~ ♥ ~ KesäNuput to-su ~ ♥ ~

[color=DarkMagenta]Eilen en ehtinyt kirjoitella neuvolalääkärikuulumisia, kun minulla oli taas perinteinen " äidinvapaakeskiviikkoilta" ; ) Oli kyllä tosiaankin taas " nautinnollista" palata kotiin kun molemmat parkuivat ja roikkuivat jalassa. Isin kanssa oli taas vähän " urheiltu" ja pojat olivat todella väsyneitä, niin että hyvä jos puuron jaksoivat syödä... no yön nukkuivatkin sitten hyvin (esikoinen jatkaa vieläkin).



Niin mutta niitä kuulumisia. Kävin siis vain lääkärillä joka totesi että kohdunsuulla ei uusia muutoksia, eli kaikki ok. Tietysti kehoitti ottamaan niin rauhallisesti kuin vain suinkin tässä elämäntilanteessa voi. Mutta hyvillä mielin siis voin jatkaa tätä " perhehelvettiä" ; )



Yöt tosiaankin saan nukuttua hyvin. Vessassa käyn 1-2krt ja vauva yleensä herää siihen ja meuhkaa vatsassa sitten jonkin aikaa ennen kuin minä tai hän nukahtaa. Esikoinen oli muuten samanlainen. Yöllä koitin " hiippailla" vessaan niin että ei olisi herännyt, alkoi nimittäin senmoisen menon että nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Kakkonen olikin sitten vähän rauhallisempi, mutta on kyllä nyt yksivuotiaana ottanut kaikki takaisin. Nytkin hiissaa TripTrappiaan sivupöydälle ja kohta on veitset esillä....



Tilanne ohi, nyt sitten äitin sykkyyn... toinen kiinnostuksen kohde on nuo hellan nappulat!!! Onneksi meillä on uudessa induktiotaso jonka saa lukittua. Samoin äitin ylikeitetyt pöperöt siivottua heti siististi ; ) Edellisessä asunnossa meillä oli keraaminen liesi ja mä keitin siihen kaikki kiinni nyt tuo induktio on kyllä luksusta ja vielä niin nopeakin että oksat pois.



Juupa juu. Tupipas taas (.) anteeksi : ( Lueskelen nuo eileniltaiset juttunne ja kommentoin niitä sitten jos vain jotain tulee mieleen...



Vielä tähän lopuksi mutten pikku " vinkki" eli tilasin eilen BEBEsistä Kampituspäiväntarjous ä-toppeja ja imetyspaitja. Käykää kurkaamassa jos vielä olisi jotain jäljellä...[/color]





www.bebes.fi



[color=DeepPink]art rv 27ja risat[/color]

Art: hyvä että kaikki oli vauvan kohdalla hyvin. Tosiaan tuo " lepo" on täysin tuntematon käsite pienten lasten kanssa, kyllä sitä saa juosta kellon ympäri silmäpussit polvissa roikkuen :-)



Kropan palautumisista ja raskausarvista: Itse kuulun siihen valitettavaan ryhmään jolla kroppa ei palautunut vaikka kilot lähtikin. Raskausarvilta olen onneksi säästynyt mutta varsinaista kauhukerrointa on katsella omaa vatsaansa peilistä. Jahka se lottovoitto kohdalle osuisi niin tämä likka juoksisi oiko päätä Nordströmin klinikalle silputtavaksi :-)

Kaksosten syntymän jälkeen kilot lähti heti pois ja mahduin saman tien vanhoihin vaatteisiini. Mutta mahanahka ei koskaan sen koitoksen jäljiltä palautunut. On kuin bulldogin naama olisi ripustettu roikkumaan tuohon navan ympärille. Yöks.

Tokasta odotuksesta kilot lähtivät hitaasti mutta varmasti (en kyllä liikkunutkaan yhtä paljon enää) ja imetyksen myötä ihan huomaamatta paino meni alle tavoitepainoni. Arvatkaa miltä tuo nahkareppu mahassa sen jlk näytti???

No kun imetys loppui niin kilotkin alkoi nopsaan lisääntymään ja nyt on tavoitteena että sitten vuoden päästä kesällä olisin taas niissä " vanhoissa hyvissä mitoissa" kuten kuopuksen imetyksen jäljiltä. Mutta bikineitä ei tämä mamma IKINÄ suostuisi enää päällensä laittamaan, siksi onkin niin ihanaa olla raskaana kun kehtaa pyöreää mahaa ylpeänä esitellä kaikille :-D



Yksi juttu muuten on että kengän koko ei ole enää sama kuin ennen raskauksia. Ekoja odottaessani käytin 35-36 numeron kenkiä, nyt saa surutta ostaa 37-kokoista lapikasta, hyvällä lykyllä jotkut kesätennarit saa kolmekutosina ahdettua jalkaan. Ja lantion muoto on tietty muuttunut niin että vaikka paino oli jossain vaiheessa pienempi kuin ennen yhtäkään raskautta, niin ei mene enää saman koon farkut kuitenkaan vyötäröltä päälle...



