. Ei siellä kukaan minua pahasti katsonut, mutta ajattelin etten ikinä olisi jaksanut tässä rapakunnossa osallistua mihinkään tavalliseen jumppaan.
Seuraavana päivänä eli eilen rohkaistuin jo kunnon jumppatunnille. Hiki roiskui ja tunsin itseni puolikuolleeksi, mutta mitä siitä, tästä se alkaa. Ensin pelkäsin, että kaikki katsoisi tyyliin " voi tuotakin läskiä" , mutta eihän niillä nyt enää mitään napistavaa ole, siellähän juuri pyrin läskistäni eroon.
Tiedän että aloitus on vaikeaa, mutta tiedän myös ettei ne kilot kotona itkemällä karise. Laihtuminen vaatii päätöksen ja halun muuttaa asioita, ja kun myönnät ääneen, että olet lihava ja voit huonosti, olet jo hyvällä alulla! Tsemppiä ja voimia, kaikki valta on sun omissa käsissäsi.
Ahmimisen himo on saamari kuin tupakanhimo, miettikääpä tupakoitsijat, miten vaikeaa on päästä siitä eroon. Teille on nikotiinilaastarit korvaushoitona, mitä meille läskeille on? Hengiltä syöminen, pantaleikkaus tai elämäntapamuutos. . Viimeisin noista on yhtä vaikeaa kuin päästä tupakasta eroon ilman nikotiinilaastareita. Ei syömistä voi kokonaan lopettaa.
AP: Mä tunsin noin viime vuonna. Ja montako miljoonaa kertaa olen yrittänyt. Lopulta oli pakko myöntää ittelleni että mulla on ahmimishäiriö. Painoin 95 kg ja olen 154 cm pitkä. Alkoi pelottaa että kuolen, suvussa on sydänkohtauksia ja diapetestä. Lonkat alkoi valittaa. Verenpaine kohosi. Syyskuussa päätin muuttaa kaiken.
Hommaa stepperi. Sellainen missä on kädensijat (mulla on se halpa kädensijaton ja joudun pitämään sohvasta kiinni). Polje kun katsot telkasta jotain tekstitettyä lemppariohjelmaasi.
Sitten ei auta kuin liikunta, ruokapäiväkirjan pito ja varautuminen ahmimistilanteisiin sallitulla syömisellä. Ja joskus, kun teki mieli ahmia, söin purkkaa. Oikein pahana hetkenä lähdin lasten kanssa ulos, kauas jääkaapista. Ja usko pois, kyllä kompastuinkin. Kirjoita tuntemuksiasi ylös ja pura päätäs johonkin vihkoon.
Stepperiä poljen 6 X viikossa aina Emmerdalen ajan. Alussa et jaksa, mutta siitä kunto nousee, muista se! Lisäksi nykyään kuljen kävellen tarhalta junalle, yht. 5 km/päivä. Liikunnalle löytyy aikaa löytää kun keksii, miten sen nitoo luontevasti arkielämään. Ei muakaan saa tonne iltapimeään lenkille enää illalla kauppareissun, ruuanlaiton, tiskien, imuroinnin päälle....paitti jos olisi koira. (Mies ei suostu koiranostoon)
Lautaselle vähintään puolet kasviksia ja hedelmiä, keitettyä, höyrytettyä tai grillattua lihaa/kalaa/kanaa, mutta varo valkoisia hiilareita ja piilorasvoja. Nälässä ei tarvitse olla.
Iltainen ahmimishinkuni alkaa olla kurissa. Pystyn jo olemaan klo 18-22 syömättä mitään.
Itsesääli ja itseinho ei auta mitään. Et voi kerralla muuttaa kaikkea, mutta kun vähitellen kääntää laivaa, niin löytää kuitenkin oikean kurssin. Ja jos kompastut, yrität uudestaan.
Nyt painan 76,5 kg. Lonkkiin ei enää koske. Verenpaine on normaali. Vielä aion ottaa tuosta 15 kg pois, hitaasti. Tilasin viikko sitten uuden fillarin postimyynnistä, aion pyöräillä kesällä työmatkat.
Tsemppiä!
Sellaien on av-palstan mukaan jo kammottavan ylipainoinen