Miksi jotkut ajattelevat, että yksi lapsi perheessä on oikein ratkaisu?

Omat veljeni olivat toistensa kurkuissa kiinni jo vauvoina. Nyt aikuisina ovat molemmat joutuneet teholle kerran, kun humalassa puhuivat toisilleen suorat sanat. Kaikki sisarukset eivät pidä toisistaan!

lukumäärällä spekulointi; miksi yksi, miksi kolme, miksi viisi, miksi ollenkaan, miksei yhtään VOI LUOJA!!!

Mene peilin eteen ja totea; olen nainen, jolla on köyhä päänsisäinen elämä.

Vierailija:

Tuttavallani on yksi lapsi ja enempää ei halua. Perustelee valinnan sillä, että lapsen ei tarvitse koskaan taistella äidin tai isän huomiosta. Tuntuu ikävältä, kun itsellä on kolme lasta ja kovasti nauttivat toistensa seurasta. Toki tappelevat myös, mutta se kuuluu asiaan ja kasvattaa. Tuttuni mielestä sisarusten välisessä kinassa ei ole mitään hyvää. Onko täällä muita, jotka ajattelevat näin?

Siis ihanko on vaan tuossakin asiassa se yksi ja ainoa oikea tapa? Mä en oikein kestä kaltaisiasi ihmisiä, en ainakaan suurina annoksina :/.

Itse luin ap:n viestin pariinkin kertaan vielä uudestaan, kun huomasin vastaukset. En oikein tajua, mistä porukka veti herneen nenään? Eihän ap väittänyt, että yksilapsisuus EI voisi olla oikea ratkaisu. Hän vain kyseenalaisti tuttavansa asenteen, jonka mukaan enemmän kuin yksi lapsi olisi jotenkin huonompi ratkaisu. Olen samaa mieltä ap:n kanssa, että logiikka ontuu ja pahasti!



Eiköhän jokainen itse tiedä parhaiten, kuinka monta lasta tekee omasta perheestä sopivankokoisen.

Eihän ap missään kohti viestiään väittänyt, että hänestä yksilapsisuus olisi jotenkin arveluttavaa tai että ylipäänsä lasten lukumäärää pitäisi vertailla, vai väittikö? Hänhän nimenomaan oli loukkaantunut siitä asenteesta, etteikö sisaruksista voisi olla iloa eli siitä, että kaveri itse piti omaa ratkaisuaan jotenkin Ainoana Oikeana. Huom. " oikein" ratkaisu ei ole sama kuin oikeA ratkaisu...

Menkää nyt helkkari vaikka tekemään ruokaa tai jotain, tää on täysin järjetön keskustelu.

Ja sinä valopää; mulla on kaksi lasta ja SILTI VIHAAN tuota vatvomista.

Vierailija:

Itse luin ap:n viestin pariinkin kertaan vielä uudestaan, kun huomasin vastaukset. En oikein tajua, mistä porukka veti herneen nenään? Eihän ap väittänyt, että yksilapsisuus EI voisi olla oikea ratkaisu. Hän vain kyseenalaisti tuttavansa asenteen, jonka mukaan enemmän kuin yksi lapsi olisi jotenkin huonompi ratkaisu. Olen samaa mieltä ap:n kanssa, että logiikka ontuu ja pahasti!

Eiköhän jokainen itse tiedä parhaiten, kuinka monta lasta tekee omasta perheestä sopivankokoisen.

On monta tapaa muodostaa perhe.



Hellitä vähän normiriemustasi, ap

Mulle on ihan sama, montako lasta kukakin hankkii. Itse olen saanut kolme lasta aikaiseksi ja olen siitä onnellinen. Ihmettelen vain, miksi joillekin se yksi lapsi on ehdottomasti oikeIn ratkaisu, ja kaikki muut pitää tuomita? Ehkä heillä itsellään on huonoja kokemuksia sisaruksista tai sitten todella hyviä kokemuksia ainokaisen elämästä? Tiedä häntä. ap

Toisille se on yksi lapsi, toisille neljä. Siksi en voikaan käsittää, miksi jotkut ovat niin kapeakatseisia etteivät tajua, että joillekin kolme lasta voi tuoda onnen ja ajattelevat niin myös lasten kannalta (lapsilla sisaruksia)? ap

Onhan kaikissa ratkaisuissa puolensa ja puolensa; ainokaisesta voi kasvaa hemmoteltu tyranni tai sitten ei, sisarukset voivat kokea toisensa rikkautena tai sitten ei. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja tiedenkin pitää sitä omaa ratkaisuaan ideaalina jos se sopii juuri heille. Monesti oman ratkaisun pönkittämisessä, etenkin jos se tehdään ilkeilyn kautta ja toisten ratkaisua arvostellen, haisee usein se, ettei kuitenkaan olla aivan varmoja oliko se oma ratkaisu hyvä juttu vai ei - ei olla pohjimmiltaan sinut omien valintojen kanssa.