Ja kun vauhtiin taas pääsin niin jatkan vielä: ekan synnytyksen jlk kasvoihin ilmestyi myös hirvittävät maksaläikät silmien alle. Ihan kuin olisi kapakkatappelussa ollut. Vielä seuraavana kesänäkin ne olivat ennen kuin sitten pikkuhiljaa alkoivat häipymään. SIttemmin kyseistä riesaa ei enää ilmaantunut kuopuksen syntymän jlk, toivottavasti ei nytkään.







Oma vointi on persiistä. Neuvola siirtyi ensi viikolle, perjantaina pitäisi lääkärin soittaa mulle taas. Vatsakivuille ei näy loppua, ei tee kyllä mieli syödä yhtään mitään. Senkka on 75, crp vähän koholla (21),muita tuloksia ei ole vielä tullut. Mutta ilmeisesti kunnallinen ei asiaa sen kummemmin aio edes tutkia. Tai ainakin näin sijaisena ollut lääkäri sanoi, ei kannata asialle sen enempää tehdä mitään,kohtu se painaa sisäelimiä, osta cuplatonia! (ja cuplatonillahan ne tulehdusarvot ja vatsakivut hiipuvat? ;-))))

Vielä olisi kolme vkoa yksityiselle, mutta kyselen tänään Mehiläisestä pääsisikö sinne samalle lääkärille jo aiemmin.

Ja piru vie, hammastakin alkoi särkeä rajusti, sorruin jo panadoliakin napsimaan eilen pitkin päivää (tuloksetta tosin) vaikken juuri koskaan särkylääkkeitä ota...



Pöh, menihän taas valivaliksi, sorry leidit, olen kyllä oikeasti ihan hyvällä tuulella ja jopa odotan lauantaita kun on pari keikkaakin sille päivälle tiedossa - tuttuja tällä kertaa kyseessä joten huoleton ja hauska päivä tulossa vaikka esikoistytär joutuukin tulemaan mukaan " avuksi" ;-))



Hyviä vointeja kaikille ja jaksamisia niin töissä ahertaville kuin kotona lasten kanssa hikoilevillekin ;-)



nappula ja urpo-ulla 27+2

Palautumisesta piti minunkin vielä kirjoittaa, että tuo kengännumero on jotakin aivan hirvittävää...



Ennen raskauksia käytin koon 39 kenkiä ja nyt kolmen raskauden jälkeen saan laittaa jalkaani 42 kokoiset kengät...Ei siis oikeasti naurata, hirveät räpylät minulla! Tämän neljännen jälkeen en uskalla edes ajatella josko siirrytään vieläkin isompiin...



Ja sitten noista ei niin näkyvistä, mutta elämää suuresti haittaavista ongelmista tuli mieleeni kakkosesta (4,8kg/55cm/py39cm) tullut rektoseele, jonka ansiosta ulostaminen on tosi kivaa kun pitää emättimen takaseinästä painaa käsin jotta saa ummetuksensa ähellettyä ulos :( + siihen vielä se, ettei esikoisen syntymän yhteydessä tehtyä välilihan leikkausta tikattu kunnolla (kätilönkin työvuoro vaihtui juuri ennen sitä tikkaushetkeä ja minut tikkasi henkilö, jolla ei ollut minkäänlaista esteettistä käsitystä siitä, mikä hetula mihinkin kuului...eli ne vastapalat ommeltiin kiinni tosi epäesteettisesti) ja ne saamarin tikit irtosivat jo ennen kuin koko haava ehti umpeutua, eli minulla ei sitten esikoisen syntymän jälkeen ole ollut välilihaa lainkaan :((( Sanonpa vain, että varsinkin kuukautisten aikaan se on suuri ongelma kun menkat leviää kaivonrenkaan kokoiselle alueelle ja saa ihan neuroottisena vahtia, koska housut kastuvat :(



Olin jo menossa leikausjonoon, korjatakseni nuo " pienet" ongelmat, mutta kun noita lapsia piti alkaa tekemään uudelleen, heitin projektin mappi Ö:hön odottamaan....noh, vielä joskus pääsen leikkuriin poistattamaan ongelmani ja ehkäpä saan alapääni vielä toimivaksi...mutta siis näinkin voi käydä, eikä se ole kyllä yhtään mukavaa. Kaikkeen tottuu, pakon edessä...



Noh, iloisempiin asioihin (toivottavasti en pelotellut ketään ekaa lastaan odottavaa ihan henkihieveriin): Ulkona näyttäisi satelevan taas lunta. Pitää mennä pienimmän kanssa pulkkamäkeen :)



Tänään täytyy käydä kaupassakin. Viikonloppu onkin sitten yhtä haipakkaa kun molemmille päiville on luvassa ohjelmaa.



...Onneksi tänään on jo torstai!



Kanelisokeri 26+6

Nappula: No ei varmaan ihmekään jos vatsanahka roikkuu kun on kaksoset saanut.



Kanelisokeri: Ikävää, että sait tuollaisen riesan synnytyksestä. Onneks on leikkaushoito, millä voi aika hyvin korjata noi ongelmat. Heti vaan synnytyksen jälkeen jonoon, niin ei tarvitse kärvistellä.



