Mielipiteitä asiaan, asuako kaupungissa vai sen ulkopuolella..?

Meillä on ihanteellinen asuinpaikka, paitsi että se tärkein, eli järvi puuttuu! En miettisi hetkeäkään, jos sen äärelle pääsisin...



Asutaan pienessä kylässä, naapureita ei juuri ole näköpiirissä, ympärillä pellot ja metsät. Taajamaan on matkaa 500m, josta löytyy päiväkoti ja koulu sekä terveyskeskus. Kauppaan on melkein kilometri, mutta siis lähellä sekin. Tämä kuvastaa mielestäni hyvin sitä, että usein ajatellaan maalla olevan pidemmät matkat, vaikka käytännössä saattaa olla päinvastoin, ajallisesti useinkin jos autolla liikutaan. Mekin asuttiin ennen kaupungissa, mutta silti keskustaan meni autolla 30 min (nyt 45, vaikka kilometrejä on 30 enemmän kuin ennen), koulu ja päiväkoti sekä terveyskeskus olivat 1,5 km päässä, kauppa samassa paikassa. Ja onhan toi liikenne täällä aivan toista, jos nyt ajattelee noita lasten yksin kulkemisia.



En usko, että lapsilla on mitään muuttamista vastaan vähän isompinakaan, mutta mitä pikemmin niin tietysti parempi, että samat kaverit olisi mahd. kauan. Meillä käy usein kaupunkilaisserkut viettämässä viikonloppuaan, ja itkien pois lähdetään! On tässä ympärtistössä kuitenkin ihan toisella lailla tekemistä ja virikkeitä kuin jossain puistossa, missä mielikuvitukselle ei niin paljon ole tilaa.



Itse olen kulkenut koko ikäni taksilla kouluun. Ei sekään ole ongelma, tietysti liikunta jää vähemmälle mutta onhan se turvallisempaa kuin kaupungissa liikenteen seassa kulkeminen. Kannattaa kuitenkin ottaa selvää, millaisia lenkkejä taksit kiertävät, ettei koulupäivälle tule suotta hirveästi pituutta.



Mitä teette kaupungissa talvella? Me lasketaan mäkeä, käydään luistelemassa, hiihdetään, telmitään lumessa ja rakennetaan lumilinnoja. Hankikantojen aikaan seikkaillaan pitkin peltoja, ja metsäretkillä ollaan usein. Oma piha on niin iso, että siinä on mukava potkukelkkailla, ja jos hyvin sattuu niin kukaan ei ole yleiselle tiellekään hiekkaa tuonut ja sielläkin päästään potkuttelemaan. Ei meillä kovin pitkä matka puistoon ole, mutta ei sinne tule lähdettyä kun ei siellä sen enempää tekemistä ole!



Mulle kuitenkin tärkeintä on turvallisuus. Meidän nuorimmainen on 2, ja ihan hyvin voin jättää isomman kanssa tuohon pihaan leikkimään. Tämä on rauhallinen tapaus, ja tietysti katselen koko ajan keittiön ikkunasta miten sujuu, mutta vaikka katoaisivat näköpiiristä niin kestää aika kauan ennenkuin mihinkään vaaralliseen paikkaan, kuten esim. tielle joutuvat. Kertaakaan ei ainakaan vielä ole tarvinut lähteä perään, kop kop.



Toinen seikka on se, että täällä maaseudulla lapset saavat olla lapsia pidempään. Ja vaikka esim. huumeet ovat nykyään jo joka paikassa, on niitä kuitenkin täällä vähemmän, kuten myös ikäviä esikuvia niin aikuisissa kuin nuorissakin. Maalla on myös vielä mukavasti " koko kylä kasvattaa" -henki, esim. eli jos joku näkee lapsen vaarallisessa paikassa, niin taatusti siihen puuttuu eikä vain kulje ohi.



Tuttavia on vähemmän, mutta perhekerhon kautta olen saanut parempia ystäviä kuin mitä kaupunkiaikana ikinä. Kun on vähemmän porukkaa, on yhteistyö tiiviimpää ja ihmiset aidosti välittävät toisistaan.



Tosin eihän joka paikka voi olla tällainen Kultala, mutta kehoittaisin kyllä kokeilemaan, ei se ota jos ei annakaan!



(Lopuksi, varmasti teillä jää mukavasti käyttörahaa siitä kaupunkitalosta, kun vaihdatte halvemmalle alueelle.)

Ja pähkineet näitä:

Lapset tarvitsee kavereita. Onko lähitaloissa lapsia vai pitääkö kaverille kuljettaa autolla/ kaverit hakea ja viedä autolla?

Entä sitten kun harrastusrumba alkaa?

Ja mä onneton unohdan aina kapuppareissulla jotain tärkeetä, joka on sitten haettava tuosta lähikaupasta, joka nyt 400m päässä.



Ja meillä suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kun vain yksi auto. Mä en voi sairauteni vuoksi enää ajaa autolla.



Eli me jäädään kaupunkiin tai ainakin paikkaan josta tosi hyvät kulkuyhteydet yleisillä

Nyt asutaan 20 minuutin päässä.



Muualla ehdottomasti vain kaupungin keskustaan.