Gastroskopiaan menossa.. onko se ihan kamala

tenyt minulle mitään näin kamalaa, ja että synnyttämäänkin menisin mieluummin kuin tänne. takana sentään 5 synnytystä.

Yksinkertaisesta oksensin kyljelläni aivan koko tutkimuksen ajan. Nousin sängyltäpuoli naamaa ja hiukset yrjössä.

yökkimisrefleksi tulee joka tapauksessa ja tuntuu, että itse tutkimus kestää tuntikausia, vaikka se todellisuudessa kestää ehkä joitakin minuutteja. Kannattaa keskittyä hengittämään nenän kautta ja pitää se mielessä, sillä muuten tulee tukehtumisen tunne :-( Yöks. Oli ehkä elämäni inhottavin kokemus :-((

Eli ne olisvat puuduttaneet mutta kieltäydyin koska puutunut tunne saa minut panikoimaan. Lääkäri oli rauhallinen ihana intialainen. Ja osasi homman tosi hyvin.. Itselläni yökkiminen tulee jo pelkästään hampaiden pesusta, mutta jostain syystä tuo ei ollut kamalaa. Ja yllättävän nopeasti ohi. Ainut mikä oli ärsyttävää oli se kurkkukipu paripäivää toimenpiteen jälkeen.

Luulen että se on hyvinkin henkilökohtaista ja lääkäristä kiinni onko se kamalaa vaiko eikö.

Itse menisin siihen ennemmin kuin peräsuolen tähystykseen joka on taas ihan kamalaa.

paljon karseampiakin kokeita on. yököttävää muttei oikeastaaan satu.

toki kannattaa troppia ottaa jos arvelee sen auttavan oloa.

kuin gastroskopiaan. Letku tuntui järkyttävän paksulta, yökkäilyn lisäksi röyhtäilin hallitsemattomasti ja kuolaa valui pitkin naamaa ja hiuksia. Itkuhan siinä pääsi vaikka jonkin verran epämiellyttäviä lääketieteellisiä tutkimuksia tehty ennenkin.

Ei satu ollenkaan. Ei yököttänyt kohtuuttomasti. Ei se mikään mukava ole, mutta on sitä kamalampaakin ihmiselle tulossa. Esimerkiksi kuolema on aivan aliarvostettu. Se vasta kamalaa on monella. Ei vaan ole siitä täällä kukaan kertomassa.



Pelko pois. Se on pikkututkimus.

ollut hankala. Yksilöllistä varmaan.

Mulle tehty kaks kertaa. ekalla kerralla olin varma että tukehdun, sellasta kuolemanpelkoa en ole ikinä kokenut. vuosien painajaiset sain, vieläkin kauhea muisto.



toisella kerralla vaadin jo etukäteen ja vielä paikan päällä mahdollisimman vahvoja rauhoittavia. sainkin kunnon lääkkeet, olin kuulemma tajuissani, mutta toimenpiteestä ei jäänyt muistikuvia, melkein sama kuin olisin ollut nukutettuna. se lääke laitettiin jotenkin suoneen, niinkuin nukutuslääke leikkauksessa. julkisella oli. mutta vaatia sain, vaikka oli lääkärin kanssa paljon puhuttu aiheesta ennen toimenpidettä, niin niin vaan toimenpidepäivänä olivat tekemässä ilman. huomasivat kai sitten että on tosi kyseessä, kun mulla alkoi jo pelosta kyyheleet valua silmistä enkä suostunut makaamaan alustalle ennenkuin lupasivat lääkkeen. kerroin nähneeni painajaisia aiheesta, ja kyselin kuinka moni on kuollut toimenpiteeseen (eivät olleet kuulemma kuulleet yhdestäkään tapauksesta). nämä puhuin heille ihan tosissani, olin todella paniikissa, melko varmana siitä etten selviä. eli kai musta sitten niin välittyi se paniikki mitä tunsin, mutta helpolla ei silti lääkettä saanut. rauhoittavissakin on kai eroja, luulis et nää suonee annettavat ois tehokkaimpia? mut pyydä sellasta että taju melkee menee, ja muistikuvia ei jää, niin hyvin selviät!

itselläni ei kunnon lääkityksistä huolimatta sitä pystytty tekemään ja jouduttiin sitten nukuttamaan.

ei oltu otettu huomioon että paniikki voi iskeä. Sittemmin olen käynyt toimenpiteessä kahdesti yksityisellä, kamalaahan se oikeasti on. Vaikka kuinka sais rauhottavaa ja ois kiva ja ymmärtäväinen lääkäri. Oksennusrefleksi ja röyhtäily ja tukehtumisen tunne on jotain niin inhottavaa, mutta varsinaisesti kipua ei kyllä tunnu. Pitää vaan yrittää psyykata itseään, kauaa se kidutus ei kestä.