Omat kuulumiset: Kävin äitipolilla kontrollissa tuon kohdunkaulan takia. Oli lyhentynyt aika paljon viikossa. Viimeks oli 3,5cm ja nyt oli 2,8cm. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin. Tuo arvo ei vielä ole akuutti, mutta kun se selvästi koko ajan lyhenee, niin tarkoittaahan se että pitää ottaa iisisti. Sain kuitenkin vielä luvan mennä kokeilemaan töiden tekoa. Toki jos alkaa supistelemaan, niin sitten jään saikulle loppuraskauden ajaksi. Helppohan sitä on nyt ollut olla päivät yksin kotona, oon saanut levätä oikeasti. Töiden jälkeen oon sit illan kahdestaan esikoisen kanssa (mies töissä), joten lepohetkiä ei päivässä ole. Se voi tietysti johtaa supisteluihin. No, katsellaan... Miehen ikäväksi saatiin yhdyntäkielto. Sperma tekee tuhojaan kohdunsuulla, mutta myöskään mekaanista ärsytystä ei saa tulla, joten kondomitkaan ei auta.



Lähdenkin tästä kaupungille kaverin kanssa. Käydään katselemassa vähän vauvan vaatteita ja äitiysvaatteita. Hänkin on raskaana. Sit mennään lounassalaatille. Rentouttava päivä siis tiedossa!



Tytteli-83 rv 27+3

Moikka, enpä ole ehtinyt taas aikoihin kirjoitella. Kiirettä on pitänyt koulujuttujen kanssa, ja nytkin pitäisi lukea tenttiin. Neuvolalääkärikuulumiset oli kuitenkin pakko tulla kirjoittamaan¿



Onneksi oli kohdunsuu vielä napakasti kiinni ja sen kolme senttiä pitkä niin kuin viimeksikin, vaikka supistuksia on ollutkin. Viime aikoina olen vielä ottanut erityisen rauhallisesti, joten ei ole paljoa supistellutkaan. Sf-mitta oli 25 cm, joten kasvu on rauhoittunut niin, että nyt mennään keskikäyrällä. Hyvää tasaista kasvua kuitenkin. Verenpaine hyvä, painoa 550 g viikossa, eli nyt on tullut jo 7,6 kg lisää¿ Sydänäänet 140. Vauva potkaisi doppleria sydänäänien kuuntelun aikana kolme kertaa, taisi ärsyttää :). Kaikki meni siis hyvin, ja nyt ollaankin jo niin pitkällä, että kahden viikon päästä jo seuraava neuvolakerta. Hurjaa!



Sellainenkin sitten paljastui, että minulla on lievä hiivatulehdus. Yleensä kyllä huomaan hiivan vaikka olisi kuinka lievä, mutta nyt kun on nuo limakalvot ollut niin kamalassa kunnossa jo pitkään, en ollut oikeastaan edes ajatellut asiaa. Pari päivää sitten kyllä sanoin miehelle, että ihan kuin olisi hiiva tulossa, mutta sekin olo meni ohi. Hoidanpa nyt kuitenkin sitten hiivan pois, niin helpottaa ehkä vähän tuo limakalvojen tilannekin samalla. Meillä yhdyntäkielto rapsahtaa nimittäin aina aika ajoin, ei lääkärin määräyksestä niin kuin Tyttelillä, vaan noiden rutikuivien limakalvojen takia. Yritän miestä aina lohdutella, että tämä on hyvää totuttelua vauvan syntymän jälkeiseen elämään¿



Täällä on keskusteltu ahkerasti raskausarvista. Minulle on joskus tässä viime viikkojen aikana ilmaantunut toisen rinnan alapuolelle muutama punainen juomu¿ Vähän kurjaa, mutta kuuluu raskauteen. Saa nähdä, tuleeko toiseenkin jossain vaiheessa :).



Tytteli: otahan nyt rauhallisesti! Töitä ehtii tehdä myöhemminkin. artilla puolestaan ei onneksi ollut tullut muutoksia kohdunsuulle, hyvä homma :).



Nappula ja Kanelisokeri kirjoittivat kengän koon muuttumisesta raskauksien myötä. Olen ennenkin kuullut tuollaisista kokemuksista, onko monella täällä tullut tuollaisia muutoksia? Nimimerkillä nyt jo 39¿40 eikä kaipaa isompaa¿



Nappulalle tsemppiä vatsakipujen kanssa, jo on kumma, jos lääkäri voi noin vain kevyesti kuittailla kurjan olon (ja tulehdusarvojen kohoamisen raskaana olevalla)!



Ai niin, äitiyspakkaus saatiin myökin tänään. Ihan kuin olisi joulu tullut!



