Kuristuskeskusteluun liittyen: lapsi siis EI SAA pelätä vanhempaansa. Miksi ei? ov
Mitä pahaa pelon tuntemisessa on, jos se liittyy VAIN niihin tilanteisiin kun lapsi on tehnyt jotakin kiellettyä?
Eikö lapsi voi alkaa pelätä vanhempaansa (tai ketä tahansa) myös uhkailun tai huutamisen seurauksena? Miten se pelko eroaa tukkapöllyn tai luunapin uhan aiheuttamasta pelosta?
Väkivaltaan liittyviä ketjuja seuranneena vaikuttaa sille, että luunappeja ja tullapölyä vastustavien mammojen mielestä pelko on jotenkin luonnotn, epänormaali tunne, josta on vain haittaa. Varmasti onkin, jos lapsi pelkää vanhempaansa kaiken aikaa, mutta entä jos saa tukkapöllyn max kerran kuukaudessa ja senkin kymmenen varoituksen ja kiellon jälkeen - mitä tekemistä tällä pelolla on lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kanssa?
Nyt perusteltuja vastauksia, kiitos, eikä mitään hurskastelua että "väkivalta synnyttää väkivaltaa" tms.
Ja miettikääpäs tätä väkivalta-ketjussa ollutta "nokkelaa" kommenttia:
>Jollei lapset ymmärrä puhetta niin ei ne opi tukkapöllystäkään mitään muuta
kuin että hänkin saa satuttaa muita sitten kun on isompi ja vahvempi
Siis tämän kirjoittajan mielestä jos lapsi ei ymmärrä puhetta, ei hänen tarvitsekaan ymmärtää ja tilanteen voi jättää huomiotta?? Jos lapsi ei ymmärrä puhetta, niin miksi se ei ymmärtäisi pientä fyysistä kipua? Varsinainen psyyken ja fysiologian asiantuntija tämän lohkaisun kirjoittaja!
Kommentit (14)
Olisiko niin, että pelko omia vanhempia kohtaan erottaa, ei lähennä.
Uhkailu ja huutaminen on myös epäonnistumaan tuomittu tapa kasvattaa.
omaa miestäni on lapsena läpsitty ja hänelle on huudettu paljon. Perhe ja suku on silti hyvin tiivis ja nyt kohta nelikymppisenä hän pitää säännöllisesti yhteyttä vanhempiinsa (ja muihinkin sukulaisiinsa) eikä tunne näitä kohtaan pelkoa. Itsekään en pidä pahana sitä, että pikkulapsi vähän pelkää vanhempiansa, sillä yhden kovapäisen lapsen vanhempana joudun joskus vaan panemaan kovan kovan vastaan kun puhe ei mene perille. Tiedoston kyllä että hallitsen silloin pelolla, mutta niinhän sen herrajumala sentään pitää mennäkin. Jos ei lapsi pelkää yhtään edes vanhempiaan, kyllä siitä tulee todella vaikea ihminen isompana! En silti sano, että vanhempia pitäisi pelätä koko ajan, vaan ainoastaan silloin kun tämä osoittaa vihastumisen merkkejä!
kukoistavat paremmin kuin melkein missään muussa länsimaassa!!!!!
englantilainen. Siellä myös perhesuhteet kokemukseni mukaan paljon suomalaisia tiivimpiä ja se huutaminen kuuluu kyllä aikuistenkin väliseen viestintään paljon useammin kuin Suomessa. Vaikka toisaalta kohteliaisuuskin on enemmän arvostettua. Arvelen, että kurituksen ohella lapsia kasvatetaan myös rakkaudella eikä oma mieheni esimerkiksi ikinä sorru ns. henkiseen väkivaltaan: vähättelyyn, nöyryyttämiseen yms, jotka ovat minulle täysin ilman ruumiillista väkivaltaa kasvatettuna ihan toinen luonto :-(
liian vaikea. Av-mamma on kykenemätön paradoksaaliajatteluun ja itsenäiseen ajatteluun.
minulle - joka toki olen tyhmyyksistä vihainen mutta otan asiat rauhallisemmin - kertoo kaiken. Kumpi vanhempi sinä haluat olla?