Antaa kaikkien kukkien kukkia. Jonkun mielestä yksilapsisuus on paras ratkaisu, toisen mielestä sisaruus on lapselle lahja (näin ajattelen itse ja näin tunnut sinäkin ajattelevan). En näe aloituksessasi todisteita siitä, että ystäväsi olisi asiasta sen fanaattisempaa mieltä kuin sinäkään omasta kannastasi.



Melkein jokaisellahan meistä on JONKINLAINEN käsitys siitä, millainen perhekoko olisi paras... jotkut - hui - jopa kannattavat lapsettomana pysymistä!

ja uskon että lapsestani tuleesilti ihan normaali ja täyspäinen ihminen vaikka ainoa lapsi onkin. Eikä sitä voi yleistää, että ainoat lapset ovat vaativia ja itsekeskeisiä ja hemmoteltuja, mutta ne joilla on sisaruksia ovat ymmärtäneet elämän oikein. Kasvatuksesta ja lapsen lonteesta se on kiinni. Vaikka sinulla oisi 10 lasta, niin ihan varmana saat aikaiseksi hemmotellun ja itsekeskeisen lapsen jos annat sille kaiken mitä se voi ikinä pyytää. Jos sinulla on vain yksi lapsi, mutta kasvatat sen ymmärtämään ettei kaikkea voi saada, niin en usko että on hemmoteltu aiuisenakaan

On ihan tyhmää alkaa perustelemaan miksi just niin ja niin monta on oikea määrä. Jokainen tehköön niin monta kuin se itselleen on oikea määrä. Hienoa että ap on saanut 3 lasta.

Minulla on 6 ja tykkään kovasti kun on suuri perhe. Meillä on melko rauhalliset lapset, ja ne keksii kaikkee kivaa yhdessä. Pienet kipittää isompien perässä ja matkii ja kun aikansa matkivat ja oppivat isojen juttuja, niin ne kelpaa isoille mukaan leikkiin ja usein ei kavereita sitten tarvita kun seuraa on omassa perheesäkin.



Meillä vielä koetaan niin että on helpompi kun voi suoraan sanoa siskolle tai veljelle että ei tykännyt että toinen teki jotain väärin tai toisin leikissä. Kaverille ei usein kehtaa suoraan sanoa, ja sitten leikki menee vähän överiksi.

Jotkut ihmettelee miksi meillä ei ole lapsilla montaa kaveria, jotka vierailee meillä... No kun ei tarvita niitä kavereita. Ei ole aikaa kaverille jos sisarusten kans on leikki kesken niin ei tee mieli lähtee kaverille kylään. Tai jos on lähdössä just veljen kans luistelemaan niin ei halua kaverin luo pelaamaan Pleikkaa. Ja siten niitä kavereita ei hirveesti kerry.



Jokainen perhe on erilainen! Jokaiselle ihmiselle, äidille ja isälle, on varmaan juuri sopiva määrä niitä lapsia kuin itsellä sattuu olemaan. Meille on 6 sopiva määrä nyt. 15v taakse päin en olisi koskaan kuvitellut olevani kuuden lapsen äiti, ja ajattelin että 6 on ehdottomasti jo liikaa!!! :)

...ja hänen tapojaan. Ihanko oikein " ystävä" on sellainen, joka omaa ratkaisuaan perustelee tuolla lailla toiselle, joka on tehnyt toisen ratkaisun!? Täysin typerää, ja minusta tästä asiasta ei kannattaisi täällä edes keskustella. Ikävä vain sinulle, että ystävällä ei ole mitään tapoja.

Vierailija:

Mulle on ihan sama, montako lasta kukakin hankkii. Itse olen saanut kolme lasta aikaiseksi ja olen siitä onnellinen. Ihmettelen vain, miksi joillekin se yksi lapsi on ehdottomasti oikeIn ratkaisu, ja kaikki muut pitää tuomita? Ehkä heillä itsellään on huonoja kokemuksia sisaruksista tai sitten todella hyviä kokemuksia ainokaisen elämästä? Tiedä häntä. ap

Mutta en mä sitä mitenkään hehkuttanut useamman lapsen äideille, silloin kun mulla oli vaan yksi.



Siihen kiinnitin huomiota että, jos joskus jostain " valitin" , niin useamman lapsen äidit vähän niinkuin väheksyi sitä, tyyliin " helppoahan sulla on, kun on vaan yksi lapsi" .



Nyt mulla on kaksi lasta, ja olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Olen samaa mieltä kuin oliko se nyt 6 ja 7, että apn:n viesti ei ollut tuomitseva vaan hän nimenomaan ihmetteli, voiko joku vakavissaan kuvitella oman ratkaisunsa olevan Se Ainoa Oikea eli oikeIN.