Niina 26+6

...eli eilen oli käynti ja kaikki hyvin näytti olevan. Sf-mitta 23cm (kasvanut kuukauden aikana sen 4cm eli ilmeisesti ihan normaali). Kohdunsuulla ei ollu tapahtunu muutoksia, mutta pyysin silti saikkua töissä tapahtuvien jatkuvien supisteluiden vuoksi. Se olikin työn takana, lääkäri oli nimittäin sitä mieltä että koska kohdunsuulla ei ollu vielä tapahtunu mitään, pitäis töihin yrittää jaksaa mennä....Ei meinannu riittää perusteluiksi sille, että supistelut ovat töissä yleensä kipeitäkin ja töissäni joudun paljon nostelemaan ja kääntelemään potilaita, sekä jatkuvasti olemaan jalkojen päällä (päivystysluontoinen osasto meillä).Omalla väsymykselläni ei myöskään tuntunu olevan merkitystä, eikä sillä että esimieheni ja muut työkaverit ovat kehottanete minua jo useita viikkoja sitten hakeutumaan saikulle, kun ovat nähneet kipeän olotilani...Lääkäriä tais ärsyttää se, että uskalsin sanoa hänelle vastaan ja ilmaista omat mielipiteeni....Seuraavilla kerroilla en enää kyseiselle lääkärille haluakaan mennä, onneks on varaa valita. Mutta jäi siis tosi paha mieli tosta lääkäri-käynnistä, tuli sellainen olo, että omia tuntemuksia vähätellään ja pitäisi jaksaa vaan hampaat irvessä käännellä töissä esim. neliraaja-halvaantuneita potilaita....Sitä kyllä ihmettelen kun jotkut työkaverit on saanu jäädä pois töistä monta kuukautta ennen laskettua aikaa pelkän väsymyksen perusteella..- ilmeisesti vaihtelee paljon lääkäristä riippuen...

No joo nyt kun sain valitukseni purettua, vois kirjottaa jo jostain muustaki...Ai niin, painoa oli tullu 2,8kg lisää, yhteensä jotain 8kg.



Sitä oon ihmetelly, että miten te jotkut jaksatte sekä käydä töissä ja vielä hoitaa päälle kodin ja lapset- suuri hatun nosto siitä. Ittelle on jo pelkästään tuo työssä käyminen tuntunu raskaalta jnk aikaa...Suuri etuoikeus on ollu, että saa levätä ja nukkua vielä koska haluaa (koska eka lapsi vasta tulossa), toisen kohdalla (jos sellainen meille suodaan) se ei tuukaan olemaan niin helppoa...



Täytyy myöntää, että hiukan alkoi " pelottaa/jännittää" noi teidän kuvailut siitä kuinka mahanahka jää roikkumaan synnytyksen jälkeen ja kengän koon muuttuminen...Ittellänikin on jo 39 kengän koko, joten ei tarvis kyllä enää isontua. Olikohan se Kanelisokeri, jolla oli jääny huonon tikkaajan vuoksi ongelmia välilihan alueelle? Hui, kuulostaa kyllä inhottavalta...Ehdottamasti kannattaa mennä sitten ku pystyy korjauttamaan se, jos vaan itestä vähäki siltä tuntuu!



Nappulallako se oli niitä mahavaivoja ja tulehdusarvotkin kohollaan? Sori jos muistan nimimerkit väärin...Tuo senkka on kyllä aika paljon koholla mun mielestä, voiko sitä selittää enää pelkällä raskaudella!? Toki jo raskaus pelkästään voi nostaa tulehdusarvoja, mutta en usko että ihan noin paljon? Yritähän kysellä jos pääsisit sinne yksityiselle vähän nopeemmin, niin asia selviäis paremmin :)



Juu, mutta nyt tämä valittaja lähtee tästä vähän kyläilemään kaverin luokse...



Suvi rv 26+0

Täällä olemme viettäneet talvilomaa ihan vain kotona löhöillen.

Tänään kävin sokerirasituksessa ja ihan hyvät arvot olivat, ensi torstaina on vuorossa sitten äitiyspolikäynti ja seuraava neuvola vasta 28.3



Hoitopöydästä: Itse olen tehnyt hoitopisteen kodinhoitohuoneen työtason päälle, siinä on sitten kaapit ja laatikot käden ulottuvilla ja lavuaarikin vieressä pyllyn pesuja varten. Esikoisen vauva-aikana asuimme tosi ahtaassa rivarikaksiossa ja silloin " hoitopöytänä" oli pyykkikone jonka päälle laitoin sen hoitoalustan ja pyyhkeen.



Yöt olen saanut nukutuksi suht hyvin, kaksi tai kolme kertaa pitää nousta vessaan käymään. Liitoskivut ovat nyt tänne rantautuneet, todella ikävästi vihlasee esim kun istuessa nostaa jalan toisen jalan päälle niin silloin tuntuu ikävältä häpyluussa =( Närästyskin meinaa olla jokapäiväinen riesa.

Muuten vointi kaikin puolin hyvä. Nyt päivä kahveille!



Kauris ja pulla rv24+6

[color=DarkOrchid]Tosiaankin jalkapöytä laskeutuu raskudenpainosta ja kudosmuutoksista. Eli kanattaa varautua siihen että jalankoko suurenee enempi tai vähempi. Itselläni oli ennen 38 ja nyt ainakin se 39¿ : /



Niin ja LIMAKALVOISTA: Ceridal (lopolotion tai intime = ovat sama tuote) on hyvä hankinta (apteekista). Käy sitten siihen välilihankinrasvaukseen synnytyksen lähestyessä ja siis petihommiin myös ; )[/color]



http://www.ceridal.com/?id=aec16&select=Ceridal

Tuosta välilihasta vielä piti kirjoittaa, että kun soitin heti asian huomattuani sinne synnytysvastaanottoon, niin minulle sanottiin, ettei niitä jälkikäteen aleta korjailemaan *_*.



