Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
ihan itkettää ja on paha mieli..
05.03.2008 |
yleensä en tästä asiasta paljoa puhu, kun vaan on uhmiksen kohtaukset mennyt aika sulavasti läpi.. mutta tänään. huh.
Oltiin kylässä ja oli tosi mukavaa.. kunnes lähdön hetki koitti. Neiti pisti poikkiteloin pukeutumisessa jne.. noh, sain sen asian sitten hoidettua mutta kun tultiin autolle ja nostin hänet turvaistuimeen niin alkoi kiukkuaminen.. tyttö huusi kuin olisi puukolla pistetty, laitoin hänet sitten hetkeksi lumihankeen huutamaan kun en saanut vedettyä turvavyötä kiinni. Sinä aikana sidoin muut lapset istuimiin kiinni (2 muuta lasta).. Tytön kiukku ei loppunut tänä aikana. Sitten yritin uudestaan - taas hanttiin pisti niin vietävästi että savu alkoi kihota jo korvista! (ja lisätään tähän että oli jo aika kiire kotiin kun isäntä odotti autoa käyttöönsä..). Sitten otin tytön pois ja heitin lunta naamalle ja huusin että ole hiljaa,,, nyyh... Nyt nolottaa ja hävettää jne. mutta olin niin VIHAINEN. Sain onneksi sen vyön sitten kiinni ja päästiin lähtemään.. Lisättäköön tähän että samaan aikaan toisessa istuimessa huusi kurkku suorana 1kk vauva ja mun sektiohaava ilmoitti olemassaolostaan ikävällä kipuilulla.. Miten olisin voinut tehdä toisin??
Kommentit (23)
(luin vain alkuperäisen viestin, ens siis koko ketjua)
Kuulostat rasittuneelta!
Minun psykologini, jolle puhuin masennuksestani (joka oireili mm. kiukunpuuskina lapsille ja miehelle) neuvoi minua etukäteen miettimään miten toimia vaikeissa tilanteissa. Siis että ei joudu improvisoimaan kun pinna on kireällä. Ihan siis piti pohtia konkreettiset strategiat, miten toimia kun lapsi saa uhmakohtauksen, tai muita vastaavia tilanteita jotka saavat ajattelun sumenemaan.
Ja etukäteen piti päättää, että kaikki muut asiat - kiire, velvollisuudet jne. - ovat toisarvoisia sen rinnalla, että tilanne saadaan laukeamaan tavalla, joka ei loukkaa lapsen oikeuksia. Siinähän sitten myöhästytään.
Älä jää jumittamaan yhden mokan pohtimiseen. Kyllä kaikki ihan hyvin menee. Uusi aamu, puhtaalta pöydältä. Tsemppiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten pitäis olla. On ihana kattella teidän aina tyyntä käyttäytymistä ja kuunnella teidän rauhallista ja hiljaista ääntä kun puhutte lapsillenne tilnteessa kuin tilanteessa.
Mä ainakin oon antanut lapselle tukkapöllyä ja annan vastakin jos tarve vaatii. Neuvolassa oon sen maininnut, joten ei tarvi koittaa ettiä kuka oon ja nähdä vaivaa lastensuojeluviranomaisista.
Pitää lähtee taas huomenna kaupungille shoppaileen ja katsoa kuinka monta täydellistä äitiä näen.
Kumma kyllä ne (täydelliset) tuntuu löytyvän lähinnä av:ltä (???)
Alue: Aihe vapaa
kun hain pk:sta (yleensä on aina hyväntuulinen) ja kaikki oli huonosti.
Meillä on jonkun verran kävelymatkaa kotiin ja lapsi ei suostunut kävelemään, jäi istumaan sinne lumihankeen ja kun ensin pyysin ja sitten komensin tulemaan, lähtikin juoksemaan takaisin päin ja minä perässä, argh!
Juoksi sitten sinne pk:n nurkan taakse ja huuteli vaan että en tule!!
Sitten alkoi huutamaan, että minun pitää mennä hakemaan. Siinä kohtaa käyttäydyin kuin lapsi itsekin ja huusin että enkä tule! Olin todella kypsä ja tietysti kaikki puolitutut meni siitä ohi...
Aikamme siinä seisottiin, lapsi nyyhkii siellä nurkassa. Sitten lepyin ja
lähdin hakemaan lasta, kuulin kun hiljaa nyyhkytti siellä " Äiti, mun on sua ikävä, mä haluun syliin..."
Minulla huono omatunto, kun olin OIKEASTI vihainen, melkein raivoissani