En voi kuvitella miten inhottavalta tuo suolentähystys tuntuu, mutta itse pidän oksentamista ja siihen liittyvää vatsan kramppailua ikävänä. Lisäksi vatsa kipeytyi toimenpiteen jälkeen, kun pumppasivat sinne jotain ilmaa tms.

Itselläni tulee helposti paniikki jos vähänkin huono hengittää taijos tuntuu että menee ruokaa väärään kurkkuun tms, joten hyvä tietää että en voi ikinä mennä gastroskopiaan, muuten kuin nukutettuna. Huh.

Peräsuolentähystys on tietty ikävä, mutta ei satu, vähän tulee kakkahätä-fiilis, mutta suoli on tyhjennetty kaksilla eri lääkkeillä sitä ennen (joku tablettilääke ja suolihuuhtelu/microlax sitä ennen sekä paasto edellisillasta asti). No problem.

En voi kuvitella miten inhottavalta tuo suolentähystys tuntuu, mutta itse pidän oksentamista ja siihen liittyvää vatsan kramppailua ikävänä. Lisäksi vatsa kipeytyi toimenpiteen jälkeen, kun pumppasivat sinne jotain ilmaa tms.

koepalojen otto viiltojen kautta on paljon inhottavampaa. Puudutteet ei toimi, tunnet kaiken ja laitteet paukkuu... siinä ei edes oikea hengitystekniikka auta kun sattuu niin mielettömästi.



Toivottavasti kohdallesi osuu ymmärtäväisiä ja inhimillisiä ihmisiä toimenpiteeseen ja taitavia. Ne ovat harvinaisuuksia julkisessa terveydenhuollossa.

jos saa niitä suoneen laitettavia rauhottavia, jotka saa sellaseen tokkuraan ettei tajua eikä muista toimenpiteestä mitään. terveisin se painajaisia nähnyt

Yökkimisrefleksi tuli mulla joka kerran kun letkua työnnetiin sisäänpäin, mutta toi vaihehan on ohi minuutissa tai parissa. Lääkäri sanoi mulle, että kaikki yökkii eikä siitä kannata välittää....Koepalojen oton aikana ei yököttänyt mutta oli vastustamaton tarve nieleskellä sitä letkua (koita vastustaa sitä kaikin voimin, kurkku ärtyy tästä syystä ja kipeytyy..itselläni oli aika kipeä seuraavana päivänä). Mitään tukehtumistunnetta mulla ei ollut...hengittämäänhän pystyy varmasti, koska putki menee mahaan eikä keuhkoihin....palojen ottovaihe kestää ehkä 5 minuuttia ja palojen otto ei käytännössä tunnu miltään...letkun ulosveto ei yököttänyt ja meni nopeasti....

Täytyy sanoa, että pelkäsin tutkimusta ihan hirveästi. Mutta se meni kuitenkin ihan hyvin. Nielu puudutettiin ja samantien se lääkäri alkoi tunkemaan sitä letkua kurkkuun. Rauhallinen hengitys oli kyllä kaiken a ja o. Heti kun alkoi tehdä pahaa, hengitin pari kertaa syvään ja rauhallisesti. Äkkiä se oli ohi. Eihän siihen tietysti ihan heti uudestaan tee mieli mennä...

mutta täytyy sanoa että se oli jotain aivan järkyttävää. Aikuinen nainen itki ja yökki ja puristi sängyn reunoja ettei olisi repäissyt sitä letkua pois... :( Tsemppiä sulle!!

Suomessa aina yritetään ensin tehdä nämä jutut ilman esilääkitystä. Älä suostu, vaan pyydä kunnolla rauhoittavat- ja kiputropit. Kipua ei saa ihannoida, vaan se pitää hoitaa asiallisesti. Joskus vasta nukutus auttaa.

Mulle on tehty tuo 15 vuotta sitten, mutta muistan vieläkin että miellyttävää se ei ollut. Ei kuitenkaan ollut varsinaisesti kivualiasta, vain erittäin epämiellyttävää mm. juuri tuo yökkäilyrefleksi kun iskee kun kurkusta tungetaan se letku tähystimineen. Ottivat vatsalaukusta koepaloja, minkä tunsi pieninä nippaisuina, mutta ei se varsinaisesti sattunut.

hän kesti sen kyllä kuin mies ja lekuri kehui että olipa helppo potilas.

mies sanoi että ei se niin kauheeta ollut.



Mutta täytyy sanoa että onneksi en minä ollut siinä potilaana..senverran hirveen

näköistä touhua se oli.

Menen yksityiselle. Aiankin vakuuttivat, että heillä on hyvä tekijä =(