Vasta vuosia myöhemmin, kierukkaa uusiessani, gynekologini ehdotti tuota välilihan korjausleikkausta tulevan rektoseelen leikkauksen yhteydessä ja täytyy sanoa, että olin ihan ihmeissäni kuullessani, että asialle voidaan tehdä jotakin...



Ihan heti synnytyksen jälkeen en voi siihen leikkausjonoon ilmoittautua. Sinne on puolen vuoden jonot, enkä usko, että paikat ovat niin lyhyessä ajassa palautuneet synnytyksestä. Kaiken lisäksi gyne sanoi, että rektoseelen leikkauksen jälkeen tulee saikkua 6 viikkoa (emättimen takaseinämän lihakset jotenkin katkaistaan ja ommellaan uudelleen yhteen), eikä sinä aikana voi nostaa maitopurkkia painavampaa tavaraa...sehän onkin helppoa noudattaa näin neljän lapsen äitinä...kun kaupasta on kannettava koko ajan jotakin kassin nyssäkkää, saati sitten nuo kaksi sylilastakin tuossa vielä helmoissa roikkumassa...



No, kaikki ajallaan ja ensin toivutaan synnytyksestä...



Kanelisokeri 26+6

En ole ennen kuullutkaan tuosta jalan kasvusta raskauden seurauksena - minä myös vältyin siltä ekan raskauden aikana. Oon kyllä nyt pohtinut, että pitäisi hankkia kevääksi jotkut kivat kengät, jotka saisi vaan tyrkättyä jalkaan - ei mitään nauhoja tms. kumartelua vaativaa.



Kuiviin limakalvoihin on meilläkin ollut Ceridal käytössä - ennen ja jälkeen synnytyksen. Mutta eikös siellä äitiyspakkauksessakin ollut tällä kertaa joku liukastusvoide? Saatan muistaa väärinkin, netistä kerran kattelin sisältöä.



Eilen oli mammajoogassa tosi rattoisaa, vaikka meinasikin mennä enemmän juttelun puolelle. Vaan sitäkin kun kaipaa, niin oikein hauska ilta oli. Nyt kun työpaineet vähän hellitti, rupesin järkkäilemään itselle ja miehelle yhteisiä vapaailtoja elokuvien ja teatterin merkeissä. Esikoiselle kun saa mukavasti lastenhoitajan - pitää käyttää hyväkseen nämä muutamat kuukaudet ennen vauvan tuloa! Sitten sitä on taas vähän aikaa vaikeampi järkätä kahdenkeskisiä menoja.



Taika, 24+6

Tänään sain vihdoin soitettua hiivakokeen tuloksia. Olis pitänyt soittaa jo aikasemmin mutta olen autuaasti unohtanut. Neuvolasta en saanut th:ta kiinni joten soittelin suoraan terveysasemalle tuloksia. Negatiivinen oli, taitaa nämä vaivat mennä ihan normaalin odotuksen piikkiin.



Vauveli möyryää massussa ihan urakalla. Saas nähä milloin kääntyy. Esikoisesta muistan että yhtenä yönä näillä viikoilla rupes massussa käymään hirveä melske kun tyttö päätti mennä oikeaan asentoon. Sen jälkeen tiesin tarkkaan että miten päin on.



Mullakin kasvoi jalka odotuksen aikana. Juuri muuten ei huomannu mutta muutamat tiukemmat korkkarit ei enää mahtunut ollenkaan.



Oonkohan jo sanonut oman kropan palautumisesta. Mulla on tällä hetkellä niin horo pää että hukkaisin senkin jos ei se olisi kiinni ;) Mulla tuli viimeksi reilusti raskausarpia rintoihin ja takamuksen alueelle. Nyt vaalentunut hyvin ja vielä ei uusia ole varmaankaan tullut. Muuten palauduin mielestäni aika hyvin, pömppö maha mulla on ollu aina. Ainoa vaiva joka synnytyksestä oikeastaan jäi oli peräpukamat, jotka nyt taas ruvennut vaivaamaan enemmän. Mutta tuo on kyllä aika yleinen ongelma muutenkin meidän suvussa. Onneksi suonikohjuja ei vielä ole ilmaantunut.



Onko teille tullut sitä tummaa viivaa mahan päälle? Mulla viimeksi tuli selkeä viiva, nyt ei vielä mitään.



Tsemppiä sairaslomalla olijoille, ja erityisesti niille joilla touhua kotona riittää vaikka pitäs ottaa rennommin!!!



t. SannaNu ja tiuhti rv 27+3

Harvakseltaan kirjoittelen mutta luen sitäkin ahkerammin.



Multa löydettiin kanssa ihan yllätyshiiva. Tulehdusta epäiltiin kun oli niin kovia alavatsakipuja mutta löytyikin siis tuo hiiva. Ja oli kuulemma jyllännyt jo pitkään enkä ollut huomannut ollenkaan.