Mutta sitä jäin silti miettimään, että missä yhteydessä ap on kuullut ystävänsä ratkaisuaan perustelevan? Et kai vain ole sitä häneltä tivannut? Silloin nimittäin itsekin menin aikanaan puolustuskannalle ja saatoin hyvinkin sanoa jotain noinkin ajattelematonta.



Muistan hyvin yhdenkin kaverin, joka oikeasti suorastaan haastoi aiheesta riitaa, koska hänestä olin itsekäs :O kun en aikonut " suoda" lapselleni sisarusta... Tuntui typerältä joutua perustelemaan asiaa, joka oli meille oikeastaan ennemminkin fiilis- kuin järkikysymys. Opettelin myöhemmin vastaamaan kyselyihin, että " meistä vain tuntuu, että meidän perhe on nyt juuri hyvä juuri näin" . Siitähän siinä yleensä kai pohjimmiltaan kuitenkin on kysymys, eikö?



No, sittemmin mielipiteeni kyllä muuttui, mutta edelleenkään en pidä yksilapsisuutta lähtökohtaisesti sen itsekkäämpänä valintana kuin isompaa perhettä. Ennemminkin lapsihaave jo sinänsä on aina myös itsekäs. Eikä kaikille edes suoda sitä ainokaistakaan, vaikka kuinka kovasti lasta toivoisi.

Ap itse käyttää sanavalintaa " perustelee" . Eli kuulostaa siltä, että hän itse on ihmetellyt kaverinsa päätöstä.

Vierailija:

Tuttavallani on yksi lapsi ja enempää ei halua. Perustelee valinnan sillä, että lapsen ei tarvitse koskaan taistella äidin tai isän huomiosta. Tuntuu ikävältä, kun itsellä on kolme lasta ja kovasti nauttivat toistensa seurasta. Toki tappelevat myös, mutta se kuuluu asiaan ja kasvattaa. Tuttuni mielestä sisarusten välisessä kinassa ei ole mitään hyvää. Onko täällä muita, jotka ajattelevat näin?

Ap:

Miksi jotkut ajattelevat, että yksi lapsi perheessä on oikein ratkaisu?

Eli jotkut ihmiset (äidin erityisesti) nyt vaan ovat niin jämähtäneitä omien valintojensa perusteluihin, että he eivät osaa kuvitellakaan toisenlaisia valintoja toimiviksi saati yhtä hyviksi. En mä ainakaan jaksa sellaisesta loukkaantua, omapa on tappionsa, ei minun.

Voihan taustalla olla myös se että vanhemmat eivät itse koe että he jaksaisivat antaa sitä huomiota useammalle. Ei se silti tarkoita että hän olisi sitä mieltä että yksi lapsi kaikissa perheissä olisi se ainoa oikea ratkaisu. Se vain heidän perheessään on!

Tulen itse kolmelapsisesta perheestä ja koin asian itse juuri tuolla tavalla eli että jouduin taistelemaan liikaa vanhempieni huomiosta. Siksi en itse halua kolmea lasta. En ole myöskään läheisissä väleissä sisarusteni kanssa, joten en pidä sitä, että lapsella on sisaruksia niin hirveän tärkeänä asiana. Riitelimme toisen sisareni kanssa todella paljon jo lapsena emmekä edelleenkään ole kovin hyvissä väleissä. Toisen sisaren kanssa taas välit ovat jäänet etäisiksi.

Olisi ollut mahdollista, että meidänkin perheessä oltaisiin tyydytty yhteen lapseen, mutta halusimme kuitenkin molemmat myös toisen lapsen, jota parhaillaan odotan. Ei siis siksi, että esikoisella olisi sisarus, vaan siksi, että me vanhemmat nimenomaan halusimme toisen lapsen. Toivomme että meiltä riittää aikaa ja huomiota näille molemmille.

Mukava kuulla, että teillä kolme lasta on tuntunut hyvältä määrältä, mutta pitää ymmärtää, että kaikilla ei ole samanlaisia kokemuksia asiasta. Jokaisen pitää itse pohtia, mikä on omalla kohdalla sopiva lapsiluku. Ympäristön painostus ei saa vaikuttaa asiaan.

Vierailija:

Tuttavallani on yksi lapsi ja enempää ei halua. Perustelee valinnan sillä, että lapsen ei tarvitse koskaan taistella äidin tai isän huomiosta. Tuntuu ikävältä, kun itsellä on kolme lasta ja kovasti nauttivat toistensa seurasta. Toki tappelevat myös, mutta se kuuluu asiaan ja kasvattaa. Tuttuni mielestä sisarusten välisessä kinassa ei ole mitään hyvää. Onko täällä muita, jotka ajattelevat näin?