Ja luunapeista tai muista; minun mielestäni siinä vanhempi menee siitä mistä aita on matalin. Saadaan ehkä kitkettyä pahat teot pois muttei selvitetä syitä.
lapsi tosiaan oppii, että jossain tilanteissa, jos muut ihmiset eivät muuten toimi kuten itse haluaisi heidän toimivan, voi ottaa sanojen sijaan käyttöön fyysisen väkivallan. Tutkimuksissa ON tullut esiin, että fyysistä väkivaltaa, mukaanlukien ruumiillista kuritusta, saaneet lapset ovat todella väkivaltaisempia kuin muut, myös aikuisina. Eli se on ihan totta, että isona lapsi satuttaa muita... ja jo pienenä vaikka päiväkodissa, tämä on päiväkoti- ja koulumaailmassa yleinen ilmiö, että kotona "kuritetut" lapset "kurittavat" sitten muita lapsia.
Jos lapsi ei tajua puhetta, on vain vahdittava, pidettävä tarvittaessa kiinni _niin, että lapsi tosiaan pysyy paikoillaan mutta ei niin, että olisi tarkoituksena aiheuttaa minkäänlaista kipua_. On vain estettävä, vahdittava ja odotettava, että lapsi alkaa tajuta kiinnipitämistä, muita rangaistuksia kuin fyysistä väkivaltaa tai puhetta. Moni onnistuu kasvattamaan vilkkaankin lapsensa näin, miksi et sinä?
Haluan kysyä lisäksi, millä tavoin arvon AV-mammat pitävät lapsiinsa harjoittamaansa henkistä väkivaltaa (uhkailu, eristäminen, kiristys, huomiotta jättäminen) parempana ojennuskeinona kuin välitöntä palautetta?
Kevyt läpsäisy takapuolelle ei traumatisoi (kuten tekee passiivinen tai hysteerinen vanhempi) tai tuota kipua (kuten tekeejatkuva uhkailu ja karjuminen henkisellä puolella) vaa palauttaa lapsen ruotuun ja muistuttaa kukas täällä määrääkään.
että hänen kokemuksensa (työskentelee siis väkivaltaisten nuorten kanssa) mukaan ne KAIKKEIN VÄKIVALTAISIMMAT ovat niitä, joilla ei ole ollut mitään rajoja. Ei väkivaltaa, eikä mitään muutakaan. Nyt sitten purkavat turhautumiaan potkimalla ja hakkaamalla. Eli ei se aina mene niin että väkivalta synnyttää väkivaltaa.
että hänen kokemuksensa (työskentelee siis väkivaltaisten nuorten kanssa) mukaan ne KAIKKEIN VÄKIVALTAISIMMAT ovat niitä, joilla ei ole ollut mitään rajoja. Ei väkivaltaa, eikä mitään muutakaan. Nyt sitten purkavat turhautumiaan potkimalla ja hakkaamalla. Eli ei se aina mene niin että väkivalta synnyttää väkivaltaa.
fyysisen kurituksen puuttuminen EI TARKOITA SITÄ ETTEI OLE RAJOJA. Jos MITÄÄN rajoja ei ole ja lapsi oireilee, ongelma ei ole kurituksen puutteessa, vaan surkeassa, laiminlyövässä kasvatuksessa. Tsiisus, miten tämä voi olla näin vaikeaa.....
Jos et joskus "läpsäise kevyesti lasta takapuolelle", olet joko hysteerinen vanhempi tai sitten vanhempi, joka ei pidä lapselleen kertakaikkiaan minkäänlaisia rajoja.
Onko tosiaan näin? Ei ole. Onneksi suuri osa vanhemmista osaa pitää rajat läpsimättä ja luunappeilematta.
tarhassa sitten tule ongelmaa näistä lapsista joita on kotona pidetty kiinni kun he eivät ole tehneet niin kuin aikuiset ovat käskeneet? Luulisi sen, että lapsi pitelee kiinni riitakumppanistaan kunnes tämä muuttaa mieltänsä olevan ihan yhtä ärsyttävää kuin läpsiminenkin. Tai sitten hei - ehkä lapset eivät automaattisesti toistakaan vanhempiensa käytöstä tarhaolosuhteissa?
jossa se tietää ettei käydä fyysisesti käsiksi. Mieti jos sun mies löisi sua kerran kuukaudessa riidan tuoksinassa ja varoituksen jälkeen. Mieti mitä fiiliksiä herättää, suhteessa luottamukseen parisuhteessa jne.