Olo on raihnainen. Perinteinen naistenlenkkikin kertaviikossa jäänyt kun ei vaan pysty siihen tahtiin kulkemaan ilman supisteluja. Työ taas on pitkälti istumatyötä ja kun sitten ylös välillä nousee niin tuntuu että jäsenet irtoo ja pitää kontaten edetä. Mutta minkäs teet.



Mun jalan koko on myös muuttunut raskauksien myötä, valitettavasti. Lähinnä kyse on kai jalkapöydän laskeutumisesta joka tekee jalasta leveämmän ja siksi ei mahdu nämä vanhat kengät enää ollenkaan. Ei puhettakaan siroista korkkareista.



Muita inhottavuuksia on tullut myös raskauksien myötä. Yksi on sellaisten virusperäisten (mummuni sanoi niitä kretuiksi...) näppylöiden leviäminen kaulan ympärille. Sellaisia ihon värisiä ohutkaulaisia " krettuja.

Sitten sellaisia joita sanotaan hämähäkkineevuksiksi. Ne ei juurikaan haittaa ellei tule kasvoihin ( sellaisia punaisia ihon myötäisiä väriläikkiä, pieniä sellaisia jotka niitä painettaessa häviää).

Samoin huomaan että viimeisen raskauden jälkeen (ei tämän) ja kun lopetin imetyksen alkoi karvan kasvu lisääntyä. Siis tosi kummaa. Nyt se on taas raskauden myötä laantunut mutta en halua edes ajatella mikä tilanne on parin vuoden päästä.

Tähän kun lisää painon nousun ja hiusten lähdön niin näytän lähinnä peikkomuorilta tai joltain muulta hirviöltä.



MIssähän vaiheessa vauvan pitäisi viimeistään kääntyä ns. oikein päin kohdussa? Huolestuttaa kun edelleenkin vauva on perätilassa ja pelkään että tykästyy likaa asentoonsa. En halua synnyttää luultavasti isohkoa lasta jalat edellä enkä toisaalta halua leikeltäväksikään.

Viikoistani mulla ei ole kauheesti hajua, 26? vai 27? Laskettu aika nyt kuitenkin oli 7.6. eli kai tässä aikaa on.



Oletteko tykänneet äitiyspakkauksesta? Väreistä? Itse kun odottelen tyttöä hieman mietityttää nuo värit. Kahdelle vanhemmalle otin äippäpaikkauksen ja värit varsinkin ekassa oli hyvin vaaleansinivoittoisia, jopa haalari oli sininen ja eipä haitannut kun poika oli. En ole kyllä mikään vaaleanpunaisenkaan ystävä (enkä keltaisen) ja vaaleansininen ei sinänsä haittaa. Mutta kolmen pojan jälkeen ehkä kuitenkin haluaa jotain tyttömäisempää. Kai. Sitä tummanvihreää saisi ollakin enemmän .

En ole siis vielä laittanut hakemusta eteenpäin.

Toinen asia mikä pitäisi viedä eteenpäin on osittaisen hoitovapaan keskeyttäminen jotta saisi ekalta äitiyslomakuulta isompaa palkkaa. Vaan kun ei missään ole faktatietoa siitä, koskeeko hoitovapaan keskeytysoikeus raskauden takia myös tätä osittaista.

Joten nyt testataan työnantaja. Mistään suurista summista ei siis ole kyse, olinhan osittaista hoitovapaata hakenut muutenkin vain toukokuun loppuun.



Se taas tästä jaarittelusta...

soilioili:

Toinen asia mikä pitäisi viedä eteenpäin on osittaisen hoitovapaan keskeyttäminen jotta saisi ekalta äitiyslomakuulta isompaa palkkaa. Vaan kun ei missään ole faktatietoa siitä, koskeeko hoitovapaan keskeytysoikeus raskauden takia myös tätä osittaista.

Joten nyt testataan työnantaja. Mistään suurista summista ei siis ole kyse, olinhan osittaista hoitovapaata hakenut muutenkin vain toukokuun loppuun.

Olet siis nyt osittaisella h-vapaalla? Ja työnantajasi maksaa 1 kk palkan äitiysloman alussa? Olet kuitenkin oikeutettu täyteen 100 % palkkaan tuolta 1 kk ajalta. Siis vaikka oisit nyt saanut 80 % palkkaa. Näin ainakin meillä: olen valtiolla töissä ja Akavan jäsen. Vai ymmärsinkö väärin tilanteesi?

Marke rv 25+4

soilioililta kysäisisin: hämähäkkineevuksista..mulle on kans tullu niitä poljon käsiin,rintaan,yläselkään ja nyt alkaa tuleen naamaan!!!!!!!

olen ihan hirveen näköinen! aina mulla niitä on vähäisen ollut, mut nyt on tullut niin paljon et kaikki kyselee..onks sulle tullut ihottumaa jne!!

eli..lähteeks ne synnytyksen jälkeen pois itsestään?? vai pitääkö mennä siihen laaser hoitoon?? on meinaan niin rumia..ku on paljon! ei voi pitää hihattomia ku olen niin läikikäs! ja kaula-aukko on ihan järkky!! vakio asiakkaat kans kyselee..et mikä on ku olen noin pilkukas!! ja arvaa v...ko!?

ja nyt v... muutenki ku riideltiin just miehen kanssa!! ja ihan tyhmästä asiata,mut ku oli taas pakko sanoo ja ärsyttää mua!!

mut onneks pikkuinen alkoi potkiin..niin tuli heti parempi olo!

nyt rv 26+4

Aika kiinnostavia juttuja on ollut.Varsinkin ulkonäkö raskauden jälkeen kuullostaa mielenkiintoiselta.Tästä kesästä tulee varmasti erillainen,ei tarvii miettiä uusia bikineitä tai vastaavaa.Mutta mitäs sitä murehtimaan,on tää raskaana oleminen ollut muutenkin yllätyksiä täynnä.



