Olen itäsuomalainen ja en tosiaankaan tule toimeen hämäläisten enkä keskisuomalaisten kanssa.

Siis äitini 70 v on syntynyt rajan tuolla puolen. Enkä ole koskaan kuullut hänen haukkuvan ketään! En myöskään tätini. Enkä mummoni, silloin kun hän vielä eli.

Olen asunut aikanani Savossa ja nyttemmin Pirkanmaalla, ja kyllä ne " huumorikulttuurit" ehkä pintapuolin hieman erilaisia ovat eri paikoissa minunkin mielestäni.



Tampereelle Kuopiosta muutettuani pidin täkäläisiä jotenkin harmaina " inhorealismihumoristeina" , mutta kuvioon sisään päästyäni täällä ei olekaan enää niin ankeaa kuin alkuun näytti.



Eivätkä kyllä ne savolaisetkaan mitään läpikieroja viäräsuita olleet, vaan ihan haaskaa sakkia.



:)

sillä pärjää maailmallakin- toisin kuin pohjalaisella tuppisuumentaliteetilla. Oikeasti, jos jossain keskisessä Euroopassa käyttäytyisi kuten pohjanmaalaiset tekevät, niin totaalisen hulluina pitäisivät...



t. vuosia ulkomailla asunut savo-karjalainen, jolla ei ole ikinä mitään ongelmia ' small talkissa'

Vittumaisuutta ei musta löydä. Olen rempseä ja rehevä sekä aina positiivinen.

Viimeisiä joihin luottaisin. Selkäänpuukotus ja mukahauskuus kuuluu kuvaan. Itseensä kohdistuvaa huumoria eivät siedä yhtään.

Itse pohjois-karjalaisena yhdyn siihen ystävälliseen ja iloiseen näkemykseen, etenkin kun vertaa miten tylyä ja yrmeää paikoin Suomessa matkatessa on tullut vastaan.



Ihan takuulla täältä löytyy rasismia ja kyräilyä vieraspaikkakuntalaisia kohtaan (siinä missä muualtakin, vähintään!) mutta kyllä jo se pintapuolinenkin ystävällisyys ohikulkijaa kohtaan huomataan, ainakin ulkomaalaisten matkailijoiden ja opiskelijoiden, myös etelämmästä Suomesta vierailevien ihmisten mukaan.



Minusta on kivaa ruveta sattumoisin juttusille ohikulkijoiden kanssa, hymyillä ventovieraille ja huomata saavani hymyn takaisin. Sen sijaan Helsinkiin muuttanut ystäväni kokee helpottavaksi sen, että siellä voi rauhassa olla tyly ja kuin ei näkisikään muita, sillä sitä ei koeta siellä epäkohteliaisuutena vaan normaalina olemisena. Ei sen puoleen, olen kyllä päässyt mukavasti juttusille myös helsinkiläisten kanssa siellä liikkuessani. Mutta julman töykeästi katsoviin kaupan myyjiin en mahda tottua ikinä. :( Eivät vastaa hymyyn, katso päin, saati edes tervehdi tai sano hei. Pelottavaa.



Luulen, että noistakin edellä mainituista " semmosia ne kuitenkin on, kun tarkemmin tutustuu" -jutuista välittyy osin oma rasistisuus ja myös se, että paikalliskulttuurien välinen yhteentörmäys siellä kuitenkin vaikuttaa. Jospa sen kokee eri lailla kun on muualta kotoisin?



Muistettakoon, että kaikki täällä ovat ennen kaikkea SUOMALAISIA, joten heimoriidat sikseen. Pidetään ne ennemmin kulttuurillisena rikkautena. :)

mutta Pohjois-Savo on ainakin hirveä paikka asua. Jatkuvaa riitelyä aivan turhasta - usein jopa keskenään samaa mieltä olevat riitelevät (= puhuvat selän takana pahaa toisistaan), ja ihan vain siksi, että ovat ymmärtäneet toisensa väärin. Mitään asiaa kun ei voi sanoa suoraan, vaan pitää kiertää ja kaartaa kymmenen järven takaa, niin ettei kukaan lopulta ymmärrä asiaa oikein. Ja jos jotain sanoo suoraan, asiasta riippuen joko loukkaannutaan tai aletaan miettiä, mitähän puhuja mahtoi tarkoittaa. Kaiken huippu on tapaus, jossa mieheni esimies jäi pitkäksi ajaksi pohtimaan, mitä mieheni tarkoitti sanoessaan, että eräs asia on aivan sama, koska molemmat vaihtoehdot käyvät...



Lisäksi ihmisissä esiintyy paljon toisten hyväksikäyttämistä. Eli jonkun kanssa ollaan olevinaan kavereita, koska häneltä tarvitaan jotain. Ja kun tuo asia on saatu, kaveri unohdetaan. Tämän olen itse karvaasti kokenut. Ihminen, jota luulin parhaaksi ystäväkseni, ei oikeasti ollutkaan sitä. :(





T: Savossa 5 vuotta asunut eteläpohjalainen

Kyräillään vain tosiaan ja katsotaan epäluuloisesti muualta tullutta ja selän takana puhutaan suoranaista paskaa. Onpa ollut vaikeaa sopeutua tänne asujaksi...



T. Pohjanmaalainen, hiljainen ittekkin, mutten kyräilijä ja rehti vaikka voissa paistas

Eteläpohjalaisilta puuttuu itseironian kyky täysin, sukuperintönä on järkyttävä pätemisen, oikeassa olemisen ja kulissien kiillottamisen tarve. Olen tehnyt havainnon kerta toisensa jälkeen. Kun puuttuu itseironian kyky, puuttuu myös paljon muuta:(

Ja herkkähipiäisiäkin ovat. Ei mikään sielunsivistynyt kansanosa mun kokemuksella. (kahta poikkeusta lukuunottamatta)

Voin sanoa, että jokaisessa paikassa meistä on niin moneksi. Karjalainen ei ymmärrä länsisuomalaista keljuilukulttuuria, jota he nimittävät huumoriksi ;) Puolestaan karjalaisten puheliaisuus ja touhotus saattavat käydä rauhallisemman hermoon, kuin uteliaisuus myös. Ne ovat kulttuurillisia eroja, jotka tosiaan voi ottaa myös halutessaan rikkautena. Mies on kotoisin muualta ja välillä kummastelee tätä karjalaista räväkkyyttä ja tunteen paloa, mutta periaatteessa kuulemma siitä ihan tykkää. :) Selän takana puhuminen on mielestäni ikävää, mutta se on pienillä paikkakunnilla aina sellaista kyräilyä oltiinpa missä päin Suomea tahansa.