Tunne siitä, ettei halua vielä synnyttää
Aloitus on vähän kummallinen mutta jospa joku ymmärtää mitä tarkoitan.Laskettuun aikaan siis enää alle kaksi viikkoa ja jouduin käymään käyrilläkin tiheiden supistusten vuoksi.Siinä naisten huutoja ja vauvojen itkua kuunnellessa tuli jotenkin tosi voimakas olo siitä, etten halua vielä synnyttää!Tämä vauva on meidän kolmas ja tosi toivottu enkä edes mitenkään erityisesti " pelkää" synnytystä" .Siitä huolimatta tuntuu jotenkin, etten vielä jaksa ryhtyä vaipparalliin vaan olla vielä hetken " rauhassa" äitiyslomalla.Onko kenelläkään ollut vastaavaa?Aikaisemmilla kerroilla olen jo viikkotolkulla etukäteen odottanut että pääsisin synnyttämään.Outoa!
Kommentit (4)
Synnytin kolmannen lapsemme n. 2 viikkoa sitten. Sitä ennen loppuvaiheessa raskautta oli välillä tunne, etten tiennyt oikein miten sen vauva-ajan kanssa oikein menee.. Varsinaisesti mikään ei pelottanut tai arvelluttanut, oli vain jotenkin sellainen olo, että saattaisin jostain syystä masentua synnytyksen jälkeen. Synnytystä odotin tosi paljon, koska ne on mulla aiemmin menneet ihanasti. Mutta joku outo tunne oli välillä kuitenkin.. Ehkä sitä mietti minkälainen vauva tulee, saanko nukuttua, riittääkö maito. Se taas ei pelottanut miten pärjään kolmen pienen (2v ja 4v ja vauva) kanssa. Mitään epävarmuuttakaan mistään ei ollut.
Mutta kun vauva syntyi, niin sen jälkeen ei ole moinen tullut edes mieleeni! Rakastuin niin päätä pahkaa tuohon pieneen tyttösemme, ettei mitään rajoja. En enää ymmärrä mikä mua oikeasti muka pelotti kaikessa. Siskot on ottaneet vauvan hyvin vastaan ja vauva on ollut ainakin tähän asti ihan yhtä " helppo" kuin edellisemmekin; syö, nukkuu, kakkii ja tapittaa kaikkea tarkasti.
Eli en osaa muuten auttaa kuin kertomalla tämän tarinani, jossa siis kaikki kääntyi hyväksi vaikka ihmetyttikin että mikä välillä sai aikaan tunteen että voisin muka masentua! Ja onhan se aikamoista saada jo kolmas lapsi, vastuu kuitenkin kasvaa ja ainakin kun muut ovat pieniä, niin kädet on kuitenkin täynnä töitä jo kahden kanssa, mitä se sitten kolmen kanssa on.
Mutta nyt tuolla heräillään ja syödään omia käsiä suurimpaan nälkään, joten pitää mennä!
Onnea loppuraskauteen ja synnytykseen! Toivotaan, että sinullakin menee tuo tuntemus ohi ja pääset pian nauttimaan ihanasta vauva-ajasta!
Meilläkin isommat lapset ovat vasta 2v ja vajaa 5v ja varsinkin nuorempi on todella hankala tapaus ja on ollut sitä aivan vauvasta lähtien.Todella paljon äidin perään ja oikea sisupussi. Toivon ja tiedän, että kyllä tämä tästä kunhan h-hetki koittaa.Nyt vain tuntuu tosi oudosti siltä, ettei jaksaisi enää olla raskaana mutta ei jaksaisi kyllä synnyttääkään.Ehkäpä käyn vielä muutamalla lounas/kahvitreffillä niin olen taas valmis kotiäidin rooliin ennen kuin vauva syntyy:)
Olen tästä kavereidenkin kanssa jutellut, että ei se synnytys pelota ollenkaan (kaksi oikein hyvin mennyttä synnytystä takana), mutta ei vaan YHTÄÄN HUVITTAISI... Ja sama tunne on ollut jo tosi pitkään, olisi paljon kivempaa olla raskaanakin, jos sen synnytyksen voisi hoitaa vaikka etukäteen pois alta.
KAverikin kertoi samaa, että kun hänen toinen synnytyksensä oli käynnistynyt vesien menolla, niin päällimmäinen tunne oli ollut vain, että ei kai nyt? Ei millään huvittaisi...
Että kait tällaiset tunteet on ihan normaaleja ja aika yleisiäkin. Onhan se synnytys myös aina aikamoinen ponnistus ja siitä kuitenkin aina kestää toipua, siis että sisäelimet menee taas paikalleen ja kunto kohoaa ja liitoskivut lakkaa jne.
Juu, ei kyllä yhtään huvittaisi...
T: Rekkis rv 29+5
Mulla tuli sama tunne juuri siinä pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Odotin myös kolmatta lasta, tosin kuopus oli jo 7v. eli sinänsä se rauhassa olemisen tunne olikin suht ymmärrettävissä, kun ei ollut aikoihin ollut vaipparallia tai yövalvomisia.
Puhuinkin asiasta paljon polilla ja sieltä sain tosi kannustavia mielipiteitä asiasta ja totuushan on se, ettei se lapsi siellä sisällä pysy vaikka miten ei ulos sitä vielä haluiskaan niin tavallaan ei oo paljon vaihtoehtoja.
Sinä päivänä, kun supparit viimein sit alkoi heti aamusta pari päivää ennen laskettua niin olo oli vähän jännittynyt, mutta sairaalaan päästyä tuli rento olo ja ääneen sanoinkin, että Nyt mä olen valmis.
Outoa oli kyllä se, että ensin monta kuukautta toivoi, että olis ohi jo ja sit vähän ennen iskee kauhee paniikki, että ei vielä sittenkään. Toivottavasti säkin pääset yli siitä, viimeistään synnytyksen alkaessa. Onnea matkaan :)