Kuinka teillä muilla,joko maha on pahasti tiellä?Kun ei ole ennen ollut näin isoa mahaa niin kaikki tuntuu vaikeelta.Olen kaupassa töissä ja kun laitan tavaroita ylähyllyille niin maha tiputtaa alahyllyiltä tavaroita alas.Ärsyttää välillä kun en oikeen hahmota mittasuhteitani.Ihan jokaisesta pienestä raosta ei mahdu.Talvikengät on yks kirouksen aihe,täytyy nousta pari kertaa hengittää molempien kenkien kohdalla.



Vauva on kova liikkumaan.Työpaita liikkuu kun vauva potkii kovaa.Kavereilla on hauskaa kun se näyttää kuulemma tosi oudolle.Päiviä tässä jo lasken,kun työt loppuu 28.3.Aika monta aamua vielä mutta päivä kerrallaan.



Ja kertokaa ensikertalaiselle miksi välilihaa pitää rasvata ennen synnytystä,milloin pitää aloittaa rasvaaminen ja onko sillä väliä minkälainen rasva...? Kaikki tieto ja kokemus ois ihan mukava kuulla.



Node rv 25+2

pitää tutustua itsekkin ajan kanssa taas uudelleen...



http://www.babyidea.fi/aidille/valiliha.html



http://www.ceridal.com/index.php?id=4483c&select=Ceridal



Itsellä muuten auttoi toisessa synnytyksessä kuumakääre (tai mikä nyt sitten olikaan) tuolla välilihalla (pehmensi ja antoi siksi hyvin periksi-sanoi kätilö). Jos vaan yhtään on aikaa ja kärsii pitää, niin kanattaa pyytää synnytyksen koittaessa...

Ensinnäkin siinä kerrottiin, että välilihan hierominen vähentää repeytymiä ja episiotomian tarvetta 80 %:lla. Se motivoi minua ainakin kummasti. Hierominen pitäisi aloittaa rv 34 ja hieroa joka päivä 10-15 minuuttia öljyn kanssa. Itse ostin Ceridal-öljyä, jonka koin hyväksi.



Kun kokeilet venyttää välilihaa, niin voi tuntea, että se sattuu jo pienestä venytyksestä. Näin ainakin minulla. Kun taas olin rasvaillut ja venytellyt sitä monta viikkoa, niin sai ihan kaksin käsin vetää, eikä silti tuntunut missään. Eli kyllä sen saa aika joustavaksi öljyn ja hieronnan avulla. Minulla tämä ainakin auttoi, ei tullut repeytymiä eikä tarvinnut tehdä epparia. Kätilökin sanoi, että onpas sinulla venyvä väliliha (hauska kommentti kesken ponnistuksen).



Kyllä taas aamulla tuli hieman epätoivoinen olo noiden suonikohjujen kanssa. Mulle on tosi kova paikka, että niitä ilmaantui. Pidän kyllä aamusta iltaan tukisukkia, mutta silti ne tuntuu vaan leviävän. Toivottavasti ne ei enää pullottaisi synnytyksen jälkeen niin pahasti. Oishan tuota kiva vielä joskus käyttää hameita... Ottaa naiseuden päälle. Kaikkea sitä nainen joutuukin kestämään lapsien vuoksi.



Me mennään miehen kanssa tänään varmaan johonkin kahdestaan syömään. Ens viikolla palailen sinne töihin ja sit ei olekaan moneen viikkoon yhteistä aikaa. Eihän sitä tietysti tiedä, kauan minä jaksan kärvistellä siellä töissä. Jospa nyt edes muutaman viikon...



Tilasin pari päivää sitten jo yhden imetyspaidan. H&M:llä ei ollut minun mieleisiä, ostan kyllä niitäkin kunhan tulee yksivärisiä paitoja myyntiin. Nyt oli vaan tuplapakkaus, missä oli musta ja valkoinen paita. Valkoinen on ok, mutta en kyllä millään pidä mustasta. Mulla kun on yleensä tummat housut, niin kokonaisuus menee sitten liian synkäksi.



Jaahas, taidan katsoa vähän nauhoitettuja ohjelmia.



Tytteli-83 rv 27+4

Anteeksi, nyt olen turhamainen, mutta voi apua, jos kengänkoko muuttuu tai jalka levenee liian isoksi korkokenkiin! Itse elän korkokengissä (yleensä, en raskaana) ja minulla onkin mittava kokoelma ihania kenkiä. Juuri viime kesänä tuli osteltua kalliita korkkareita ja käyttäisin niitä mielelläni myöhemminkin.



Kieltämättä mahanahan roikkumiset ja repeytymät kuulostavat järkyttäviltä, siksi synnytyksestä toipuminen jännittääkin kovasti. Mutta ei kai auta jänskätä, asiathan menevät juuri niin kuin menevät. Sitä välilihan rasvausta aion kyllä kokeilla, kunhan viikkoja tulee tarpeeksi.



Kummallisia lääkäreitä on ollut joillain meistä, olikohan SuviHelenalla. Mielestäni on tosi vastuutonta olla päästämättä raskaana olevaa saikulle, jos on supistuksia ja muutenkin tuskaista töissä. Minulle annettiin viikon saikku ihan noin vaan, kun oli mahakipuja. Kannattaa varmaan käydä toisella lääkärillä ja vaatia sitä sairaslomaa, kyllä äidin pitää saada levätä, jos tarvii.



Suonikohjuja ei onneksi ole vielä ilmestynyt ja toivon, että ei tulekaan. Mutta onneksi niistä pääsee eroon kirurgisesti, jos oikein häiritsee. Noissa raskausarvissa häiritsee kaikkein eniten juuri se, että niitä ei pysty poistamaan mitenkään.



Maha alkaa olla kyllä tiellä. Meikkaaminen on ainakin muuttunut haasteellisemmaksi, kun ei pääse niin lähelle peiliä ;) Kenkien laittaminen jalkaan on myös hankalaa, joten kävinkin ostamassa uudet kevätkengät, joissa ei ole mitään nauhoja eikä kiinnityksiä, jalka vaan suoraan sisään. Oli muuten vaikeaa löytää kivannäköisiä korottomia kenkiä, kaikki on niin mummomaisia. Ei tässä 27:n vuoden iässä viitsi vielä ihan mummoutua...



Vointeja kaikille masukkaille ja viikonloppuja :)



Poltsi rv 25+5

mulla on kaksi raskautta takana ja kengän koko nyt 39 (ennen 38) korkkareita löytyy ja käytän. Suonikohju tuli toisesta raskaudesta, mutta hävisi kun synnytys ohi, verenpurkautumia (ohuita hiussuonia) jäi mutta aion kyllä käydä postattamassa kunnes nämä raskaudet ohi (tämä 3. kyllä viimeinen). Nahka voi vähän roikkua, mutta roikkuu se synnyttämättömilläkin kun ikää kertyy ; )



Joten iloisin mielin nauttikaamme tästä ja varsinkin siitä mitä saamme aikaan eli maailman ihanimpia lapsia :D



hyvää vkloppua toivottaapi art ja lähtee ajelemaan pesueen kanssa katsomaan siskon 1vkon vanhaa vauvaa : )

josko nyt sitten alkais saada asioita rullamaan. Ehkä. toivottavasti :)



Ruikutin puhelimitse neuvolaan ja mutisin että keskeyttäkää vaikka koko tämä pirun raskaus jos ei kukaan ala selittämään mulle että mitä tässä nyt pitäisi kipujen kanssa tehdä. Th lupasi käydä juttelemassa lääkärin kanssa ja molemmat sitten soittikin mulle takaisin (puhelinaika mulla olikin varattuna lääkärille tälle päivälle eli osasin odottaa...)

Lupasivat pikaisen lähetteen polille missä selvitetään noita tulehdusarvojen syitä ja " miettikööt sitten siellä sitten itse mitä noille kivuille tekisivät..." ehheh, pääseepä tk eroon tällaisesta ruikuttajasta ja vastuu siirtyy naapurikuntaan ;-)))

Sitten selvisi että jo tammikuussa otetuissa näytteissä oli strepto jyllännyt kun silloin jo valittelin vatsakipuja muttei kukaan ollut muistanut siitä ilmoittaa kenellekään. Nyt sitten heti penisiliinikuurille ja loppuraskaudesta uudet näytteet. Jos sillä saisi vähän hillittyä noita kivuliaita supistuksia hetkeksi. Varsinaisiin vatsakipuihin ja kouristuksiin ei siis ole mitään apuja vielä näkyvissä, kolmen vkon päästä sitten toivottavasti viisastun erikoislääkärillä vähän enemmän.



Mutta vähän helpottuneemmilla mielin nyt viikonloppua kohti. Vielä kun jaksaisi vähän raivata enimpiä rojuja tästä huushollista ja valmistella huomisen töitä illalla niin pääsee viikonlopun viettoon vähän positiivisempana :-)



Mukavaa vkonloppua kaikille

nappula 27+3



PS. muistanko ihan päin prinkkalaa mutta kyselikö joku tässä ketjussa että millä viikoilla mahaviiva ilmaantui? No, vastaan kuitenkin vaikkei kysynytkään :-)

Ekasta raskaudesta en viikkoja muista mutta ainakin näihin aikoihin oli jo tosi vahva, pitkä viiva rintoihin saakka. Viime raskaudessa ei tullut kuin ihan himmeä juova navan alle, hyvä jos huomasi, ja sekin ihan vikoilla viikoilla. Nytkään ei ole vielä tullut mitään joten siksikin epäilen tuota " urpoa" tytöksi. Saas nähdä, mies ei paljasta ;-)